Susikanta voimistui Länsi-Suomessa

Maaliskuussa 2022 todennäköisin susireviireiden määrä oli 60, joista 37 oli perhelaumojen ja 23 parien asuttamia. Kokonaisuudessaan Suomen puolella sijainneita perhelauman asuttamia reviirejä oli 32 ja parien reviirejä 21. Neljän reviiriksi arvioidun alueen tilanne jäi epäselväksi, mutta kaikilla niillä arvioitiin elelleen vähintään parin.

Suomen susikannan arvioinnissa käytettävä matemaattinen mallinnustyökalu luki vuosien 2020 ja 2021 kanta-arvioiden tärkeänä tietueena ollutta Tassu-havaintoaineistoa osin virheellisesti, minkä takia näiden vuosien susikantaa kuvaavat tunnusluvut ovat hieman muuttuneet. Asia on avattu kanta-arviodokumentissa.

Tässä artikkelissa vuoden 2021 laumoja ja pareja koskevat arvot ovat päivitettyjä. Perhelaumojen määrä oli maaliskuussa 2022 sama (37) kuin edellisvuoden kanta-arviossa. Kokonaan Suomen puolella liikkuviksi arvioitujen laumojen todennäköisin määrä oli maaliskuussa 2022 hieman suurempi (32) kuin vuonna 2021 (30). Pareja oli myös enemmän (23) kuin viime vuonna (19). Kokonaisyksilömäärä oli todennäköisimmin 290 sutta, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin päivitetty, joskin alustava arvo vuodelle 2021. Arviohaarukka maaliskuulle 2022, ilmaistuna 90 %:n todennäköisyysvälinä, oli 275–315 sutta.

Suomen susikannalle on 2000-luvulla ollut ominaista yksilömäärien heilahtelu. Tavallisimmin tämä on tapahtunut muutaman vuoden mittaisina kasvu- ja vähenemisvaiheina. Vuoden 2017 maaliskuuta edelsi lyhytkestoinen mutta tuntuva kannan supistuminen. Tämän jälkeen alkoi viisi vuotta kestänyt jakso, jonka aikana kanta lähes kaksinkertaistui noin kolmeensataan yksilöön.

Painopiste entistä vahvemmin Länsi-Suomessa

Suomen susikannan esiintymisen painopiste on nykyään Länsi-Suomessa. Länsi-Suomessa sijaitsevien reviireiden suhteellinen osuus kaikista reviireistä on viime vuosina kasvanut. Maaliskuussa 2022 arvioitiin Länsi-Suomessa olleen 68 % kaikista todetuista ja 77 % kokonaan Suomen puolelle sijoittuneista reviireistä.

Reviireiden lukumäärä oli Länsi-Suomessa noin 22 % suurempi mutta vastaavasti Itä-Suomessa noin 16 % pienempi kuin maaliskuussa 2021. Länsi-Suomessa reviirit painottuvat alueen länsiosiin, Itä-Suomessa puolestaan alueen pohjoisosiin.

Susien määrä on runsastunut ennen kaikkea Lounais-Suomessa. Täällä vahvan valkohäntäpeurakannan alueella arvioitiin olleen reviirejä 20, joka on kolmasosa Suomen susireviireistä.

Erikoisuutena tuli esiin Itä-Suomessa sijainnut Vuolijoen-Marttisen reviiri, missä elelleiden kahden eri naaraan pentueiden isäksi tunnistettiin sukulaisuusanalyyseissä sama uros. Tämä molemmin puolin Kainuun ja Pohjois-Savon välistä rajaa sijoittuva reviiri oli laatuaan ensimmäinen Suomessa varmistunut. Tänä vuonna paljastui myös muutamia useamman suden asuma-alueita, joilla ei geneettisen sukulaisuusanalyysin perusteella ollut perhelaumaa.

Poronhoitoalueella tavallista enemmän susia viime talvena

Poronhoitoalueella on maaliskuussa yleensä vain muutamia susiyksilöitä. Sallassa havaittiin kevättalvella yksi rajan molemmin puolin liikkuva pari. Vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla poistettiin yhteensä 23 sutta talven 2021/2022 aikana. Määrä on keskimääräistä suurempi. Vuonna 2021 susien tappamiksi kirjattiin noin 1 500 poroa, mikä on lähes kaksi kertaa tavanomaista määrää enemmän.

Yhdeksän poronhoitoalueella kaadetun suden todennäköinen synnyinreviiri saatiin määritetyksi DNA-analyysin avulla. Pisin suora etäisyys synnyinalueelle kertyi Sodankylässä kaadetulle urokselle, joka oli lähtöisin 790 km:n päästä Kaivolan reviiriltä Varsinais-Suomesta. Inarin reviiriltä Pohjois-Karjalasta oli vaeltanut uros 480 km:n päähän Savukoskelle. Lähes yhtä pitkä matka synnyinreviirille, noin 430 km, oli kertynyt tammikuussa Posiolla kaadetulla uroksella, joka oli lähtenyt liikkeelle Tohmajärveltä Pohjois-Karjalasta. Mainittu susi oli ehtinyt jo vierailla Ruotsissa, jonne se vaelsi veljensä kanssa ja josta se oli joulukuussa palannut takaisin Suomeen. Sitä vastoin veli jäi Ruotsiin ja siitä on tehty havaintoja Västerbottenin maakunnassa. Neljä poronhoitoalueen eteläosissa kaadettua sutta oli lähtöisin Pohjois-Pohjanmaan reviireiltä.

Kanta-arviolla hyvä aineistopohja

Susikanta-arvion aineistopohja Suomessa on laaja ja monipuolinen. Pohjana on neljä eri aineistoa, joista tärkeimmät ovat suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään kirjaamat pari- ja laumahavainnot sekä DNA-analyysit ulostenäytteistä ja kuolleista susista. Kanta-arviossa otetaan huomioon myös susien tunnettua kuolleisuutta koskeva aineisto, joka on kooste Suomen riistakeskuksen, Ruokaviraston, muiden viranomaisten ja Luken tiedoista. Neljännen tietueen muodostavat Luken omassa maastotyössä kertyneet havainnot.

Kanta-arvion havaintoaineistona käytettiin lauma- ja parihavaintoja, jotka oli tehty aikajaksolla 1.8.2021–28.2.2022. Havaintoja oli yhteensä 3 356, mikä on lähes sama kuin vuotta aiemmin (3421). Laumaa koskevien havaintojen osuus oli vuoden 2022 kanta-arvioaineistossa hieman pienempi (46 %) kuin vuoden 2021 aineistossa (51 %). Onnistuneiden DNA-analyysien määrä oli yhteensä 694, mikä vastaa 67 %:a kerätyistä näytteistä. Tuloksen tuottaneiden analyysien määrä oli 2,7-kertainen niissä esiin tulleiden yksilöiden (n = 251) määrään verrattuna, mitä pidämme erittäin tyydyttävänä. Vapaaehtoiset keräsivät valtaosan (71 %) näyteaineistosta.

Kiitokset

Suomen susikannan seuranta kuuluu luotettavuudeltaan ja ajantasaisuudeltaan kärkikastiin Euroopassa. Tästä kuuluu vuolas kiitos vapaaehtoisille petoyhdyshenkilöille Tassuun kirjatuista tuhansista havainnoista ja osallistumisesta DNA-näytekeräykseen yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Kiitämme myös näytteiden keruussa ja havainnoinnissa mukana olleita viranomaislaitosten ja Luken maastohenkilöitä merkittävästä työstä hienon aineistokokonaisuuden rakentamisessa.