Valkohäntäpeuran kannanhoidolle on esitetty monenlaisia muutoksia – Nykyinen pyyntilupajärjestelmä on paras

Maa- ja metsätalousministeriö on selvittänyt valkohäntäpeuran roolia eri näkökulmista ja arvioinut eri menetelmiä hoitaa kantaa. Selvitysmiehinä toimineet Esa Härmälä ja Lauri Kontro kuulivat laajamittaisesti useita tahoja saadakseen tilanteesta ja haasteista kattavan kuvan.

Viime vuosina on tehty paljon toimenpiteitä kannanhoidon parantamiseksi. Luonnonvarakeskus on tehnyt seitsemän vuotta kannanarvioita ja viimeiset kuusi vuotta on tuotettu myös verotussuosituksia, kannan kasvun pysäyttämiseksi. Kaksi vuotta sitten alueelliset riistaneuvostot alkoivat asettaa hirvitalousaluekohtaisia tavoitteita kannan tiheydelle. Tämän lisäksi metsästyskausi on pidennetty lähes puolen vuoden pituiseksi, sallittujen koirien säkäkorkeutta on nostettu ja pyyntiluvanhakijoita on ohjattu riittävän suuren pyyntilupamäärän hakemiseen ja käyttämiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön selvitysmiesten mukaan nykyisessä kannanhoitojärjestelmässä on tarvittavat työkalut valkohäntäpeurakannan suunnitelmalliseen hoitamiseen. Ongelmia on ratkaistava paikallisella tasolla, lainsäädäntöön ei tarvita muutoksia.

Enää ei siis ole tarvetta kinastella siitä, mitä kannanhoidossa pitäisi muuttaa. Voidaan kuitenkin pohtia, mitä olisi voinut tapahtua, jos pyyntilupajärjestelmä ja pinta-alavaatimus olisi poistettu. Voimme verrata esimerkiksi metsäkauriiseen, jolta poistettiin pyyntilupavaatimus vuonna 2005 tai Ruotsin kuusipeuraan, joka sekin on pyyntilupavapaa. Toisaalta voidaan verrata hirveen, jolle pyyntilupajärjestelmän puitteissa on ollut selkeitä kannanhoidollisia tavoitteita kahdeksan vuotta.

Ruotsin kuusipeurat

Ruotsissa ei ole valkohäntäpeuroja, mutta sen sijaan suunnilleen samankokoisia kuusipeuroja. Kuusipeuran pyynti ei vaadi Ruotsissa pyyntilupaa eikä pyynnille ole pinta-alavaatimuksia. Jokainen, jolla on metsästysoikeus saa metsästyskauden aikana metsästää kuusipeuroja. Metsästys noudattaa samoja periaatteita kuin metsäkauriin metsästys Suomessa.

Ruotsalainen metsästysseurakulttuuri poikkeaa suomalaisesta. Metsästys tapahtuu usein suhteellisen pieninä seurueina. Keski- ja Etelä-Ruotsissa, jossa metsästetään eniten kuusipeuroja, on yleistä, että seurueen metsästysmaat ovat muutamia satoja hehtaareja. Kuusipeurakannan tiheys on usein 200–300 eläintä tuhannella hehtaarilla, joten muutaman sadan hehtaarin metsästysalueelta voidaan monesti kaataa kymmeniä kuusipeuroja. Näiden lisäksi kaadetaan suhteellisen paljon villisikoja ja metsäkauriita sekä jokunen saksanhirvi ja hirvi.

Metsästysmaille on Ruotsissa suhteellisen avoin markkina. Lehtien palstoilta ja verkkofoorumeilta löytyy vapaita metsästysmaita. Ilmoituksissa mainitaan usein pinta-ala, riistavarat ja hinta. Mitä enemmän metsästettävää, sitä korkeammat hinnat. Markkina toimii kuin vuokra-asuntomarkkina Suomessa.

Selkeitä tavoitteita kuusipeurakannan tiheydelle on harvoin, eikä kannan kokoa arvioida systemaattisesti. Mikäli tavoitteita ja kannanseurantaa on, tämä on seurueiden omissa käsissä. Kannat ovatkin kasvaneet voimakkaasti ilmaston muuttumisen kasvattaessa kannan tuottoa.

Metsäkauriit Suomessa

Suomessa metsäkauriilta poistettiin pyyntilupa ja pinta-alavaatimus vuonna 2005. Katsottiin, että kannat olivat kasvaneet tiheiksi ja oli syntynyt ongelmia, lähinnä mansikkaviljelyksissä. Haluttiin tehostaa metsästystä ja vähentää ongelmia rinnastamalla metsäkauriit esimerkiksi rusakoihin.

Metsäkauriskannat eivät pienentyneet. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon metsäkauriita on, kun pyyntiluvansaajilta ei kerätä arvioita kannan koosta. Saalistietojen ja kolaritietojen perusteella nähdään, että kauriskannat ovat kasvaneet merkittävästi. Itse asiassa saalistietojen perusteella metsäkauris- ja valkohäntäpeurakannat ovat kasvaneet lähes täysin samalla tavalla vuosina 2005–2022.

Kokemuksia Suomen hirvistä

Riistantutkimus on arvioinut hirvikannan kokoa ja tuottoa noin 50 vuotta ja nykyinen kannanhoitojärjestelmä on ollut käytössä kahdeksan vuotta. Alueelliset riistaneuvostot asettavat hirvitalousaluekohtaisia tavoitteita, riistanhoitoyhdistysten tekemät vuosittaiset verotussuunnitelmat perustuvat tavoitteisiin ja metsästysseurojen saalismäärät perustuvat verotussuunnitelmiin.

Tänä vuonna hirvikannan tiheys oli tavoitteessa 53 prosentissa hirvitalousalueista, kanta oli pienempi kuin tavoite 27 prosentissa hirvitalousalueista ja kanta oli suurempi kuin tavoite 20 prosentissa alueista. Nykyinen hirven kannanhoitojärjestelmä rajoittaa tehokkaasti hirvikantojen kasvua.

Miten kävisi ilman pyyntilupajärjestelmää?

Esimerkkien perusteella voidaan päätellä, mikä Suomen valkohäntäpeuratilanne olisi, jos pyyntilupajärjestelmä ja pinta-alavaatimus poistettaisiin. Metsästysmaita jaettaisiin todennäköisesti uudelleen pienemmiksi alueiksi. Näin saataisiin jonkin verran uusia metsästäjiä mukaan, jotka eivät ole jäseninä metsästysseuroissa. Valkohäntäpeurakannan ydinalueella tuskin olisi tarvetta metsästysseuroille.

Ilman selkeää metsästysseurarakennetta ei olisi myöskään selkeitä alueita, joilta ilmoitettaisiin metsästäjien arvioita kannan koosta. Jotkut seurueet ilmoittaisivat näköhavaintoja metsästyksen yhteydessä, mutta järjestelmällisten kannanarvioiden tekeminen olisi vaikeaa.

Jos kaikki olisi metsästäjien ja maanomistajien omissa käsissä, heitä ei olisi mahdollista velvoittaa  toteuttamaan tiheystavoitteiden mukaisia verotussuunnitelmia. Kannanhoidossa ei olisi enää suunnitelmallisuutta. Varmaan aluksi olisi alueita, joilla kaadettaisiin vuotuista tuottoa enemmän peuroja. Yleisellä tasolla kannat kasvaisivat, todennäköisesti suhteellisen tiheiksi, kun seurueilla ei olisi selkeitä saalistavoitteita. Voidaan olettaa, että ilman rajoittavaa metsästystä eteläisimmässä Suomessa valkohäntäpeurakanta voisi kasvaa noin 200–400 peuraan tuhannella hehtaarilla.

Ilman pyyntilupia ei olisi varoja, joista maksaa valkohäntäpeurojen vahingoista maanomistajille. Todennäköisesti metsästysmaista syntyisi kilpailua alueilla, joilla on paljon metsästäjiä ja peuroja. Tämä johtaisi metsästysvuokrien nostamiseen. Osa maanomistajista saisi todennäköisesti merkittäviä vuokratuloja.

Osa metsästäjistä ja maanomistajista hyötyisi tilanteesta, jossa ei olisi pyyntilupajärjestelmää ja peuroja olisi paljon. Maa- ja metsätalousministeriön selvitys kuitenkin osoittaa enemmän hyötyjä siitä, että pyyntilupajärjestelmä pinta-alavaatimuksineen on rajoittamassa peuramääriä.

Maa- ja metsätalousministeriön selvitys.