Villisian kannanhallinnan ja seurannan uudet keinot

2010-luvulla nopeasti kasvanut villisikakanta sekä afrikkalaisen sikaruton (ASF) uhka ovat nostaneet villisian etusivulle Suomessa riistahallinnon, eläinlääkintäviranomaisten ja maa- ja metsätalouden harjoittajien keskuudessa. Uhka ASF:n leviämisestä Suomeen on kansantaloudellinen – ei vain sianlihantuottajien huolenaihe. Villisikakannan hallinnoimiseksi sekä pahimpien uhkakuvien torjumiseksi riistahallinto on ryhtynyt toimenpiteisiin.

TekstiOhto SaloKuva Hannu Huttu
Julkaistu1.12.2017

Nopeasti kasvaneen villisikakannan hallinnoimiseksi, metsästyslainsäädäntöä on tarkistettu ja villisian metsästykseen sekä kannanseurantaan on tehty parannuksia. Metsästyksen tehostamiseksi sallittiin kiinteän valonlähteen käyttö villisian ruokintapaikalla sekä laajennettiin metsästysaikaa ympärivuotiseksi, lukuun ottamatta naarasta, jolla on porsaat, joka on rauhoitettu 1.3. – 31.7.

 

Kannanseuranta vastaamaan tämän päivän vaatimuksia

Tällä hetkellä villisian kannanarvioinnin menetelmät ovat Suomessa huippuluokkaa. Vuoteen 2016 asti seuranta oli varsin suuripiirteistä ja Euroopan mittakaavassa alkeellisella tasolla.

Elokuusta 2017 alkaen villisikakaadot ovat olleet ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Syksystä 2016 hirvitietokorttien keräämisen yhteydessä, on kerätty seuruekohtaiset villisian kanta-arviot. Sekä saalisilmoitus että kanta-arvio hoituvat Oma riista -palvelun kautta. Niiden tuottaminen ei aiheuta lisäkustannuksia tai lisää merkittävästi metsästäjien työmäärää.

 

Lisää tietoa ja pyyntitehoa

Näistä kehitysaskelista huolimatta villisian elintapojen ja levinneisyyden tuntemus on Suomessa vielä suhteellisen vähäistä niin tieteellisellä tasolla kuin käytännössä.

Perinteisillä metsästysmenetelmillä villisikakannan harventaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Lisäarvoa villisian kannanseurantaan tuo villisikojen GPS-seuranta ja metsästystä tehostamaan on lainsäätäjä sallinut käytettäväksi elävänä pyytävän aitauksen villisian metsästyksessä.

Suomen riistakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton yhteishankkeen tarkoituksena on tuottaa prototyyppi suomalaisesta villisian pyyntiaitauksesta sekä samalla pyytää sikoja pannoitettavaksi tutkimustarkoitukseen, jos seurantatutkimukseen saadaan rahoitusta.

Villisian GPS-seurantaan perustuvaa tutkimusta on tehty muun muassa Ruotsissa ja Sloveniassa. Tilausta lisätutkimukselle on, sillä villisian liikehdintä saattaa olla oletettua laajempaa ja tarkoitushakuista levittäytymistä uusille elinalueille. Tämä luo lisää haasteita villisian kannan seurantaan sekä kannanhallintaan.

GPS-seuranta tuo arvokasta tietoa villisian liikkeistä myös kotialueellaan. Tietoa voidaan hyödyntää muun muassa maatalousvahinkojen arvioimisessa.

 

Aitauspyynnillä tehokkuutta metsästykseen

Villisian pyyntiaitauksella saadaan parhaimmassa tapauksessa pyydettyä useita sikoja kerralla. Tämä tuo tehokkuutta pelkästään ruokintapaikoilta vahtimalla toteutettavaan metsästykseen. Samalla aitauspyynti asettaa haasteita pyynnin eettisyydelle.

Koska valmiita aitamalleja Suomen olosuhteisiin lainsäätäjän asettamilla reunaehdoilla ei ole saatavilla, hankkeessa tuotetaan aitauspyydys ja pyritään saamaan siitä käyttökokemuksia.

Villisikojen on mahduttava aitaukseen luonnollisessa asennossa ja lopettamista tai pannoittamista varten ne on pystyttävä ohjaamaan aitaloukun sivulla olevaan erottelukäytävään. Metsästysmuoto edellyttää ammattitaitoa jo rakennusteknisistä syistä johtuen.

Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsästäjäliiton yhteishankkeen tarkoituksena on tuottaa aitamalli, johon villisikoja totutetaan ja aita voidaan laukaista etänä sähköjärjestelmän avulla siten, että laukaisija tietää aitauksen sulkiessaan, mitä eläimiä aitauksessa sillä hetkellä on. Pyydystyksen jälkeen jatkotoimenpiteinä villisikoja joko nukutetaan GPS-pannoittamista varten tai vaihtoehtoisesti lopetetaan eettisten periaatteiden mukaisesti yksi kerrallaan erottelukäytävään ohjaamisen jälkeen.

Ohto Salo, riistasuunnittelija Suomen riistakeskus

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit