Tukijärjestelmä mahdollistaa riistaeläinten elinympäristöjen hoitamisen

Kemera on yksityisille metsänomistajille tarkoitettu tukijärjestelmä, jonka tarkoituksena on lisätä metsien kasvua kannustamalla metsien hoitamista. Tuen myöntää Suomen metsäkeskus.

Tukijärjestelmän ja riistametsänhoidon yhteensopivuuden selvitettiin tutkimuksella, jossa haastateltiin riista- ja metsäalan asiantuntijoita Suomen riistakeskukselta, Metsäkeskukselta, Luonnonvarakeskukselta ja Itä-Suomen yliopistolta. Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka lähitulevaisuudessa uudistuvaa tukijärjestelmää voidaan kehittää paremmin riistan elinympäristöjä huomioivaksi. Tuloksia voidaan hyödyntää metsätalouden kannustejärjestelmien kehittämisessä.

Tutkimuksen mukaan elinympäristöjen hoitamisen kannalta merkittävää on tuettavien metsänhoitotöiden toteutustapa sekä järjestelmän tukiehtojen muuttaminen kannustavammaksi. Kannustavuutta voidaan lisätä nostamalla tukimäärää tapauksissa, joissa metsänhoito tehdään riista huomioiden. Toisena vaihtoehtona pidettiin velvoitteiden lisäämistä nykyisiin tukiehtoihin.

Tukiehdoissa on kehitettävää

Nykyisen järjestelmän ongelmana nähdään tukiehdot, jotka eivät salli elinympäristöjen hoitamista sillä tasolla, jota riistalajit vaativat. Ehdot asettavat rajoitteet, jotka tutkimuksen mukaan johtavat puulajiston yksipuolisuuteen sekä jättävät metsänomistajat, joiden tavoitteena on hoitaa talousmetsissä riistan elinympäristöjä, järjestelmän ulkopuolelle.

Metsätalouden tukijärjestelmä Kemera ohjaa metsänhoidon toimenpiteitä ehdoilla, jotka mahdollistavat riistan elinympäristön hoitamisen sallimalla taimikon varhaishoidossa ja nuoren metsän hoidossa enintään 10 prosenttia pinta-alasta riistatiheikköjen jättämiselle. Määrä nähtiin liian alhaisena.

Suometsien hoidossa ongelmallisena nähtiin kunnostusojitustoimenpiteiden tukeminen kohteilla, joilla ei ole edellytyksiä puuston taloudellisesti kannattavaan kasvatukseen. Tällaisille kohteille ei tulisi myöntää tukea vanhan ojituksen perkaamiseen.

Toteutustapa merkitsee

Haastateltujen mukaan riistaeläinten elinympäristövaatimuksien huomioiminen on riippuvaista metsänomistajien tai muiden työn toteuttajien osaamisesta sekä intresseistä. Metsänomistajien ja metsäammattilaisten koulutuksen lisääminen onkin avain riistan elinympäristöjen parantamiseen erityisesti taimikon varhaiskohteilla ja nuoren metsän kohteilla.

Riistatiheiköt, puulajiston monipuolisuus ja oikea-aikaiset metsänhoidon toimenpiteet lisäävät riistalle tärkeiden elementtien, kuten suojan ja ravinnon säilymistä talousmetsissä. Metsätaloudellisesti vähäarvoisten puiden, kuten pihlajien ja leppien jättäminen sekä metsän kerroksellisen rakenteen säästäminen on etenkin pienriistan menestymisen kannalta tärkeää.

Riistatiheikköjen lisäksi on olennaista säästää lehtipuita sekapuustoisuuden lisäämiseksi. Varhaisessa taimikkovaiheessa sekä nuoren metsän hoidossa sekapuustoisuus ja lehtipuusekoitteen jättäminen on nykyään vähäistä. Riistan menestymisen kannalta puuston monipuolisuutta tulisi lisätä.

Suometsien hoitohankkeissa kunnostusojituksella on usein heikentäviä seurauksia kanalintujen menestymiseen. Syitä kanalintujen katoamiseen kunnostusojitusalueilta ovat muun muassa muuttunut pintakasvillisuus sekä lisääntynyt saalistuspaine ojien ohjatessa petojen liikkumista. Etenkin suon ja kangasmaan vaihettumisvyöhykkeet ovat erinomaisia kanalintujen poikueympäristöjä, joten niiden voimakasta käsittelyä tulisi välttää.

Nuorten metsien hoidossa tulisi välttää toimenpiteitä, jotka muuttavat alueita kohti yhden puulajin kasvatusmetsää. Taimikon ensimmäisten kasvukausien aikana tehtävästä varhaishoidosta ei kuitenkaan yleensä aiheudu peruuttamatonta haittaa elinympäristöjen hoitamisen näkökulmasta esimerkiksi silloin, kun havupuutaimikon seasta poistetaan lehtipuuvesakko.