Mitä kuuluu koskeloille?
Kukapa ei olisi kesäiltoina uistellessaan nähnyt järvenselällä koskelopoikuetta? Myös syksyiset suuret koskeloparvet pohjoisten suurten järvien selillä ja rannikoilla ovat monelle tuttu näky. Laji vaikuttaa varsin yleiseltä ja elinvoimaiselta – ainakin ensi vaikutelmalta.
Vuosien 1986–2024 vesilintulaskentojen perusteella molempien lajien parimäärä on pitkällä aikavälillä pienentynyt karkeasti puoleen. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana isokoskelon kanta on pysynyt lähes vakaana, mutta tukkakoskelokanta on jatkanut laskuaan, toki lasku on tasaantunut viime vuosien aikana.
Pohjoisen Suomen keskeisten pesimäalueiden vesilintulaskentapisteiden vähäinen määrä ja heikko alueellinen kattavuus aiheuttavat kanta-arvioihin epävarmuutta. Käytännössä, aivan viime vuosina hieman parantunutta tilannetta lukuun ottamatta, vuosien 1980–2024 parilaskennoissa on ollut vain vähän laskentapisteitä lajien keskeisissä pesimäympäristöissä. Näitä ovat erityisesti karut, kirkasvetiset järvet, suurten järvien reittivesistöt, jokivarret ja koskialueet.
artikkeli jatkuu
Laskentaverkoston puutteet näkyvät esimerkiksi siinä, että kun tukkakoskelokannan muutoksia kuvaavan parilaskentaindeksin keskiarvo on 100, on Pohjois-Suomessa useina vuosina (1992, 1994, 2000, 2006, 2011 ja 2013) indeksi jäänyt 1,5:een tai sen alle. Toisin sanoen tukkakoskeloita ei ole noina vuosina havaittu Pohjois-Suomessa juuri lainkaan. Lisäksi indeksissä esiintyy suurta vuosittaista vaihtelua, mikä kuvastaa aineiston epävarmuutta.
Pohjoisen kirkkaat vedet
Näköaistinsa avulla ravintoa etsivinä lajeina koskelot välttelevät reheviä, sameita tai voimakkaasti humuspitoisia vesiä, joissa näkyvyys on heikko. Tästä syystä lajit puuttuvat lähes kokonaan osasta Suomea. Eteläiseen Suomeen ja sisämaahan painottunut havainnointiaineisto kuvastaneekin juuri näiden alueiden kannantilaa, eikä niinkään pohjoisen Suomen keskeisten pesimäalueiden ja koko Suomen pesimäkannan tilan muutoksia.
Saariston vesilintujen seurantaa tehdään ja analysoidaan erillisenä seurantaohjelmana. Tuoreimpien saaristolintulaskentojen perusteella koskelokannat näyttävät olleen rannikoillamme kasvusuunnassa viimeisen 20 vuoden aikana ja olevan nyt lähes samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa.
Jokainen ilmoitettu havainto on erittäin tärkeä
Elinympäristönsä vuoksi koskelot jäävät helposti vähälle huomiolle seurannoissa. Niinpä kaikilta luonnossa liikkujilta toivotaan nyt lisää aktiivisuutta – kattava ja ajantasainen tieto myös koskeloista on erittäin tärkeää. Näin voidaan välttää tarpeettomia metsästysrajoituksia ja turvata perinteisen pyynnin jatkuminen lintukantoja vaarantamatta.
Mitä voit tehdä vesilintujen kestävän metsästyksen turvaamiseksi?
Vesilintujen pari- ja poikuemäärän kehityksestä saadaan tietoa vesilintujen pistelaskennoilla. Voit perustaa vesilintulaskentapisteen hyvin tuntemallesi vesistölle tai aloittaa laskennan uudelleen laskennasta poisjääneillä pisteillä. Lisäohjeita Riistainfo.fi-sivustolta.
Käynnissä olevan lintuatlaskartoituksen (2022–2025) tähänastisia tuloksia tarkastelemalla voi todeta, että riistalintujen pesintöjä koskevien havaintojen määrä on melko vaatimaton. Voit vielä alkavan kesän ajan vaikuttaa tilanteeseen kirjaamalla havaintosi riistalinnuista ja rauhoittamattomista linnuista Oma riista -palveluun.
Jos lähipiiriisi kuuluu henkilöitä, jotka eivät saa kirjattua havaintojaan Oma riistaan, voit kirjata havainnot heidän puolestaan, kunhan varmistat, että heidän ilmoittamansa havainnon laji on varmasti oikein määritetty ja havainto on kuluvalta kesältä.
