Ruotsissa satsataan hirvieläinten ravinnon lisäämiseen metsätaloudessa

Viime vuosikymmeninä Ruotsin hirvieläinkannoissa on tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi Keski-Ruotsissa oli pitkään noin 10–15 hirveä ja noin 100–200 metsäkaurista tuhannella hehtaarilla. Näiden lisäksi osalla alueista esiintyy kuusipeuroja ja saksanhirviä.

Nykyään hirvi- ja metsäkauriskannat ovat pienemmät, karkeasti 5–7 hirveä ja 20–50 metsäkaurista 1000 hehtaarilla. Kuusipeura- ja saksanhirvikannat ovat sen sijaan kasvaneet ja tiheydet voivat olla varsin korkeita. Yleinen tiheys kuusipeuran levinneisyysalueella on 200 / 1 000 ha, mutta tiheydet nousevat paikoitellen 400 peuraan / 1 000 ha. Saksanhirviä voi olla noin 10–30 / 1 000 ha. Näiden lisäksi Keski- ja Etelä-Ruotsissa on paljon villisikoja. Yhteenlaskettu sorkkaeläinmäärä tuhannella hehtaarilla lasketaan usein sadoissa.

Hirvieläinkantojen tiheys ja niille saatavilla olevan ravinnon runsaus vaikuttavat metsävahinkoriskiin. Ruotsissa on panostettu aiheen tutkimukseen ja tulosten jalkauttamiseen.

Muutokset ravinnon määrässä

Ruotsin metsätaloudessa on tapahtunut suuria muutoksia, jotka ovat vähentäneet hirvieläinten ravintoa. Viime vuosikymmeninä nuorten metsien ja mäntytaimikoiden pinta-alat pienenivät samalla kun vanhemmat kuusimetsät yleistyivät.

Uudistushakkuun jälkeen taimikossa on eniten syötävää hirvieläimille noin parinkymmentä vuotta. Silloin sieltä löytyy paljon hirvieläimille sopivia kasveja sopivalla korkeudella ja noin puolet hirvieläinten ravinnosta tuleekin taimikoista. Vanhassa sulkeutuneessa kuusikossa, jossa valo ei pääse kenttäkerrokseen, on yleensä hyvin vähän syötävää. Hirvieläinten tärkeistä ravintokasveista esimerkiksi mustikka ja puolukka vaativat valoa.

Muutoksiin on useita syitä. Kuusen yleistyminen männyn kustannuksella johtui osittain metsävahinkopelosta ja teollisuuden suuresta kuusen kysynnästä. Kuusen yleistyminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Liian karuille maille uudistetut kuuset kasvavat hitaasti ja ovat alttiita muun muassa kirjanpainajatuhoille. Samalla hirvieläinten ravinnonsaanti huononee. Alhaiset vasapainot ja alhainen vasatuotto ovatkin herättäneet keskustelua. On tarvittu ratkaisuja ongelmiin.

Paljon tutkimusta päätöksenteon tueksi

Ruotsissa on tutkittu hirvieläinten ja saatavilla olevan ravinnon vaikutusta metsävahinkoriskiin sekä metsätalouden vaikutuksia hirvien hyvinvointiin. Aiheesta on tällä vuosituhannella julkaistu paljon tutkimusta ja tuotettu oppaita sekä videoita metsänomistajille ja metsäammattilaisille.

Suuri hirvieläinmäärä tarvitsee luonnollisesti runsaasti ravintoa. Useat ruotsalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että mäntyjen määrällä on hirvien määrää suurempi merkitys metsävahinkoriskiin. Hirvet syövät paljon mäntyä, koska sitä on paljon saatavilla. Jos hirvillä on mahdollisuus valita, ne syövät mieluiten pajuja, pihlajaa ja haapaa.

Hirvet myös voivat paremmin, jos ne saavat paljon lehtipuita. Esimerkiksi ruhopainot ovat suuria paljon pajuja, haapaa ja puolukanvarpuja syöneillä hirven vasoilla ja pieniä vasoilla, jotka ovat syöneet lähinnä mäntyä ja katajaa. Mitä monimuotoisempi ravinto on, sitä korkeammat ovat ruhopainot. Ja mitä korkeammat ruhopainot, sitä korkeampi on naaraiden vasatuotto.

Ruotsin tutkimukset viittaavat siihen, että ravinnosta on kilpailua. Paikallisesti korkeat saksanhirvi-, kuusipeura- ja metsäkauristiheydet vaikuttavat kielteisesti hirvien ruhopainoihin.

Tutkimustiedot käytäntöön

Ruotsin metsä- ja riistaviranomaiset ovat aktiivisesti jakaneet tutkimuksen oppeja metsänomistajille ja metsästäjille. Esimerkiksi Skogsstyrelsen (Ruotsin metsäkeskus) julkaisi viime vuonna oppaan siitä, miten metsätaloudessa voidaan luoda enemmän ravintoa hirvieläimille metsävahinkoriskin pienentämiseksi. Skogforsk (Ruotsin metsäntutkimuslaitos) julkaisi vastaavan oppaan vuonna 2022.

Lisäksi on järjestetty aihetta käsittelevä iso seminaari vuonna 2023 ja tänä vuonna on julkaistu opasvideo ravinnon määrän lisäämisestä metsätaloudessa. Neuvontatyö on jatkunut jo pitkään vuonna 2010 käynnistetyn Mera Tall (enemmän mäntyä) -hankkeen jalanjäljissä.

On selvää, että valistustyö on mennyt perille. Se näkyy muun muassa taimivalinnoissa. Pahimmillaan kaksi kolmasosaa istutetuista taimista oli kuusta ja vain kolmasosa mäntyä. Trendi saatiin käännettyä ja nyt mäntyä istutetaan kuusta enemmän.

Miten hyödyntää Ruotsissa saatua tietoa?

Koska metsätalouden ja riistatalouden haasteet ovat pitkälti samanlaisia Suomessa ja Ruotsissa, voidaan Ruotsin kokemuksia hyödyntää Suomessa. Hyvä esimerkki tästä on Suomen metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, Tapion ja Suomen riistakeskuksen yhteinen Sorkkaeläinten vaikutus metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta -hanke (Sorkka), jossa käytettiin paljon Ruotsissa saatuja tutkimustuloksia ja kokemuksia.

Sorkka-hankkeessa kehitettiin ratkaisuja riista- ja metsätalouden yhteensovittamiseen. Jatkossa painopiste kohdistetaan ravintoresurssin ja metsien sekapuustoisuuden lisäämistä tukevien käytäntöjen kehittämiseen ja jalkauttamiseen. Tavalla, jolla hoidetaan metsiä, on hyvin merkittävä vaikutus metsävahinkoriskiin ja hirvien hyvinvointiin. Nyt olemme Suomessakin päässeet hyvään alkuun toimivien käytäntöjen jalkauttamisessa. Tätä työtä kannattaa jatkaa.