”Supikoiraa ei täältä pyytämällä enää pois saa”-asenteeseen törmää Etelä-Suomen oloissa. Supikoiran lisääntymiskyky ja tiheydet ovat tavattoman suuria. Maassa pesivien lintujen munat katoavat parempiin suihin, eivätkä linnut välttämättä edes yritä pesintää pienpetoja kuhisevilla alueilla. Pyyntiä vaikeuttavat koirille vaarallinen maantieverkosto, tiheä asutus, junaradat, laiduntava karja, heikot kevätjäät sekä pyyntiin kielteisesti suhtautuvat maanomistajat. Supikoirien vaeltamiselle ei mantereella ole tehokkaita maantieteellisiä esteitä. Omanlaisensa haaste on myös Etelä-Suomen metsästyskulttuurin vahva painottuminen sorkkariistaan.

Kolme Helmi-vieraspetohankkeen pyyntiryhmää todistavat, että tiheänkin supikoirakannan alueilla ongelmaa voidaan ratkoa kun asenne, osaaminen ja resurssit ovat kunnossa. Hankkeen pyytäjät poistavat supikoiria arvokkaimpien lintuvesien ympäriltä niin, että uusien tulokkaiden virtaa samalla vaimennetaan. Ryhmät ovat onnistuneet voittamaan suuriakin haasteita sekä saamaan supikoirakantaa hallintaan.

 

---

Haminan Lupinlahti

Haminan Lupinlahdella pienpetokannat on saatu hallintaan järjestelmällisellä ja vuosia jatkuneella useiden pyyntimuotojen yhteisvaikutuksella. Natura-aluetta suojellaan Helmi-vieraspetohankkeessa Ismo Andrejevin vetämänä loukuin, kytäten sekä luola- ja pintakoirilla. Tehopyynti ulottuu useiden kilometrien säteelle Lupinlahden ympärille.

– Tehokas menetelmä on tiheään kamerahaaskaverkostoon yhdistetty pintakoirien käyttö. Kameroille ilmestyvät supikoiraparit poistetaan lähes ympärivuotisesti, kertoo Andrejev.

Lisääntyvät parit poistamalla estetään ennalta pentueiden syntymiset. Mikäli pentueita silti havaitaan syntyneen, poistetaan koko pentue ennen kuin se ehtii levitä maastoon. Pienpetokantojen hallinta on työlästä sekä päättymätöntä työtä.

– Pienimpäänkään lipsahdukseen ei ole varaa. Supikoirakanta lisääntyy heti, jos kannanhallinnasta pidetään taukoa. Toisaalta työ on hyvin palkitsevaa, Andrejev korostaa.

Kaupungissakin nollatoleranssi

Pyyntialue rajautuu Haminan kaupunkiin, mikä asettaa omat haasteensa. Kaupungissakin supikoirille on nollatoleranssi ja menetelmiä asutusten kupeissa ovat kyttääminen, loukut, sekä täsmäpyynti ohjattavalla ja tehokkaasti pysäyttävällä koiralla. Koirille opetetaan ennalta reitit irtilaskusta syötityspaikkaan. Pyyntimuotoon riittää pienikin alue ja se toimii tiheästi asutetuilla alueilla ja liikenneväylien lähellä.

Haminan kaupunki sekä alueen riistanhoitoyhdistys ovat suhtautuneet toimintaan hyvin. Erilaisia pyyntimuotoja käyttämällä linnusto saa tulevaisuudessakin kukoistaa Lupinlahdella.

Pyyntiryhmä kehuu myös pienimuotoisemmin pyyntiin osallistuvia. Jokainen yksittäinen mökkirannan loukku tai pyytäjille ilmoitettu supikoirahavainto on arvokas.

 

---

Urjalan Kortejärvi

Myös Urjalan Kortejärvellä on päästy niskan päälle supikoirakannan hallinnassa. Supikoira pidetään harvinaisena iskemällä kiinni jokaiseen havaintoon. Kannan painaminen alas on tulosta jo aiemmin aloitetusta määrätietoisesta pyyntitoiminnasta, jossa ei ole jätetty mitään pyyntimuotoa käyttämättä.

Hankkeen myötä huomion keskipisteeksi on otettu Kortejärven Natura-alueen linnuston tukeminen. Pyyntitoimintaa ja supikoiratyhjiötä pyritään ylläpitämään erityisesti 2–3 kilometrin säteellä arvokkaasta lintujärvestä ja kolmen eri seuran sekä Honkolan kartanon alueilla.

Kortejärvellä toteutettiin osana Turun yliopiston supikoiratutkimusta keinopesäkoe sorsanmunilla. Paikallisten pyytäjien työ näkyi tuloksissa siten, että ainoastaan kaksi Kortejärven ranta-alueen keinopesää päätyi kameroiden mukaan supikoirien suihin. Verrokkeina olleilla tehopyytämättömillä alueilla supikoiran osuus oli puolet tai enemmän. Kaikki keinopesät tulivat silti seurantajakson aikana rosvotuiksi, vaikka supikoirat on pyydetty jo harvinaisiksi. Munia söivät etenkin varikset ja ketut.

Jokainen ilmestynyt supikoira poistetaan

Vaikka Kortejärven linnustolla ei kokonaissaalistuspaineen vuoksi pesiminen vielä helppoa olekaan, on alue hieno esimerkki siitä, että vieraslaji supikoira on vaativallakin alueella pyydettävissä lähes olemattomiin.

– Tämä on tulosta siitä, että supikoiria on voitu pyytää kaikkia erilaisia pyyntitapoja yhdistellen. Loukuilla kannattaa pyytää helpompi osa kannasta pois, mutta edellytys onnistuneelle tyhjennyspyynnille on osaavien luola- ja pintakoirapyytäjien sekä haaskakyttääjien käsissä, Helmi-pyyntiryhmää vetävä Heikki Yntälä kertoo.

Myös Urjalassa hyödynnetään haaskakameraverkostoa ja jokainen kameralle ilmestynyt supikoira poistetaan. Seurojen ulkopuolista apua ei arkailla hyödyntää, vaan vierailevia petopyytäjiä kutsutaan apuun. Myös sivutoimisemmin pienpetoja pyytäviä metsästäjiä tarvitaan. Esimerkiksi peurankytistelyn ohessa tulee supikoira poistaa aina.

– Haasteena on tiheä asutus, mikä rajoittaa esimerkiksi koirapyyntiä. Lisäksi ihmisille tulisi paremmin saada ymmärrystä pienpetopyynnin tärkeydestä sekä aktiivimenetelmien välttämättömyydestä, Yntälä painottaa.

Koska pyytäjien tavoite on saada positiivista vaikutusta aikaan järven linnustolle, toivotaan alueella huomiota muidenkin ihmistoiminnan vuoksi runsastuneiden maapetojen sekä varislintujen hallintaan.

 

---

Nummi-Pusulan Koisjärvi ja Savijärvi

Nummi-Pusulan Koisjärven sekä Savijärven hoitokohteella tehopyynti aloitettiin helmikuussa 2022 haastavista lähtökohdista. Petopyyntikulttuuria ja -osaamista oli entuudestaan ja riistanhoitoyhdistyksessä erinomainen pienpetopyynnin tuntemus, mutta alueen pienpetokanta oli luonnostaan valtava. Turun yliopiston supikoiraseurannan mukaan Nummi-Pusula oli lähtötilanteeltaan koko Uudenmaan supikoiratiheimpiä alueita.

Alueella on koirille vaarallisia maanteitä, laiduntavaa karjaa ja runsaasti sorkkariistaa. Pyyntialue sisältää kylämäistä ihmisasutusta ja maanomistus on pirstaleista. Tärkeimmät pyyntialueet jakautuvat ainakin kolmen eri seuran alueille.

Ensimmäisen pyyntikevään tulos on vaikuttava, yli 100 pienpetoa linnustokohteiden ympäriltä. Vaikka se leikkasi tuntuvasti paikallista supikoirakantaa, on kannan alasajo vielä kesken. Erittäin hyvin yhteen hiileen puhaltavalta porukalta on odotettavissa, että Lupinlahtea ja Kortejärveä vastaavat tulokset saavutetaan tulevien vuosien aikana täälläkin.

Aikaansaavia kyttääjiä onneksi riittää ja juuri he vastasivat määrällisesti suurimmasta saalisosuudesta kuluneena keväänä.

Paikallisten talkooapu on tärkeää

Alueen maanomistajien asenne on positiivinen ja pyyntityötä tuetaan esimerkiksi auraamalla teitä, auttamalla kyttäyskoppien siirtämisessä sekä ylläpitämällä haaskoja.

– Kaikki se taustalle tarvittava valmistelutyö on korvaamattoman arvokasta, eikä vain se liipaisimen painallus tai koiran irtilasku, korostaa pyyntitoimintaa vetävä Heikki Kortelainen osuvasti.

Myös Koisjärvellä on kutsuttu osaajia apuun kauempaakin. Vierailevia petokoirakoita käy Nummi-Pusulassa niin pintapyynnissä kuin luolilla. Kortelainen on järjestänyt hankkeen alusta alkaen petoviikonloppuja, joissa tyhjennetään alueen luolastoja sekä poistetaan kameroille ilmestyviä supikoiria pintakoiria käyttäen.

Turun yliopiston supikoiratutkimuksesta saadaan arvokasta tietoa tehopyynnin suunnitteluun myös täällä. Kortelainen on tähän mennessä GPS-pannoittanut kahdeksan supikoiraa. Mantereen supikoirat ovat olleet keskimäärin yllättävän alueuskollisia silloinkin, kun pariskunnasta toinen on poistettu. Keinopesäotannan (23 keinopesää Koisjärvellä ja Savijärvellä) perusteella vieraspedot rosvosivat ”vain” reilun kolmanneksen pesistä. Linnuston pesintä ei vielä ole helppoa, koska suurin osa keinopesistä Kortejärven tapaan tuhoutui, usein mäyrien tai varislintujen suihin.

Pitkäjänteistä työtä

Koisjärvi-Savijärven pyyntiryhmän strategia on saada kohdejärvien lähialueita mahdollisimman tyhjiksi supikoirista. Kun tavoitteeseen on etenkin keväisin päästy, vapautetaan pyyntiresursseja myös ulommas, etenkin syksyisin. Kaavamaisten kilometritavoitteiden avulla ei edetä liian laajoille pyyntialueille, vaan varmistetaan pyyntiresurssien riittävyys ja alueiden yhtenäisyys linnustonsuojelukohteiden ympärillä.

– Tarvittava aikajänne on haastava. Tiedostamme, että vuosia kestävää pitkäjänteistä työtä tarvitaan, ennen kuin tuloksia voidaan havaita linnuston toipumisena. On säilytettävä pyyntimotivaatio myös sitten, kun saalismäärät alkavat laskea, Kortelainen toteaa.

Tavoitteena on, että jossain vaiheessa pyydetään mahdollisimman tyhjää. Esimerkiksi motivaatio valvoa aamuyöisin voi heikentyä, jos useimpina öinä ei tule tapahtumia haaskoille. Pintakoirilla sekä haaskakameroilta tapahtuvassa pyynnissä voidaan kuitenkin tehdä nopeita täsmälähtöjä juuri silloin, kun kamerat paljastavat tietosupeja.