Kiväärin piippu – kannattaako lyhentää?

Piippuja lyhennetään pääasiassa aseen käsiteltävyyden takia. Lyhyt piippu on mukavampi ja käytännöllisempi esimerkiksi kyttäyskopeissa, erityisesti vaimenninta käytettäessä. Pitkä peruspiippu vaimentimen kanssa tekee monesta aseesta myös liian etupainoisen ja hankalan kannettavan. Piipun lyhentämiselle on siis olemassa vahvoja perusteita ja käytännön syitä. Mutta lyhentämisen vaikutusta luodin lähtönopeuteen ei useinkaan huomioida.

Luodin nopeus sen osuessa kohteeseen ratkaisee, että avautuuko luoti ylipäätään. Osa luodeista avautuu helpommin eli matalammalla osumanopeudella. Osa taas vaatii vauhtia.

Kaliipereissa on eroa

Yleispätevää sääntöä suorituskyvyn menetykselle piippua lyhennettäessä ei ole olemassa. Tavallisesti piipun lyhennyksestä kärsivät eniten patruunat, joissa poltetaan suuri määrä ruutia. 

Karkeasti yleistäen yhden senttimetrin lyhennys vähentää luodin lähtönopeutta 2-3 m/s. Lyhentämisen vaikutus ei kuitenkaan ole lineaarinen, 1 cm poistaminen ennestään lyhyestä piipusta aiheuttaa suuremman muutoksen kuin täysmittaista piippua lyhennettäessä.

On tärkeää muistaa, että saman kaliiperin erilaiset lataukset käyttäytyvät toisistaan poikkeavasti piippua lyhennettäessä. Keskimäärin kevyemmällä (ja nopeammalla) luodilla nopeuden pudotus on suurempaa kuin raskaammalla (ja hitaammalla) luodilla. Myös ruutilaadut ovat erilaisia, ja joissain latauksissa vaikutus on vähäistä, kun toisissa sitä on enemmän.

Kupariluodeilla ei voi ampua yhtä kauas

Lyijyä sisältävillä luodeilla lähtönopeus on ollut melko yhdentekevässä roolissa käytännön riistatilanteissa. Helposti avautuvan lyijyä sisältävän luodin löytäminen on ollut helppoa, eikä ongelmia kohdevaikutuksessa ole ollut pidemmilläkään ampumaetäisyyksillä. Tämän takia piipun lyhentämisen vaikutukset ovat olleet maaliballistisesti taka-alalla.

Siirryttäessä kupariluoteihin muuttuu tilanne täysin. Kupariluodit ovat kovempia ja niiden toimintavarmuus perustuu riittävään osumanopeuteen, joka vaihtelee luodista toiseen.

Kupariluotien toimintaperiaate poikkeaa lyijyä sisältävistä vieläpä siten, että luodin avautumisen ja avautumattomuuden raja on jyrkempi. Käytännössä tämä tarkoittaa etäisyyttä, jonka ylittyessä luodin avautuminen heikkenee oleellisesti.

Suomalaisten suosikki .308 Winchester

Patruunarasiassa ilmoitettu 308 Win -patruunan lähtönopeus voi olla vaikkapa 780 m/s. Se perustuu pitkään 26 tuuman eli 66 cm piippuun ja siihen päästään vain harvoin tehdasvalmisteisella metsästyskiväärillä. 15 cm lyhyemmällä piipulla nopeus putoaa laskennallisesti noin 30 – 40 m/s. Ampumaetäisyydessä, jossa luoti vielä toimii varmasti, tämä tarkoittaa noin 50 metrin eroa.

Suomalaisten suosikkikaliiperin tragedia kupariluodeilla liittyykin sen matalaan nopeustasoon. Luotien varman toiminnan kannalta se on jo lähtökohtaisesti alarajoilla ja lyhyellä piipulla ongelmat korostuvat.

Luotien ero on syytä tiedostaa

Keskimääräiset ampumaetäisyydet peuran, kauriin, hirven ja villisian metsästyksessä ovat reilusti alle sadan metrin luokassa. Näillä etäisyyksillä kupariluodit toimivat yleensä mainiosti, sillä osumanopeus on riittävän korkea. Nämä kokemukset ovat saattaneet antaa kuvan, että kupariluotien avautumattomuudesta varoitellaan liikaa.

Umpiaineluodit näyttävät heikommat puolensa vasta, kun osumanopeus on matala, esimerkiksi pitkillä ampumaetäisyyksillä. Käytännössä luodin avautumisen ja avautumattomuuden raja voi tulla vastaan jo sadassa metrissä. Eli tätä lyhyemmillä etäisyyksillä ammuttaessa eläin kuolee nopeasti, mutta pidemmillä ampuma-etäisyyksillä kuolinjuoksusta tulee pitkä. Normaalimittaisella piipulla saatetaan helposti saada 50 metriä pidempi luodin varma toimintaetäisyys minimimittaiseen piippuun verrattuna.

Piipun lyhentämisen mielekkyyttä kannattaakin pohtia kahteen kertaan. Erityisesti, jos edessä on lyijytön tulevaisuus.