Yhdeksästoista laukaus toden sanoi

Olin nuori metsästäjä ja ostin naapurin pojalta metsästyskiväärin. Se oli ESA 5,6×36 Vierling. Käsittääkseni juuri pienoiskivääristä seuraava, hieman järeämpi ase. Jostain taulukosta muistan lukeneeni, että luodin lentorata laskee 300 metrin matkalla peräti 139 cm. Siis varsinainen ”kaaripyssy”.

Olin metsällä sisarenpoikani kanssa. Tulimme hakkuuaukealle ja näin kaukana männyn latvassa metson. Jätin haulikon Karille, joka istahti kannolle seuraamaan tilannetta. Lähdin nelinkontin lähestymään metsoa käyttäen hakkuuaukiolle jääneitä pensaita ja muita näkösuojia hyväkseni.

Päästyäni lähemmäs, ammuin makuulta kaksi laukausta. Mitään ei tapahtunut. Hivuttauduin lähemmäksi ja ammuin kaksi laukausta. Sama tulos. Näin jatkui yhä uudestaan. Kaksi ohilaukausta ja hivuttautuminen lähemmäs. Lopulta tarkistin pahvisen panosrasiani. Vain kaksi patruunaa oli jäljellä, vaikka rasiassa niitä oli ollut 20!

Nyt tajusin, että oli päästävä paljon lähemmäksi silläkin uhalla, että metso lähtee lentoon. Hiivin nyt hakkuuaukion loppuun saakka, jonka jälkeen oli edessä sileä suo ilman mitään näkösuojaa. Matkaa oli ehkä 100 metriä. Ammuin ja metso putosi alas. Kaukaa takanani kuului haulikon laukaus. Kari oli seurannut jännitysnäytelmää kannon päällä istuen ja ampui nyt kunnialaukauksen onnistumisen kunniaksi. Sitkeä oli metso, mutta niin olivat metsästäjätkin.