Reviiriyhteistyö laajentunut ympäri Suomen
Päivitetty toimintaohje tukee vapaaehtoisia

Vuoden 2015 suden kannanhoitosuunnitelmassa esitettiin, että susialueille perustetaan reviiriyhteistyöryhmiä. Ryhmien ensisijainen tarkoitus on edistää reviirikohtaista suden kannanhoitoa sekä tuoda esiin paikallisten ihmisten näkemyksiä. Ryhmät kokoavat yhteen eri sidosryhmien edustajia punnitsemaan alueensa susitilannetta sekä pohtimaan toimenpiteitä ja ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Työryhmissä on mukana paikallisia edustajia esimerkiksi riistanhoito- ja luonnonsuojeluyhdistyksistä, kunnallishallinnosta, maataloustuottajajärjestöistä, viranomaisista ja koiraharrastejärjestöistä.

Toimintamalli kehittynyt vuosien varrella

Työryhmiä on perustettu 32 ympäri Suomen, ja lisää muodostetaan sitä mukaa, kun reviirialueiden sidosryhmät kokevat tarpeelliseksi. Ryhmistä 27 on tällä hetkellä toiminnassa. Osa ryhmistä on jättäytynyt tauolle, koska ne eivät katso alueen susitilanteen vaativan aktiivisia toimia. Osa ryhmistä on ollut toiminnassa jo yli viisi vuotta.

Monissa ryhmissä reviiriyhteistyö on vuosien saatossa asettunut vakiintuneelle uralle, jossa kokousten kulku on kaikille tuttu, toimijat tuntevat toisensa ja keskustelu on monipuolista. Ryhmät ovat ideoineet laajan kirjon erilaisia toimenpiteitä: ne ovat kirjoittaneet tiedotteita paikallislehtiin, järjestäneet tupailtoja, laatineet suden kannanhoitoa koskevia lausuntoja, jakaneet tietoa petovahinkojen ennaltaehkäisystä ja tarjonneet vahvan tuen suden DNA-keräykselle.

Reviiriyhteistyöryhmien vapaaehtoistoimintaa tuettiin aluksi MMM:n rahoittamalla koordinaattorilla vuosien 2016–2018 aikana. Vuodesta 2019 alkaen reviiriyhteistyön koordinointi on ollut osa Suomen riistakeskuksen perustoimintaa. Reviiriyhteistyön kehittäminen otettiin osaksi myös SusiLIFE-hanketta, jossa työryhmille on järjestetty webinaareja ja laadittu uusi toimintaohje.

Neljättä vuotta Laitilan reviiriyhteistyöryhmässä mukana oleva Tuija Kailaste kokee, että riistakeskuksen koordinaattorin jakamat kokousmateriaalit ovat toimineet hyvänä raamina toiminnalle. Kokouksia on toki järjestetty aina tarvelähtöisesti ja tärkeitä alueellisia näkökulmia korostaen.

Yhteistyössä on voimaa

Kailaste näkee oman ryhmänsä toiminnan sujuvana, vaikka työryhmätoiminta on keskitien etsimistä ja näkemysten yhteensovittamista.

– Vapaaehtoistoimintaan motivoi se, miten ryhmässä käsitellään avoimesti ja laaja-alaisesti seudun susiasioita ja keskustelua käydään hyvässä hengessä. Työryhmässä pystytään puhumaan hankalistakin aiheista objektiivisesti, Kailaste kiittelee.

Ryhmässä on hänen mukaansa laajapohjainen edustus. Lisäksi kokouksiin on kutsuttu vierailijoita, mikä on edistänyt asiantuntijatiedon siirtymistä sidosryhmien välillä. Kokonaiskuvan ja laajan ymmärryksen muodostumiseksi on tärkeää, että työryhmän jäsenet tuovat keskustelupöytään omat tietonsa ja osaamisensa.

– Ehkä ryhmä voisi jatkossa tehdä enemmän yhteistyötä muiden lähialueen työryhmien kanssa, Kailaste pohtii.

Tiedonjako on tärkeä osa toimintaa

Kuten useat muut työryhmät, myös Laitilan ryhmä on järjestänyt alueellaan yleisötilaisuuden, josta he saivat Kailasteen mukaan hyviä kokemuksia. Jaettu tieto on kantanut pitkälle.

Reviiriyhteistyössä tiedonjaon merkitys on korostunut. Ryhmissä on mukana toimijoita, joilla on ajantasaiset tiedot alueen suurpetotilanteesta sekä kattava kuva suden kannanhoidosta ja toimijoiden roolista, mutta myös edustajia, joille susi on entuudestaan vieras. Työryhmien jäsenet ovat jakaneet kokouksissa tietoutta toisilleen, jolloin jäsenten ymmärrys eri sidosryhmien kokemasta huolesta ja haitoista on lisääntynyt. Viime vuosina monet ryhmät ovat alkaneet hyödyntää tiedonvaihdossa myös erillisiä paikallisia keskustelukanavia, kuten WhatsAppia.