Valkohäntäpeura on arvokas riistaeläin

Carl Nordblad on kirkkonummelainen maanviljelijä ja metsänomistaja. Kirkkonummi sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, jossa on runsas peurakanta. Nordblad kuvailee maatilansa kokoa arvoituksellisesti. Mahtuu kääntymään, mutta ei riitä hirven metsästykseen. Nordbladin kotipihalta avautuva peltomaisema on iltapäivän auringossa saanut vieraita. Noin 20 yksilön valkohäntäpeuralauma kävelee ojanpenkkaa meistä poispäin. Nordblad viljelee maitaan ja kasvattaa metsiään eräällä peuratiheimmistä alueista, mutta ei näe hirvieläimiä ongelmana.

–Hirvet eivät ole ongelma, koska ne on melkein metsästetty sukupuuttoon. Harvat jäljelle jääneet sudet hoitaa. On kumma, kuinka me ihmiset onnistumme sekoittamaan luonnonkulkua niin, että hirvet ovat melkein muisto vaan. Metsästäjät ja päättäjät saisivat ottaa huomattavasti enemmän vastuuta, ettei valkohäntäpeuralle käy yhtä huonosti. Eihän se voi olla niin, että jokusen vaivaisen hehtaarin viljelyn takia pitäisi koko eläinkanta hävittää, Nordblad toteaa huokaisten.

Nordblad ei ole huolissaan siitä, että valkohäntäpeura tuhoaisivat hänen viljelyksiään.

– Ei peurat oikeastaan viljeltyä syö. Ne syövät enimmäkseen ruohoa ja heinää, ja sorkat ovat aika kevyet, eli sen puoleenkaan ei ole tuhoja.

Nordblad myöntää, että joitakin tiettyjä lajikkeita peurat syövät mielellään, esimerkiksi herneitä. Myös erikoisviljelmät kuten mansikkamaat voivat kärsiä, jos peura astuu viljelysmaan suojamuovin läpi. Hän muistuttaa, että halutessaan erikoisviljelysmaat voi suojata.

Nordblad osoittaa vahingoilta säästyneitä omenapuumaitaan ja marjapensaita, joita ei ole aidattu. Hänen mukaansa on tärkeää pitää monipuolisesti kasvustoa ympäriinsä, jolloin vahingot vähenevät.

Kesken haastattelun Nordbladin koira havahtuu yksinäiseen peuran vasaan, joka on hiipinyt lähietäisyydelle omenapuiden takaa.

Ei metsävahinkoja

Nordblad muistelee hirvien aiheuttaneen metsävahinkoja napsimalla latvustoa nuorista puista 1980-luvulla, kun kanta oli runsas.

– Kun sen samaisen puun antaa kasvaa, en ole huomannut metsäyhtiöiden valittaneen puun laadusta. Ei silloin eikä nytkään. Paperimassassa tuskin näkyy, onko peura tai hirvi maistellut puuta, Nordblad naurahtaa.

Vahinkoja on Nordbladin mukaan myös helppo ehkäistä.

– Peurat syövät enimmäkseen puita, jotka ovat vähäpätöisiä metsätaloudessa. Taimikonhoidossa reikäperkauksella pitää jättää reilusti vesakkoa kasvamaan, jotta sorkkaeläimille jää ruokaa ja muillekin eläimille suojaa. Se pienentää huomattavasti hirven ja peuran tekemien vahinkojen määrää, Nordblad neuvoo. Mutta kai hirvieläimet kuitenkin jonkinlaisia vahinkoja saavat aikaan Nordbladinkin metsissä?

– Jokunen pieni vahinko pitää hyväksyä, sehän on vain luonnollista eko-harvennusta. Eläimet kuuluvat luontoon ja jossain niiden on saatava olla. Metsä ottaa vähän, mutta antaa paljon, Nordblad toteaa filosofisesti.

Lihaa arvostava maanomistaja

Nordblad on vuokrannut maansa paikalliselle metsästysseuralle. Aiemmin hän sai hirven lihaa. – Nyt kun hirviä ei enää ole, saan peuran lihaa siististi leikattuna ja pakattuna. Valtion pitäisi älytä tukea riistalihan tuotantoa nykyistä paremmin. Se on luonnonmukaista, puhdasta ja mikä parasta, kotimaista ja tuotettu lähes ilman kustannuksia. Parasta lihaa mitä voi ikinä saada!

Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa on mahdollista metsästää luonnonvaraisia valkohäntäpeuroja. Kun kysyn, kuuluuko valkohäntäpeura Suomen luontoon, Nordblad miettii hetken ennen vastaamista. Hän huomauttaa, että joidenkin tutkimusten mukaan 98 prosenttia maapallolla eläneistä eläinlajeista on tätä nykyään sukupuuttoon kuolleita tai tuhottu. – Olisi perin merkillistä tieten tahtoen hävittää valkohäntäpeura. Se on ollut Suomessa kohta 100 vuotta. On selvää, että se on kiinteä osa Suomen luontoa ja kuuluu tänne. Maanviljelijänä minä elän ja olen riippuvainen siitä mitä luonto antaa, ja siihen luontoon kuuluvat kyllä eläimetkin, Nordblad kiteyttää ajatuksiaan.

Valkohäntäpeura lukuina (2022–2023)

• Kaudella 2022–2023 Suomessa kaadettiin 67 152 valkohäntäpeuraa. Uudellamaalla kaadettiin 13 263 valkohäntäpeuraa.
• Peurakanta pieneni vuoden takaisesta noin 13,6 prosenttia ja on selvästi, 20 prosenttia, parin vuoden takaista huippua alempana (Luke 17.3.2023).
• Valtaosa saaliista, 95 prosenttia, saatiin Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, sekä Etelä- ja Pohjois-Hämeen riistakeskusalueilta.
• Valkohäntäpeuran lihaa saatiin noin 2 200 000 kiloa.
• Lihan arvo oli noin 16 400 000 euroa.
• Valkohäntäpeuran metsästyksen arvo oli noin 41 000 000 euroa.
• Maa- ja metsätalouden peuravahinkojen (valkohäntä, kuusipeura ) ennaltaehkäisyyn, muun muassa riista-aidoilla, sähköisillä hirvieläinaidoilla, riistanauhalla, trico-syönninestoaineella ja karkottimilla, käytettiin viime vuonna noin 250 000 euroa. Ennaltaehkäisytarvikkeiden budjetti on noin 500 000 eroa, josta noin puolet on peuraan kohdistuvaa. Metsästäjät rahoittavat toimet hirvieläinten pyyntilupamaksuilla.
• Valkohäntäpeuran aiheuttamia maatalousvahinkoja korvattiin 272 000 euroa ja metsävahinkoja 8 800 euroa.