Majava oli aikoinaan levinnyt laajalle lähes koko Eurooppaan, Aasian pohjoisosiin ja myös Pohjois-Amerikassa majavan levinneisyysalue oli valtava. Metsästys oli molemmilla mantereilla kestämättömän ankaraa. Majavan turkki oli äärimmäisen haluttu, ja siitä muodostui tärkeä kauppatavara, meillä myös maksuväline.

Euroopassa majava hävisi 1500-luvulta lähtien maa toisensa jälkeen, myös kaikkialta Itämeren piiristä, Suomesta 1860- ja Ruotsista 1870-luvulla. Muutamia pieniä populaatioita säilyi.

Onnistuneet palautusistutukset

Majava palautettiin lukuisiin maihin 1900-luvulla. Ruotsiin ja Suomeen saatiin eläimiä istutuksia varten Norjasta 1920- ja 1930-luvuilla. Ruotsissa istutukset olivat menestys, ja nykyään maan kanta arvioidaan jo 130 000 yksilön suuruiseksi.

Suomessa istutukset tuottivat vaatimattoman tuloksen; kanta ei alkanut kasvaa. Siksi eläimiä tuotiin myös Pohjois-Amerikasta – tuolloin ei vielä tiedetty niiden olevan eri lajia. Euroopanmajavan istutuksista Satakuntaan syntyi kuitenkin pieni populaatio, joka kasvoi ja laajensi esiintymisaluettaan äärimmäisen hitaasti. 1990-luvun puolivälin laskennan mukaan euroopanmajavia oli kuitenkin jo 800–1 300, kymmenesosa molempien lajien yhteenlasketusta kannasta. Samaan aikaan tulivat ensimmäiset tiedot sen asettumisesta Kokemäenjoen eteläpuolelle.

Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen metsästäjien avustuksella toteuttaman laskennan perusteella euroopanmajavan kanta on noin 3 300–4 500 yksilöä. Vahvimmat euroopanmajavan kannat ovat Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaan eteläosissa. Ruotsin puolelta levinnyttä kantaa on myös Länsi-Pohjassa.

Säämingin valtionmaalle 1930-luvun lopulla istutetut majavat olivat kanadanmajavia. Kanta kasvoi nopeasti, sillä tuolloin siellä oli lähes koskemattomia saloja kymmenine lampineen ja pikkujärvineen sekä niiden välisine soineen. Kannan kasvettua eläimiä siirrettiin lukuisille alueille eri puolille Suomea ja saatiin muodostettua elinvoimainen kanta. Nykyään kanadanmajavia tavataan lähes kaikkialla Itä-Suomessa ja monin paikoin Etelä-Hämeessä, Pirkanmaalla, Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa. Niiden kannaksi arvioidaan 10 300–19 100 yksilöä.

Mainittakoon, että Baltian maissa euroopanmajavan palautusistutukset ovat olleet hyvin menestyksekkäitä. Euroopan unionin tukeman majavien kannanhoitohankkeen tietojen perusteella Virossa on noin 17 000, Latviassa yli 100 000 ja Liettuassa noin 100 000 majavaa. Myös Luoteis-Venäjällä elää yli sata tuhatta euroopanmajavaa sekä noin 15 000 Suomesta käsin levittäytynyttä kanadanmajavaa.

Läntiset ja itäiset populaatiot ja jääkausi

Saksan, Ranskan ja Norjan pienten populaatioiden lisäksi euroopanmajavat säilyivät Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Uralilla, Mongoliassa ja Kiinassa jäänteinä entisestä laajasta, yhtenäisestä esiintymisestä. Ne poikkeavat toisistaan geneettisesti. Tämän on päätelty kuvastavan niitä alueita, joilla majava on selvinnyt viimeisestä jäätiköitymisestä. Läntisen Euroopan populaatioiden väliset erot voivat juontua myös siltä ajalta, kun ne joutuivat erilleen metsästyksestä aiheutuneen levinneisyyden supistumisen seurauksena. Joka tapauksessa läntiset populaatiot (Ranska, Saksa, Norja) ovat lähempänä toisiaan kuin itäiset (Itä-Eurooppa ja Aasia).

Euroopanmajavan palautus onnistui Ruotsissa hienosti. Suomessa kanta on samaa, norjalaista, mutta miksi kannan vahvistuminen on meillä ollut niin tahmeaa? Johtuuko se vain sattumasta – geenipohjan kapeudesta ja vaikeudesta sopeutua sen vuoksi? Baltiassa ja Karjalassa ovat itäiset euroopanmajavat menestyneet erinomaisesti. Mitä tapahtuu, jos ne ja läntiset majavat joskus kohtaavat Suomessa? Euroopanmajavakantamme on kuitenkin alkanut kasvaa, ja se on nyt enemmän kuin kolminkertainen 1990-luvun puoliväliin verrattuna. Kun laji luokiteltiin vielä vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa uhanalaiseksi (vaarantunut), oli se poistettu uhanalaisten luettelosta silmällä pidettäväksi vuosien 2015 ja 2019 tarkasteluissa.

Ongelmia lajien kohtaamisesta?

Meillä kanadanmajava on levittäytymässä Pirkanmaalla, Suomenselällä ja Lapissa kohti euroopanmajavan esiintymisalueita. Ylöjärven Kurussa ne jo elävät samoissa vesistöissä. Tutkijat osoittivat kymmenenkunta vuotta sitten, että lajien elinympäristö ja ravinto ovat hyvin samanlaisia Satakunnassa ja Pohjois-Karjalassa. Kohtaamisalueella Kurussa puolestaan havaittiin pieniä eroja: Euroopanmajava suosi sekametsävaltaisempia ja kanadanmajava havupuuvaltaisempia metsiä. Edellinen teki pesäkekoja myös useammin pienten jokien varsille ja jälkimmäinen järvien rannoille.

Elinympäristön ja ravinnon ollessa hyvin samankaltaisia on odotettavissa lajien välistä kilpailua. Molemmat puolustavat perhekunnan reviirejä, jolloin niiden kohdatessa vahvemman tulisi voittaa. Kanadanmajava on hieman suurempi ja euroopanmajavaa tehokkaampi lisääntyjä (pentuekoko 3–5, jälkimmäisellä 2–3). Pitkäaikaisilla pesimäpaikoilla kanadanmajavan yhdyskunnat ovat suurempia, koska poikaset jättävät perheensä vasta keväällä saavutettuaan kahden vuoden iän. Kuitenkin venäläisten tutkijoiden mukaan euroopanmajava näyttää syrjäyttävän kanadanmajavan.

Koska kanadanmajava on vieraslaji, on ehdotettu sen poistamista vähintäänkin niiltä alueilta, joilla se voi millään tavoin uhata alkuperäislajia. Metsästyksen keinoin poisto olisi tehtävissä.

Majavan metsästys

Majavan metsästys vaatii taitoa ja malttia, jotta sen saa haulikolla tai kiväärillä ammuttaessa saaliiksi eikä se ehdi luiskahtaa veteen. Petri Nummi toteaa antoisassa kirjassaan Majavan lammella, että jousimetsästys on varmin tapa saada saalis ylös, kun nuoleen kiinnittää narun. Myös heti tappavat raudat ovat sallittu pyyntiväline. Molempien majavien sallittu metsästysaika on 20.8.–30.4., euroopanmajavalla Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla.

Kanadanmajavan vuosittainen saalis on nykyään Luonnonvarakeskuksen saalistilastojen perusteella 4 000–6 000 yksilöä. Suomen riistakeskuksen saalistilastojen perusteella euroopanmajavia on metsästetty viime vuosina 200–250 yksilöä.

Majavia metsästetään paitsi metsästystapahtuman takia myös turkin vuoksi, ja herkulliseksi kehuttu lihakin valmistetaan ruoaksi. Usein tavoitteena on myös ehkäistä metsälle aiheutuvien tulvavahinkoja. Tulvavahinkojen ehkäisemiseksi saa patoja purkaa maanomistajan luvalla kesäkuun puolivälistä syksyyn (alueellinen porrastus Suomen riistakeskuksen sivuilla).

Majavia kutsutaan ekosysteemi-insinööreiksi

Majavat ovat äärimmäisen taitavia vahvojen ja kookkaiden kekopesien rakentajia, mutta ekosysteemi-insinööri-nimitys viittaa niiden padonrakennukseen. Majavat etsivät lampensa tai kosteikkonsa alajuoksulta kohdan, jonne rakentavat tehokkaan padon. Pato nostaa pesälammen veden pintaa tai laajentaa kosteikon lammeksi niin, että pesän suuaukot jäävät turvallisesti veden alle petojen ulottumattomiin ja vaille umpeen jäätymisen vaaraa talvella. Vesialue laajentaa ravinnon hankinta-aluetta ja helpottaa oksien kuljetusta pesän läheisyyteen.

Pesälampi ja varsinkin laajentuva kosteikko ovat luonnon paratiiseja keskellä havumetsiämme. Majavat kaatavat lehtipuita ravinnokseen, veteen jääneet havupuut kuolevat tukehtumalla, ja kasvillisuus rehevöityy. Vedessä elää monenlaisia sammakkoeläimiä ja kaloja sekä joukko selkärangattomia eläimiä, jotka aikuistuttuaan nousevat vedestä ja tarjoavat linnuille ja lepakoille ravintoa. Majava-altaalla pesii aina joku pari sinisorsia, taveja ja telkkiä, joskus muitakin sorsia.

Aikanaan patoaltaan tarjoamat ravintovarat kuluvat loppuun, jolloin majavat siirtyvät muualle. Alue kuivuu, muuttuu niityksi ja vähitellen metsä valtaa paikan, kunnes majavat jonkun vuosikymmenen kuluttua palaavat.

 

---

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen ulkopuolinen asiantuntija ja erikoistutkija (emer.)