Purunpään pantasupikoira

supikoirauros pannoitettiin Purunpään luonnonsuojelualueella joulukuun alussa 2020. Paikka sijaitsee Kemiönsaarella, Söderlångvikin hoitoalueella, jossa on tehty jo vuosien ajan tehostettua supikoirien pyyntiä. Hoitoalue on strategisesti tärkeä vieraslajin vaellusreitti saaristoon.

Talvi aloillaan

Talvi 2020–2021 oli niin sanottu ”normaali” talvi, eli etelässäkin oli sekä pakkasta että lunta ja meri jäätyi helmikuun alkupuoliskolla. Purunpään uros asettui aloilleen pian pannoituksen jälkeen ja liike oli vähäistä tammikuun 22. päivään asti. Huomionarvoista on, että tammikuun alussa siltä poistettiin naaraskumppani.

Helmikuussa uros löysi itselleen paikan Hamnholmenin saaresta, joka selkeästi miellytti sitä. Saari sijaitsee Purunpään luonnonsuojelualueen läheisyydessä, on suurelta osin Metsähallituksen omistuksessa ja osa Saaristomeren kansallispuistoa. Uros asettui Hamnholmeniin helmikuun ajaksi.

Kumppanin haku maaliskuussa

Yksinäinen supikoira on harvinainen ilmestys luonnossamme, eikä tämäkään uros olisi ollut yksin, jollei siltä olisi poistettu kumppania. Maaliskuussa alkoivat seurusteluvietit hyrräämään ja se lähti jäitä pitkin parinhakuun. Maaliskuun 22. päivän tienoilla se löysi kumppanin Brändön saaresta. Se palasi Hamnholmeniin ja asettui nartun kanssa sinne. Naaras käytiin pannoittamassa huhtikuun puolessa välissä. Näin ollen molemmat eläimet olivat pannoitettuja, mikä on ainutlaatuinen tilanne Suomessa.

Perheenlisäys

Toukokuun 10. päivä tilanne käytiin tarkastamassa paikan päällä. Eläimet löytyivät rakennuksen alta. Niille oli juuri syntynyt pentuja. Pentuja ei päästy laskemaan. Naaras oli ärhäkkäänä puolustamassa jälkikasvuaan, joten niiden annettiin vielä olla rauhassa. Toukokuussa narttu pysytteli aloillaan imettäen pentuja. Uros huolehti ravinnon hankinnasta ja toi nartulle muun muassa koskelon munia, joiden kuoria löytyi rakennuksen ympäristöstä.

Kesäkuussa roolit vaihtuivat. Naaras ilmeisesti lopetti imettämisen ja alkoi tankata energiavarastojaan. Uros otti pennut hoivaansa. Aluksi se hoivasi niitä saman rakennuksen lähellä, mutta ihmisten läsnäolon lisääntyminen juhannuksen tienoilla pakotti sen siirtämään pennut toisaalle. Ne asettuivat eräälle kostealle, reheväkasvuiselle niitylle. Naaras pysytteli porukasta erillään, mikä käytiin fyysisesti todentamassa.

Juhannuksesta aktiivista liikettä – tuhoisaa pilkkasiivelle

Juhannuksen jälkeen pennut olivat jo melko itsenäisiä ja kaikki supikoirat liikkuivat saaressa aktiivisesti, mikä on tuhoisaa myöhään pesiville linnuille, kuten pilkkasiiville. Tämä toi oivalluksen siitä, miksi läheisen Tunnhamnin saariston pilkkasiivet reagoivat hyvin positiivisesti supikoirien poistoon. Aiemmin niillä ei ollut mahdollisuuksia onnistuneeseen pesintään johtuen nimenomaan supikoirien aktiivisuudesta pilkkasiiven pesintäaikaan.

Hamnholmenin pohjoisosassa sijaitsee lintuja kuhiseva Korvholms grundet. Siellä pesii kymmenittäin kalalokkeja, naurulokkeja, tiiroja ja niiden suojissa muita lajeja. Supikoirien pelättiin löytävän tiensä luodolle kevään ja alkukesän aikana. Uintimatkaa ei ollut kuin nimelliset 50 metriä suuntaansa, mutta jostain syystä ne eivät koskaan menneet luodolle. Varmuudella ne tiesivät lintujen läsnäolon.

Asialle löytyi vain yksi selitys. Supikoirien olisi mentävä lintuluodolle Korvholmenin saaren kautta, jossa on toukokuun alkupuolelta lähtien aktiivisessa käytössä oleva kesämökki. Mökkiläisillä oli koiria, jotka mahdollisesti haukkuvat päivisin ja varmuudella jättävät hajumerkkejään saareen. Tämä on mahdollisesti estänyt supikoiria menemästä lintuluodolle.

Naaras jää saareen

Supikoirien seuraamisessa ehkä suurin yllätys tapahtui syyskuussa. Uros jätti 21.9. saaren ja naaras jäi pentuineen Hamnholmeniin. Kirjoittaja on elänyt siinä uskossa, että supikoira olisi hyvin pariuskollinen, mutta nähtävästi näin ei ole. Samanlaista käyttäytymistä on todettu Pohjoismaisessa supikoirahankkeessa Pohjois-Ruotsissa.

Kolme päivää myöhemmin Hamnholmeniin tehtiin hoitokäynti, jossa poistettiin kaikki viisi pentua. Ne lymyilivät nartun seurassa vedessä, tiheässä ruovikossa, josta koira pysäytti pennun toisensa jälkeen. Paikannin näytti emon edelleen olevan siellä, mutta se käytti pentuja kilpenään. Vasta koiran pyydystettyä viimeisen pennun naaras lähti ruovikosta. Se saatiin kuitenkin paikannettua ja poistettua.

Tapaus ei ole sattumaa. Samana syksynä viereisestä Hälsingholmenin saaresta poistettiin seitsemän pentua ensimmäisellä käynnillä. Aikuiset jäivät satimeen vasta seuraavalla reissulla. Lisääntyvä aikuinen supikoira selvästi käyttää pentuja kilpenään.

Uros jäi mantereen puolelle ja pariutui uuden naaraan kanssa. Uros tankkasi itseään muun muassa riistaeläinten teurashaaskoilla. Marraskuussa uros poistettiin ja panta otettiin talteen. Uros ei palannut missään vaiheessa Hamnholmeniin.

Tärkeää tietoa

Yhden tapauksen pitkän aikavälin seuranta toi arvokasta tietoa. Lajin siirtymisestä talven aikana saaristoon ja sinne asettumisesta lisääntymään saatiin selkeä todiste. Supikoirat pysyttelevät saarissa syksyyn asti ja siirtyvät mantereelle parempien resurssien ääreen, jos vain uintimatkat sen sallivat. Muutoin siirtyminen tapahtuu jäiden tultua.

Jäätalvien koittaessa on keväällä tärkeää käydä supikoirille sopivat saaret läpi tietyllä säteellä rannikosta ja poistaa elinpiirit ennen lisääntymistä. Tärkeää on myös tieto pentujen käytöstä kilpenä: jos saarista löytyy elo-syyskuussa supikoiran pentuja, olisi tärkeää käydä niissä useita kertoja. Näin voidaan saada lisääntyvä pari, tai ainakin naaras poistettua.