Petoyhdyshenkilöt suurpetokonfliktin pyörteissä
Vaikeuttaako suurpetojen kannanhoidosta käytävän keskustelun kärjistyminen vapaaehtoisten tutkimuksen avustajien toimintaa? Mitä petoyhdyshenkilöt ajattelevat vaativasta tehtävästään ja mitä tehtävässä pärjäämiseen tarvitaan?
Suomen suurpetokantojen seurannan perustana on petoyhdyshenkilöverkoston tutkimukselle välittämät suurpetohavainnot. Verkostossa toimii tällä hetkellä hieman yli 2 400 henkilöä. Petoyhdyshenkilöiden tärkein tehtävä on kerätä, varmistaa ja välittää oman alueensa suurpetohavaintoja Luonnonvarakeskukselle sähköisen Tassu-järjestelmän kautta. He ovat tehtävään koulutettuja vapaaehtoisia tutkimuksen avustajia ja riippumattomia riistatiedon kerääjiä. Heillä on merkittävä rooli myös suden DNA-näytekeräyksissä.
Keskustelu suden suojelun ympärillä on viime vuosina käynyt kuumana. Hallinto-oikeudet ovat kumonneet suden poikkeuslupapäätöksiä. Tänä vuonna myös onnistuneen kannanhoidon mallina pidetystä karhun pyynnistä valitettiin laajasti ja suurin osa poikkeusluvista pantiin toimeenpanokieltoon. Tämä on tyrmistyttänyt kannanhoidollisen pyynnin kannattajat. Kärjistyneen tilanteen pelätään vaikuttavan suurpetohavaintojen ilmoittamiseen tai petoyhdyshenkilöihin suhtautumiseen.
Laajempi kuva suurpetotilanteesta motivoi
Riina Wallin on toiminut kuusi vuotta petoyhdyshenkilönä Keuruun riistanhoitoyhdistyksen alueella ja kirjannut Tassuun satoja suurpetohavaintoja.
– Havaintoja kertyi toiselle petoyhdyshenkilölle ilmoitettavaksi siinä määrin, että jossain vaiheessa tuli mieleen, voisiko itselle saada tunnukset Tassuun, Riina Wallin kertoo.
Kiinnostus metsästykseen ja erityisesti suurpetoihin, sai Riinan hakeutumaan koulutukseen ja petoyhdyshenkilön tehtävään.
– Laajemman kuvan saaminen alueen suurpetotilanteesta ja seurantojen tärkeys motivoivat petoyhdyshenkilön tehtävässä, Wallin sanoo.
Rooli vaatii neutraalia suhtautumista petoihin
Keuruulla kannanhoidollisen pyynnin estyminen ei ole näkynyt suurpetohavaintojen ilmoittamisessa tai ihmisten asenteissa. Alue on ollut muutenkin suhteellisen rauhallinen kohtuullisten suurpetokantojen vuoksi.
– Petoyhdyshenkilö törmää joka tapauksessa erilaisiin mielipiteisiin ja omat mielipiteet on yleensä parasta pitää omana tietona. Erilaisten näkemysten sietäminen kuuluu petoyhdyshenkilön rooliin, Wallin sanoo.
Petoyhdyshenkilön pitää osata olla neutraali suhteessa suurpetoihin ja suhtautua kaikkiaan havaintojen ilmoittajiin asiallisesti.
Avustajaverkosto helpottaa havaintojen varmistamista
Luotettava avustajaverkosto, jota voi käyttää havaintojen varmistamisessa, on käytännössä välttämätön. Alueet ovat laajoja.
– Ilmoitettujen havaintojen tarkastamisessa pitää olla valmius ajaa pitkiäkin matkoja, Wallin kertoo.
Wallin kannustaa suurpedoista kiinnostuneita mukaan petoyhdyshenkilötoimintaan. Havaintojen kerääminen laajentaa huomattavasti kuvaa oman alueen eläimistöstä ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista.
Laukaassa havainnoista ilmoittaminen on hiipunut hiljalleen
Laukaassa asuva Reijo Lipponen opetteli petoyhdyshenkilön tehtävään kokeneen petoyhdyshenkilön avustajana.
– Ilveshavaintojen lisääntymisen myötä aloin autella paikallista petoyhdyshenkilöä. Aluksi havainnot eivät aina osuneet oikeaan, mutta pikkuhiljaa homma rupesi käyttämään, hän kertoo.
Vanhan petoyhdyshenkilön luovuttua tehtävästä Lipponen suoritti koulutuksen ja haki Tassun käyttöoikeuksia.
Konfliktin kärjistyminen ei näy erityisemmin Laukaassa. Suurpetohavaintojen Ilmoittamisessa petoyhdyshenkilölle olisi kuitenkin parannettavaa.
– Ilmoittaminen on jo pidemmän aikaa takkuillut, eikä siihen ole selvää yksittäistä syytä. Myös metsästäjät jättävät suurpetohavaintoja ilmoittamatta, Lipponen kertoo.
Kattavat Tassuun kirjatut havainnot mahdollistavat tarkat kanta-arviot, joihin suurpetokantojen hoito perustuu. Ilmoittamatta jääneet havainnot eivät ole mukana kanta-arvioiden laadinnassa.
Rehellisyys tärkeintä
Havaintojen varmistamisessa Lipponen on tarkka. Erityisesti pentuhavainnot hän haluaa tarkastaa itse aina kun mahdollista.
– Tarkastusreissulle pitää aina olla valmius lähteä, kun havainnosta ilmoitetaan, Lipponen korostaa.
Epävarmoja havaintoja hän ei Tassuun kirjaa.
Kaikkein haastavimpia ovat tilanteet, joissa kansalaisen ilmoittama susihavainto osoittautuu joksikin aivan muuksi. Asiastaan varma ilmoittaja ei aina hyväksy petoyhdyshenkilön tulkintaa. Tilanteesta pitäisi pysyä selviytymään niin, että henkilö vastaisuudessakin ilmoittaa havaintoja.
– Susihavaintoja varmistan mieluiten yhdessä toisen petoyhdyshenkilön kanssa, Lipponen kertoo.
Mitään huijaamista hän ei hyväksy ja pitää rehellisyyttä petoyhdyshenkilön tärkeimpänä ominaisuutena.
Miten petoyhdyshenkilöksi pääsee?
Petoyhdyshenkilön tehtävään hakeudutaan vapaaehtoisesti, mutta kouluttautuminen on pakollista. Pätevöityminen tapahtuu suorittamalla verkossa kaikille yhteisiä, avoimia kursseja tai osallistumalla Suomen riistakeskuksen järjestämään koulutukseen.
Halutessasi ryhtyä petoyhdyshenkilöksi ole yhteydessä omaan riistanhoitoyhdistykseesi tai Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon.
Riistanhoitoyhdistys voi esittää koulutuksen käyneitä tehtävään. Tehtävään voivat hakea myös muut koulutuksen käyneet. Suomen riistakeskus hyväksyy tai hylkää petoyhdyshenkilöt.
Petoyhdyshenkilöksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on suorittanut vaaditun koulutuksen sekä tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi, ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.
Osaksi verkostoa voi hakeutua myös toimimalla petoyhdyshenkilön avustajana havaintojen keruussa, mitä Suomen riistakeskus suosittelee petoyhdyshenkilöksi haluavalle. Näin toimintaan pääsee tutustumaan ilman varsinaista vastuuta.
Suomen riistakeskus voi evätä henkilön pääsyn tehtävään tai poistaa henkilön tehtävän Oma riista -järjestelmästä, mikäli henkilön käyttäytyminen on tehtävään sopimatonta tai suoranaisia väärinkäytöksiä ilmenee.
