Kupariin siirtyminen kävi kivuttomasti, koska tulokset puhuivat puolestaan. Enkä ole luopumassa siitä, vaikkei lyijyluotikieltoa tullutkaan.

Nykyään useimmat valmistajat tekevät kupariluoteja, painovalikoima on laajentunut ja tarjontaa löytyy lähes kaikkiin kaliipereihin. Kuparin lisäksi on muista materiaaleista valmistettuja lyijyttömiä luoteja.

Kevyempi on parempi

Vuosien saatossa on opittu paljon. Aluksi lyijyttömät luodit tehtiin samanpainoisina kuin lyijyluodit, mutta pian havaittiin kevyempien olevan tehokkaampia. Suomessa tämä johti myös lakimuutokseen, jonka ansiosta kupariluoti saa metsästyksessä olla lyijyistä kevyempi.

Muutoksen ansiosta Suomessa on esimerkiksi 308:iin tarjolla hyvä valikoima myös perinteisen loivaan 1-12” rihlannousuun sopivia luoteja, joista suositeltavin suurriistalle painaa 9,7 grammaa (150 grainia) ja peuran kokoluokalle 8 grammaa (120 gr). Useimmissa .308-kivääriessä vakautuu myös 10,5–10,7 g (162–165 gr), mutta jo 10,9 g (168 gr) ei enää kaikissa vakaudu.

Aiemmin .222 Remingtoniin oli vain kolme sen loivassa 1-14” rihlauksessa toimivaa kupariluotia. Nyt niitä on pari uutta, Sako Blade 2,9 g (45 gr) ja Hornady ECX 3,2 g (50 gr).

Myös 9,3:een valmistetaan alle 15 g luoteja, joita voidaan menestyksellä käyttää myös vanhemmissa 9,3x53R ja 9,3×57 -kaliipereissa.

Koeammunta pitkälle ampumaetäisyydelle

Tällä hetkellä uudet luotimallit ovat järjestään erittäin virtaviivaisia ja niiden luvataan avautuvan luotettavasti 300–400 metrin etäisyydelle. Avainsana avautumiseen on osumanopeus, mieluummin yli kuin alle 500 m/s.

Olen tehnyt vuosien saatossa paljon luotien toimivuuskokeiluja keskittyen niiden kestävyyteen lyhyeltä ampumaetäisyydeltä. Menneisyydessä luoti kun saattoi pirstaloitua läheltä ammuttuna esimerkiksi hirven suuriin luihin.

Kupariluodeissa kestävyys ei ole ongelma, päinvastoin, kupariluoti jää herkemmin kokonaan avautumatta. Siksi viime vuosina valmistajat ovat kehittäneet erityisesti luotien avautumisvarmuutta.

Nyt suoritettuun pitkän matkan kokeeseen valitsinkin luoteja, jotka ovat toimineet lyhyiltä etäisyyksiltä metsästyksessä, sekä muutamia uudempia ja joitakin vielä kaupoista saatavia versioita jo lopetetuista luotimalleista.

Luotien osumanopeudet vastasivat 300–400 metrin ampumaetäisyyttä. Kaikissa käytettiin samaa ruutiannosta, joten lähtönopeuseroista voinee tehdä varovaisia johtopäätöksiä luotien kitkakertoimestakin.

Tehdaspatruunat sekä muutamia pitkän matkan kokeessa hyvin menestyneitä ammuttiin lisäksi 30 metristä, aseena Winchester M100 1–12” rihlauksella.

Taulukon tulkintaohje

Koeammunnan tuloksista oheen koostettu taulukko ei laita luoteja paremmuusjärjestykseen. Ensinnäkin se perustuu vähäiseen laukausmäärään, joten sattumalla voi olla merkittäväkin osa yksittäisen luodin kohdalla. Toiseksi koejärjestely on aikoinaan suunniteltu rasittamaan luoteja ja karsimaan pois ne, jotka ovat alttiita pirstaloitumaan. Kolmanneksi on syytä ymmärtää, että luodin hyvä läpäisy tarkoittaa usein pienempää laajentumista. Kumpaakin niistä tarvitaan riistalaukauksessa.

Hedelmällinen tapa tulkita taulukkoa on todeta, että nykyaikaiset kupariluodit avautuvat ja toimivat vähintäänkin riittävän kauas. Kukaan tuskin ampuu hirveä esimerkiksi 300 metrin eräisyydelle, mutta siellä avautuva luoti avautuu varmasti lähempää ammuttuna.