Kolmen kartoitusvuoden jälkeen suurempien kaupunkien ympäristöjen linnusto alkaa olla jo varsin hyvin kartoitettu. Monen riistalajin havaintokartassa on kuitenkin yhä puutteita. Kattava tilannekuva on tärkeä kestävän metsästyksen varmistamiseksi. Metsästystä on helpompi perustella, jos lajin tiedetään pesivän alueella.

Perehtymällä lajikohtaisiin havaintoihin, maastokarttoihin, ilmakuviin ja asiantuntijoiden retkivinkkeihin voi kohdistaa havainnoinnin paikkoihin, joista havaitsematta jääneiden lajien pesinnät todennäköisimmin löytyvät.

Laatu korvaa määrän

Tänä kesänä lintuatlashavainnoinnissa kannattaa panostaa suunnitteluun ja kohdennettuihin täsmäiskuihin. Ne on hyvä suunnataan kohteille, joilta on odotettavissa atlakseen lisäarvoa tuovia havaintoja. Tällaisia ovat havainnot lajeista, joita atlasruudulta ei ole vielä havaittu tai havainnot, jotka nostavat jo havaitun lajin pesimätodennäköisyyttä ruudussa, kuten poikuehavainto.

Havainnointi kannattaa kohdistaa kunkin lajin pesimäympäristöihin, varhaisaamun tunneille, jolloin poikueet ovat aktiivisimmillaan.

Vesittyneet turvetuotantoalueet keitaita taantuneille vesilinnuille?

Turvetuotannon alasajon myötä on vapautunut tuhansia hehtaareja turvesoita muuhun käyttöön. Kuivatuksen päätyttyä nousee vesi nopeasti alueelle muodostaen matalia, rantaviivaltaan rikkonaisia kosteikkoja.

Vesittyneet turvetuotantoalueet luovat pesimäympäristöjä monelle taantuneelle vesilintulajillemme, kuten haapanalle ja jouhisorsalle. Tällaisia kohteita on satoja, erityisesti vyöhykkeellä, joka ulottuu Satakunnan pohjoisosista Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajaseuduille. Moni vesittynyt turvetuotantoalue sijaitsee atlasruudussa, josta ei ole todettu varmaa tai todennäköistä haapanan tai jouhisorsan, eikä monen muunkaan vesilintulajin pesintää. Tällaisen kohteen tarkastaminen poikasaikaan heinäkuussa aamuvarhaisella voikin tuoda merkittävää lisäarvoa lintuatlakseen.

Tarkastamisen arvoisia kohteita ovat myös kaikki rehevät vesistöt, rakennetut ja luontaisesti syntyneet kosteikot, luonnonravintolammikot sekä laajasti saraikkoiset ja järvikortteiset rannat. Jos alueella elää helposti havaittavia silkki- tai mustakurkku-uikkuja tai härkälintuja, on siellä todennäköisesti myös piilottelevampia riistavesilintuja. Rannalla laiduntavat lehmät ovat varma merkki kohteesta, jota kannattaa kiikaroida tarkemmin!

Apua kohteiden valintaan

Suomen riistakeskus tarjoaa edellisessä Metsästäjä-lehdessä julkaistun hakuilmoituksen kautta ilmoittautuneille täsmällistä tietoa heidän lähialueidensa kohteista, jotka kannattaa heinäkuussa tarkastaa poikueiden varalta.

Kannustamme kaikkia kirjaamaan riistalintuhavaintojaan Oma riistan läpi kesän.