Uskoa tulevaan

Joskus metsästäjän odotus tuntuu loputtomalta. Poikkeuslupia haetaan, kiintiöt asetetaan, mutta valitukset kääntävät kaiken ympäri. Viime vuosina moni karhujahti on kariutunut hallinto-oikeuden pöydälle ennen kuin ensimmäistäkään passipaikkaa on katsottu.

Karhukannan hallinta on ollut vuosikymmenten ajan yhteistyötä, jossa jahtien yhteydessä kertyvä havaintoaineisto on ollut arvokas osa kannanarviointia. Kun jahti estyy, supistuu myös metsästäjien tekemä havaintojen määrä. 

Karhukanta kasvaa vuosi vuodelta. Luonnonvarakeskuksen mukaan se saattaa jopa kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästykselle on ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen perustelu, eikä se voi jäädä huomiotta loputtomiin. 

Suden suojeluaseman muutos EU:ssa osoitti, että direktiivit eivät ole kiveen hakattuja. Karhun täytyy olla seuraava laji, jonka suojelustatusta tarkistetaan. Kun karhujen esiintymisalue laajenee, kohtaamiset ihmisten kanssa lisääntyvät ja vahingot yleistyvät, kasvaa myös poliittinen ja hallinnollinen paine muutoksiin.

Metsästäjien tehtävä on nyt selkeä: jatketaan havainnointia, kirjataan havainnot aktiivisesti ja pidetään metsästyksen perusteet esillä. Tiedon karttuessa toivottavasti myös kansalaisymmärrys lisääntyy ja päästään eroon vuosien valituskierteistä.

Riistahallinnon näkökulmasta kannanhoidollinen metsästys ei ole uhka, vaan työkalu kannan säätelyyn ja haittojen hallintaan.

Karhu tulee vielä kulkemaan laillisesti passiin, kun ajantasaisen tiedon, säädösten ja yhteistyön perustat ovat kunnossa, eikä silloin ole kyse kenenkään voitosta tai häviöstä vaan vastuullisuuden palautumisesta oikealle paikalle.