Maailmalta ratkaisuja riista-alan ongelmiin
Riistaeläimiin ja erityisesti suurpetoihin liittyvät kysymykset eivät ole vain biologisia, vaan myös yhteiskunnallisia. Kansainvälisestä tutkimuksesta ja käytännön kokemuksista voidaan ammentaa oppia myös suomalaiseen riistahallintoon.
Riistatalous ja -politiikka perustuvat perinteisesti vahvaan tietoon eläinkantojen tilasta ja niiden vaikutuksista ympäristöön. Yhä selvemmäksi on kuitenkin tullut, ettei ekologinen tieto yksin riitä ratkaisemaan kaikkia riistaan liittyviä kysymyksiä.
Monien luonnonvaraisten eläinten kannanhoidossa haasteena on turvata samanaikaisesti niin luonnon monimuotoisuus kuin ihmisten mahdollisuudet elää ja harjoittaa elinkeinoja. Pathways Europe -konferenssin kaltaisissa tapahtumissa tätä rinnakkaiselon haastetta tarkastellaan yhteiskunnallisista näkökulmista käsin.
Toimiva riistapolitiikka tarvitsee monipuolista tietoa
Monet riistakonfliktit kumpuavat eturistiriidoista ja näkemyseroista. Siksi riistahallintokin tarvitsee tuekseen monilajista ja -tieteistä tutkimusta. Sosiaali- ja käyttäytymistieteet pyrkivät ymmärtämään ihmisten arvoja, asenteita ja päätöksentekoa. Samalla ne antavat työkaluja selvittää, miksi ristiriitoja syntyy ja millaiset ratkaisut voivat käytännössä toimiva.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, etteivät ihmisten kokemukset riistaeläimistä aina selity suoraan vahinkojen määrällä. Esimerkiksi suurpetoihin liittyvät huolenaiheet voivat liittyä myös turvallisuuden tunteeseen tai osallisuuden kokemukseen päätöksenteossa. Näiden tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun tavoitteena on löytää pitkäaikaisia ratkaisuja.
Susi puhuttaa vuodesta toiseen
Susi on kansainvälisissä konferensseissa yksi näkyvimmistä aiheista. Laji herättää lähes kaikkialla vahvoja tunteita ja sen aiheuttamiin haasteisiin haetaan ratkaisuja niin tutkimuksen kuin hankkeiden kautta.
Pathways Europe -konferenssissa esillä oli muun muassa LIFE Wild Wolf- ja Co-creating Coexistence -hankkeiden tuloksia ja toimintamalleja. Näissä hankkeissa on mukana maita suden esiintymisalueelta Skandinaviasta aina Balkanille saakka. Hanketyöllä halutaan kehittää käytännön ratkaisuja ihmisten ja susien rinnakkaiselon tukemiseksi.
Suomen koirasusitilannetta käsiteltiin Pathwaysissä suojeluristiriitoihin liittyen. Käytiin läpi koirasusien esiintymistä, niiden poistamiseksi tehtyjä toimia sekä oikeuskäytännön kehitystä. Aihe herätti vilkasta keskustelua. Osa osallistujista piti hybridien poistamista perusteltuna, kun taas osa pohti, ovatko koirasudet todella niin merkittävä ongelma, että niiden hallintaan kannattaa kohdentaa huomattavia resursseja.
Susikeskusteluun saatiin uusia näkökulmia myös Pohjois-Amerikasta. Esillä oli muun muassa Yellowstonen klassikkoesimerkki suden vaikutuksista ympäröivään luontoon. Viimeaikaisen tutkimuksen perusteella susien vaikutukset kasvillisuuden elpymiseen saattavat olla aiemmin arvioitua monimutkaisempia, sillä kokonaisuudessa tulisi huomioida myös esimerkiksi saaliskantojen muutokset ja ilmastotekijät.
Mitä tuomisia Suomeen?
Vaikka susi on konferensseissa vuodesta toiseen suosituimpia aiheita, on tärkeää hakea näkökulmia myös muista lajeista. Parhaat ideat eivät välttämättä synny tuttuja ongelmia tarkastelemalla, vaan tutustumalla uudenlaisiin tilanteisiin ja ratkaisuihin.
Pathways Europe -konferenssi tarjoaa mahdollisuuden nähdä, miten monin eri tavoin ihmisten ja villieläinten yhteiseloa rakennetaan eri puolilla maailmaa, ja miten näitä oppeja voidaan hyödyntää myös suomalaisen riistahallinnon kehittämisessä. Se ei ole varsinainen metsästys- tai riistakonferenssi, mutta tapahtuman teemat liittyvät suoraan riistahallinnon toimintaan. Eläinkantojen hallinta, luonnonsuojelun ja ihmistoiminnan yhteensovittaminen sekä eri sidosryhmien väliset ristiriidat ovat aiheita, joiden kanssa riistahallinnossa työskennellään päivittäin.
Riistahallinnolle tällaiset konferenssit voivat antaa uusia näkökulmia ja toimintamalleja kannanseurantaan, konfliktien hallintaan ja sidosryhmäyhteistyöhön. Erityisen arvokasta on oppia muiden maiden kokemuksista ennen kuin samoja ratkaisuja sovelletaan kotimaisiin olosuhteisiin.
Pathwaysin esityksissä korostui ajatus siitä, että toimiva riistapolitiikka rakentuu sekä ekologisen että yhteiskunnallisen tiedon varaan. Pelkkä tieto eläinkantojen tilasta ei riitä, jos ei ymmärretä ihmisten kokemuksia, paikallisia olosuhteita ja eri sidosryhmien näkemyksiä. Juuri näiden näkökulmien yhdistäminen on myös suomalaisen riistahallinnon keskeisiä tehtäviä.
Pathways Europe
Kesäkuussa Iso-Britannian Oxfordissa järjestetty Pathways Europe -konferenssi kokosi neljättä kertaa yhteen tutkijoita, viranomaisia ja järjestöjä pohtimaan ihmisten sekä luonnonvaraisten eläinten rinnakkaiseloon liittyviä haasteita.
Tapahtumassa kuultiin pitkälti toista sataa ihmisten ja villieläinten rinnakkaiseloa käsitellyttä esitystä eri puolilta maailmaa. Puheenvuoroissa kuvattiin paitsi eläinkantojen hoitoon liittyviä haasteita ja niiden seurantaan tarvittavia työkaluja, myös sitä, millaisia askeleita tutkimus ja hallinto ovat ottaneet tilanteiden hoitamiseksi.
Pathways-konferenssin vahvuus on monitieteisyys. Luonnontieteellisen tutkimuksen rinnalla korostuvat sosiaali- ja käyttäytymistieteet. Näkökulma on tärkeä, sillä eläimiin liittyvät kysymykset ovat lähes aina myös yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Erityisen kiinnostavia olivat esimerkit sosiaalitieteen ja sidosryhmien osallistamisen hyödyntämisestä tukemaan hallinnon työtä. Esimerkiksi BiodiverCities-hankkeessa on todettu, etteivät ihmisten kokemukset ja asenteet aina suoraviivaisesti vastaa eläimistä aiheutuneita haittoja. Laaja-alainen osallistaminen myös tukee päätöksenteon hyväksyttävyyttä.