Hyvin menee, mutta peiliinkin pitää katsoa

Viime pääkirjoituksessa iloitsimme siitä, että metsästäjien tekemä riistakantojen hoito nähdään osana luonnonsuojelun ja -hoidon kenttää. Suomen riistakeskuksen hankkeet, kuten Kotiseutukosteikko Life+, yhteispohjoismainen supikoirahanke ja Riistametsänhoidon konsepti ovat raivanneet tietä ajatukselle, että metsästys on osa luonnonsuojelua.

TekstiJarkko Nurmi, Klaus Ekmankuva: Teemu Heinonen /Vastavalo
Julkaistu4.12.2020

Nyt hallitusohjelmaan on nostettu riistatiheiköt, kosteikot ja vieraspetojen vähentäminen ja niille on saatu maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-ohjelman kautta mittava rahoitus. Lähivuosina rahoitus lisääntyy, kun yhteistyö ympäristöministeriön HELMI-elinympäristöohjelman kanssa syvenee.

Henkseleitä ei kuitenkaan ole syytä jäädä paukuttelemaan, sillä työsarkaa riittää. Monien vesilintulajien kannat ovat taantuneet, vaikka pääsyy ei ole metsästyksessä, on kehitykseen reagoitava.

Vesilintujen metsästyskulttuuri on muuttunut. Perinteinen iltalentopyynti ja kaislikoiden ”pomppupyynti” on vähentynyt ja metsästys ruokintaa varten rakennetuilta pieniltä kosteikoilta on yleistynyt. Muutokseen liittyy piirteitä, jotka eivät ole kuuluneet pohjoismaiseen eränkäyntiperinteeseen ja saaliit ovat paikoin suuria. Vesilinnut on helppo houkutella pistemäiselle kohteelle ruokkimalla. Myös taantuneet lajit – etenkin haapana ja jouhisorsa lennähtävät innokkaasti ruokinnoille.

Pienimuotoiselta vesilintujen ruokintametsästyksellä on kiistatta myönteisiäkin vaikutuksia. Aseturvallisuus paranee ja haavoittamiset vähenevät. Metsästyksen siirtyminen pois järvien ja merenlahtien mökkirannoilta lisää yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja luo linnuille levähdysalueita. Metsästysmahdollisuudet ja niiden luoma hyvinvointi lisääntyvät.  Hyvistä puolista huolimatta on syytä pohtia, millä volyymilla ja miten ruokintametsästystä voidaan kestävästi harjoittaa.

Vesilintujen elinympäristökato kuivatusten ja rannikoiden lahtien umpeenkasvun myötä on tosiasia. Samoin vieraspetokantojen kasvu. Mittavilla kosteikkohankkeilla ja tehostetulla vieraspetopyynnillä pystytään kompensoimaan kurjuutta, mutta ei ratkaisemaan perusongelmaa. Kannat on saatava nousuun ja on reilua myöntää metsästyksen vaikutus.

Mikä on suomalainen vaihtoehto kantojen saamiseen kasvu-uralle? Tuhannen taalan kysymys, johon riistahallinto joutuu pian etsimään ratkaisuja. Ongelmaa ratkotaan laajalla rintamalla, sillä maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-ohjelma tehostaa myös vesilintujen tutkimusta.

Riistatietoa vesilintukannoista on kehitettävä. Valtaosa vesilintulaskentapisteistä sijaitsee eteläisen Suomen rehevöityneillä vesillä. Pohjoisen vesilintutiedon kattavuutta aineistossa on parannettava uusilla keinoilla, joita kehitetään yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Myönteistä on, että pisteiden määrä on noussut merkittävästi, niitä on perustettu jo noin 2 500.

Riistan vuoksi -julkaisu aloitettiin vuonna 2011 Metsästäjäin keskusjärjestön muuttuessa riistahallintolain myötä Suomen riistakeskukseksi. Julkaisun tarkoituksena oli kertoa riistahallinnon työstä ja ajankohtaisista aiheista sidosryhmille. Aluksi ilmestyi printtijulkaisu, myöhemmin julkaisutapa muuttui sähköiseksi. Olemme jälleen muutoksen edessä, sillä Riistan vuoksi siirtyy vuonna 2021 osaksi Metsästäjä-lehden verkkoversiota, josta kiinnostuneet voivat sen lukea tai tilata jatkossa uutiskirjeenä.

Toivottavasti tapaamme jatkossakin. Haluamme panostaa sidosryhmätyöhön. Riistan vuoksi!

Jarkko Nurmi riistatalouspäällikkö ja Klaus Ekman viestintäpäällikkö, Suomen riistakeskus

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit