Villisikajahdissa pysäyttävällä koiralla
Villisikajahti on Suomessa vielä suhteellisen harvinaista herkkua. Joillain alueilla on kuitenkin pysyvämpi villisikakanta ja niillä metsästystavat ovat kehittyneet vuosien varrella. Pyhtäällä vannotaan pysäyttävän koiran nimeen.
Aamu alkaa jälkien etsinnällä. Pyhtääläinen Sauli Joas ajaa tuoreen lumen peittämää metsätietä ja tarkkailee tien penkkoja. Sikaporukasta jää selkeät jäljet, ja niitä etsimme toivoen, ettei aikaisemmin havaittu lauma ole poistunut yön aikana.
Samaan aikaan alueen toisella puolella Jan Ylhäinen tarkistaa toista tieuraa samoissa aikeissa. Takakontissa istuu jämtlanninpystykorva Kara – samaa rotua kuin suuri osa suomalaisten hirvikoirista. Kara on 4-vuotias ja sille on kaadettu toistakymmentä sikaa.Ylhäisen edellisen koiran, Neidin, avulla villisikoja metsästettiin yli 150.
Tuoreita jälkiä ei ole ilmaantunut. Alueelle vievät vanhemmat jäljet kertovat sikojen olevan alueen sisällä, joten jahti voi alkaa.
Villisika kulkee mielellään tuttuja reittejä
– Tuolla ne todennäköisesti ovat käyneet tonkimassa, Joas toteaa.
Metsäalueen kupeessa on pelto, jossa siat usein tonkivat apetta itselleen. Sieltä päästetään koira liikkeelle, ja juuri tarkistetut metsäurat passitetaan siltä varalta, että villisiat lähtevät liikkeelle vauhdilla.
Metsäalue on pian motitettu passimiehillä ja erityisesti vanhojen jälkien kohdilta. Jos villisiat eivät jää haukkuun, on mahdollista, että passimies pääsee väliin ennen sikojen siirtymistä toiselle alueelle.
Koira löysätään pellon reunalta tuoreille jäljille ja jäämme hetkeksi odottamaan. Koira taittaa muutaman sata metriä hujauksessa ja haukku alkaa todella pian. Siat löytyvät aivan pellon lähettyviltä, ja koiratutkan mukaan haku pysähtyy suoraan haukkuun. Tällä kertaa villisiat ottavat koiran saapumisen rauhallisesti ja jäämme hetkeksi tarkkailemaan.
Sitkeää ja rohkeaa koiratyöskentelyä
Tilanne etenee sikojen siirtyessä metsäteiden väliin, josta lauma koettaa puikahtaa pariin otteeseen tien yli, passimiesten päästessä kuitenkin väliin. Ensikertalaisen silmin toiminta on vaikuttavaa. Koira saa siat välillä pysähtymään, välillä saattelee niitä rauhallisesti. Passimiehet ovat tilanteen tasalla ja tulosta tulee nopeasti.
– Pysäyttävä koira ottaa usein yhden sioista kohteekseen ja saattaa joissain tilanteissa irrota sen perään, palaten myöhemmin jatkamaan toisilla lauman sioilla, Joas opastaa.
Näin kävi nytkin. Laukausten myötä vähentyneestä sikaporukasta irtosi pariin otteeseen yksittäisiä sikoja, ja niiden kaaduttua koira palasi työskentelemään loppujen kanssa. Päälauma pysytteli melko lailla paikallaan metsäkaistaleella tieurien välissä.
– Koira työskentelee parhaiten sen uskaltaessa olla hyvin lähellä villisikoja. Parhaiten ne pysyvät haukussa ja vähiten ne uskaltavat retuuttaa koiraa, kun koira itsessään on tarpeeksi röyhkeä ja menee iholle kiinni. Jos koira on liian varovainen ja anteeksipyytelevä, sika näkee tilaisuutensa tulleen ja antaa kyytiä tai karkaa, Ylhäinen kertoo.
Ylhäisen koiran haukku kiihtyy välillä nopeaksi ja hän kertoo sen olevan merkki siitä, että koira on aivan sian vierellä.
Lähelle voi päästä hangellakin
Yksittäinen laumaa seurannut karju teettää jo enemmän töitä sekä koiralle että metsästäjille. Jaakko Läätin jämtlanninpystykorva otti lähestyvän kiima-ajan takia laumaa hännystelleen karjun haukkuunsa ja piti sitä haukussaan toista tuntia pyörien tiheässä kuusikossa. Karju väisteli Läätiä, kunnes kaato lopulta tapahtui aivan lähituntumalaukauksella Ylhäisen päästessä leikkaamaan sian eteen sen vaeltaessa tiheikköä pitkin.
– Villisika suhtautuu haukulle hiipijään eri lailla kuin hirvi. Olen kulkenut haukulle rapeahkolla hangella aika suoraviivaisesti. Sika tiesi tasan tarkkaan missä metsästäjä kulkee, mutta siirtyi vain hiljakseen sivuun koiran saattaessa. Varsinaista pakoryntäystä se ei tehnyt, Lätti kertoo.
Myös Joas nyökyttelee hyväksyvästi, sika ei välttämättä karkkoa haukusta, vaikka kuulisi jahtimiehen tulevan.
Pysäyttävä koira toimii tiiviilläkin alueella
Jahtia järjestelleet Joas ja Ylhäinen vannovat villisikajahdissa pysäyttävän koiran nimiin. Miehet kertovat kokeilleensa alueillaan monenlaisia jahtimuotoja ja koirarotuja, mutta päätyneet lopulta omissa jahdeissaan pysäyttävään koiraan, ja erityisesti jämtlanninpystykorvaan sen korkean maavaran ansiosta.
Villisika liikahtaa paineen alla nopeasti ja pitkälle, mutta pysäyttävällä koiralla sen eteneminen saadaan usein pysymään hallittavampana, joka helpottaa passiketjujen asettamista ja jahdin pysyttämistä lähialueilla. Sikojen käyttäessä usein samoja kulkureittejä, passittaminen on tehokasta ja tulosta syntyy.
Miehillä on kokemusta myös ajavista koirista ja Ylhäinen kokee ne tehokkaaksi tietynlaisilla alueilla. Joskus, metsästysalueen koon sen salliessa, Ylhäinen on käyttänyt ajavaa koiraa myös yhdessä pysäyttävän koiran kanssa.
Ensikertalainen näki jahtitavassa aluksi paljon yhtäläisyyksiä hirvijahdin kanssa, ja niitä toden totta onkin. Jahti kuitenkin osoittautui nopeatempoisemmaksi ja hyvin aktiiviseksi. Pienehköllä jahtiporukalla passeja joudutaan vaihtelemaan, jotta estetään sikojen pakeneminen alueelta, mutta toiminta on silti kaukana autorallista. Päinvastoin, jahtipäivä osoittautui sopivaksi yhdistelmäksi rauhallista odottelua ja rivakkaa toimintaa.
– Suomessa villisikaa pyydetään useilla eri koiraroduilla, ja tavoitteista riippuen moni rotu varmasti toimii, Ylhäinen toteaa.
Kun jahti halutaan pitää tiiviillä alueella ja on pärjättävä pienemmällä passittajamäärällä, pysäyttävät koirat ovat Joasin ja Ylhäisen ykkösvalinta.
Mitä Jan Ylhäinen hakee pysäyttävältä koiralta villisikajahdissa?
- Tarpeeksi rohkeutta edetä lähelle sikaa. Painostuksen alla villisika pääsee ”kikkailemaan” vähemmän.
- Taipumusta villisialle. Villisika jakaa koiria kuten suurpedot – kaikki koirat eivät uskaltaudu haukkumaan villisikaa.
- Villisika-alueilla on usein hirviä. Jos koiralla ensisijaisesti metsästää villisikaa, kannattaa välttää sille hirvien ampumista, jolloin koira ei vaihda villisialta hirville niin helposti.
- Koiralla pitää olla rohkeutta, mutta aggressio ja vihaisuus eivät ole toivottavia. Ne kun voivat koitua koiran kohtaloksi villisikatilanteessa.