Matemaattinen malli on kuin pienoismalli eläinyhteisöstä
Monilajinen kannanhoito ottaa huomioon eläinlajien keskinäiset suhteet. Monimutkaisen kokonaisuuden hahmottaminen onnistuu matemaattisten mallien avulla.
Suomen suurriistayhteisöön kuuluvat suurpedot eli karhu, susi, ilves ja ahma sekä sorkkaeläimet, kuten hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris ja metsäpeura. Lajit ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa esimerkiksi saalistuksen tai kilpailun kautta.
Monilajinen kannanhoito ottaa huomioon lajien keskinäiset riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteet. Esimerkiksi hirvenmetsästyksen suunnittelussa otetaan huomioon, että susi ja karhu saalistavat hirviä.
On vielä suhteellisen yksinkertaista hahmottaa, miten susilauma vaikuttaa reviirinsä hirviin. Mutta mitä jos samalla alueella elää myös karhuja? Tai mitä tapahtuu, jos hirven metsästyskiintiötä muutetaan? Mitä enemmän yhtälöön lisätään lajeja, alueita tai muita yksityiskohtia, sitä vaikeampaa kokonaiskuvan hahmottaminen on.
Matemaattinen malli on aivojen jatke. Mallinnus, matematiikka ja tietokoneohjelmointi ovat apuvälineitä koostamaan tietoa, joka muuten olisi vaikea käsittää.
Jos malli on rakennettu riittävän tarkaksi ja todenmukaiseksi kuvaukseksi nykytilanteesta, sitä voidaan käyttää ennustamaan tulevaa. Mallilla voidaan esimerkiksi kokeilla, mitä valkohäntäpeurakannalle tapahtuu, jos ilvesten määrä kasvaa.
Kolme mallinnuksen kehitysaskelta riista-alalla
Monilajipeli (SusiLIFE-hanke)
SusiLIFE-hankkeessa kehitetty monilajipeli havainnollistaa suurriistalajien välisiä vuorovaikutuksia ja metsästyksen vaikutusta eläinyhteisöön. Pelin avulla voi samanaikaisesti tarkastella kahta petoeläinlajia ja kahta hirvieläinlajia. Peliä ei voi käyttää suoraan verotussuunnitteluun. Peliin voi tutustua täältä.
Kohti tarkempaa mallia (UMAKA-hanke)
Luonnonvarakeskuksen UMAKA-hanke jatkaa siitä, mihin SusiLIFE jäi. Monilajipelin taustalla olevaa matemaattista mallia kehitetään yksityiskohtaisemmaksi ja ekologisesti realistisemmaksi. Malli pyrkii ennustamaan lajien alueellisia tiheyksiä Suomessa esimerkiksi kymmenen vuoden päähän.
Lisää perustietoa lajien ekologiasta Suomessa (PeVaKa-hanke)
Mallinnus edellyttää vahvaa tutkimustietoa eläinten ekologiasta. Luonnonvarakeskuksen uusi PeVaKa-hanke tutkii peto-saalissuhteita pannoittamalla metsäkauriita, valkohäntäpeuroja ja ilveksiä. Tarkoitus on muun muassa selvittää, miten pedot vaikuttavat saalislajien lisääntymiseen, vasojen selviytymiseen ja liikkumiseen alueella. Tietoa käytetään tarkentamaan mallien tuottamia ennusteita.
