Liikkuva talvieräily vaatii valmistautumista

Talvisessa erämaassa olosuhteet ovat karut ja ihmisiä tapaa harvoin. Se on yhdistelmä lähes täydellistä hiljaisuutta, käytännössä aina kylmyyttä ja tavatonta kauneutta silloin, kun luonto sitä kauneutta päättää esittää. Toisaalta talvinen metsä tai avotunturi voi olla julma, armoton ja arvaamaton. Se kuitenkin tarjoaa unohtumattoman elämyksen niille, jotka varustautuvat oikein ja osaavat liikkua luonnossa.

Erämaassa voi sattua kaikenlaista

Avotunturissa kelit voivat vaihtua minuuteissa selkeästä talvisäästä hyytävään lumimyrskyyn. Sama voi tapahtua metsäisessä erämaassakin, mutta puusto toki auttaa tilannetta. Pakkasen, tuulen ja pimeyden yhdistelmä voi muuttaa eräreissun hengenvaaralliseksi, jos perustaidot, varusteet, valmistautuminen tai suunnitelmat eivät ole kunnossa.

Onnettomuuksiin kuuluu suksirikkoja, isoja tai pieniä haavoja, uppoamista veteen, pahimmillaan ampumahaavojakin. Eikä eksyminenkään ole aivan tavatonta. Sääolosuhteet muuttuvat jatkuvasti, eikä kaikki teknologiakaan toimi kuten kesällä. Siksi päiväretkille on syytä varustautua jopa vainoharhaisen hyvin.

Monet asettavat itselleen liian kovia tavoitteita. On päästävä kiertämän suuri suo metson toivossa tai hiihdettävä pää kolmantena jalkana niille parhaille riekkojen suosimille tunturikoivikoille, vaikka päivä on lyhyt eikä säästä ole varmuutta. Maalaisjärjen käyttö on sallittua.

Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa

Talvella varusterikon aiheuttamat riskit ovat huomattavat. Suksi menee yllättäen poikki, puukolla tehdään haava tai kirvellä lyödään huolimattomasti vakavin seurauksin.

Ilman kunnollista ensiapupakettia ei korpeen kannata lähteä. Perinteinen ensiapupakkaus on hyvä, mutta sitä on syytä täydentää. Mukana kannattaa olla muun muassa painesiteitä (ns. Israel-side), kiristysside ja haavan ompeluun tarvittavat välineet. Paketin on oltava helposti saatavilla, ja sen sijaiti koko porukan tiedossa. Lisäksi välineitä on myös osattava käyttää.

Onnettomuuden sattuessa yhteys ulkomaailmaan voi ratkaista lopputuloksen, ja siksi tarvitaan kovissakin oloissa toimiva puhelin. Esimerkiksi satelliittipuhelimia voi vuokrata. Muita mukaan otettavia asioita ovat suksen varakärki tai pienet lumikengät.

Latvalinnustuksen turvallinen riistalaukaus

Yleensä kohde istuu puussa korkealla ja laukaus ammutaan ”yli horisontin”, toisin kuin esimerkiksi hirvijahdissa. Se, että laukaus on vaativa ja ammutaan haastavissa olosuhteissa, ei poista ampujan vastuuta. Ampujan tulee varmistaa laukauksen turvallisuus, vaikka oltaisiin harvaan asutulla alueella. Jos on pienikin epäilys laukauksen turvallisuudesta, se on syytä jättää ampumatta.

Kartta ja sen tulkitseminen on latvalinnustajan tärkein työväline. Kartta auttaa pohtimaan, millainen maailma on linnun takana. Totta kai, taustan varmistus on syytä tehdä aina muulloinkin.

Hiki tuo ongelmia

Paras kylmässä liikkumisesta saamani neuvo on inuiittien viisaus: älä hikoile kylmässä. Tämä yksinkertainen periaate pätee kaikille, jotka liikkuvat talvisessa erämaassa.

Millä hikoilua voi estää? Yksinkertaisesti liikkumalla rauhallisesti, ilman kiirettä, pitämällä lyhyitä taukoja ja säätämällä pukeutumista.

Vaatetuksen säätäminen onnistuu, jos osaa pukeutua oikein ja käyttää oikeita materiaaleja. Kerroksia voi olla useita, mutta periaatteessa neljäkin riittää. Aluskerros, joka voi olla merinovillaa tai teknistä materiaalia, kunhan se siirtää kosteutta. Välikerrokseen tai -kerroksiin villaa, sillä se on edelleen paras eriste, jopa kosteana.

Päällimmäiseksi tietysti kuorikerros. Sen on syytä olla lunta hylkivä, tuulenpitävä, helposti kuivuva ja hengittävä takki tai anorakki hyvällä hupulla. Kalvopuvun jättäisin kotiin. En ole koskaan tavannut hengittävää kalvopukua, ja kalvo usein jäätyy talvioloissa. Puolustusvoimien anorakkimallinen lumipuku on lähes ihanteellinen kuorivaate talvijahtiin.

Ihmisen paleltumisherkimmät kohdat ovat kädet, jalat ja pää, koska kylmyys vähentää ääreisverenkiertoa. Hikoilun estäminen auttaa niitäkin pysymään lämpiminä. Käsien, jalkojen ja pään suojaamisessa pätee sama kerrospukeutumisen filosofia: useita kerroksia ja jalkineissa myös irrotettava sisävuori.

Taukovaatteet ja nesteytys

Kun pysähdytään, elimistö tuottaa vähemmän lämpöä. Tauoille puetaankin untuvatakki, -liivi tai vastaava kevyt, mutta lämmittävä vaate.

Jotta keho pystyy ylläpitämään lämmönsäätelyä ja jaksamista kylmissä olosuhteissa, se tarvitsee nestettä. Talvijahdin nesteytys perustuu säännölliseen juomiseen, mielellään siihen, että tankataan lämpimiä juomia säännöllisesti.

Vaivalloista, mutta palkitsevaa

Talvinen latvalintujahti on eräs pohjoisen metsästyksen klassisista muodoista. Useimmille se antaa paljon enemmän kuin pelkän saaliin. Se on kokemus, jossa yhdistyvät talvisen luonnon hiljaisuus, erätaidot ja historia. Latvalinnustus ei vaadi kaiken taitavaa ”eräjormaa”, mutta se vaatii hyvää varustautumista, turvallisuustietoisuutta ja nöyryyttä luonnon edessä.

Kaikkein vaativin ympäristö on talvinen avotunturi: metsän suojaa ei ole, tuuli on armoton ja sääolosuhteet voivat muuttua hetkessä. Metsästys avotunturissa vaatii vielä enemmän suunnitelmallisuutta, varusteita ja henkistä kanttiakin. Toisaalta avotunturissa metsästäminen antaa vapauden tunteen, jota ei muualla koe. Avotunturi ei anna anteeksi huolimattomuutta, mutta palkitsee metsästäjän upeilla kokemuksilla.

Lukija, millaisia talvivaelluksia olet tehnyt? Mitä vinkkejä antaisit muille? Kerro kommenteissa!