Kylmää ja kuumaa suurpetoihin liittyen
Suurpetojen metsästykseen liittyvä keskustelu on kiivasta, mutta onko aktiivisesti toimivilla tahoilla oikeat välineet toivomansa muutoksen tekemiseen? Mitä toimista oikeasti seuraa?
Monet metsästäjät ovat ilmaisseet ymmärrettävää turhautumista suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen vaikeutumisesta ja suoranaisesta jumista. Osa on julkisesti kertonut ryhtyneensä lakkoon ja kannustanut muita mukaan. Tällä hetkellä Luken Tassu-järjestelmään tallennettujen havaintojen kertymä ja maantieteellinen sijainti viittaa siihen, että useilla alueilla on lakkoilua erityisesti suden osalta.
Suurpetojen kanta-arviointimenetelmässämme ei ole mekanismia, joka täydentäisi havaintoja lakkoilun takia tyhjäksi jääville alueille. Esimerkiksi reviirialueiden tai pentueiden piirtäminen kartoille pohjautuu täysin havainto- ja näyteaineistoihin ja tiedoista tyhjä alue jää tyhjäksi myös kanta-arviossa.
Jos havaintoaineisto pienenee, todennäköisesti astumme viime vuosia epätarkempien kanta-arvioiden maailmaan.
Onko koko toimintamalli tarpeen laittaa remonttiin?
Petoyhdyshenkilöt tuottavat valtaosan suurpetohavainnoista Tassuun, eikä tälle vapaaehtoistyölle ole näköpiirissä korvaavaa resurssia. On epärealistista kuvitella jostain löytyvän suuri joukko muita vapaaehtoisia, keiden varaan havainnointi voitaisiin rakentaa.
Tunteiden kuumetessa voi unohtua, että tallennetut havainnot ovat keskeinen työkalu sekä Suomen riistakeskukselle vahinkoperusteisten poikkeuslupien päätöksenteossa että poliisille suurpetoihin liittyvässä turvallisuusperusteisessa tarveharkinnassa (pihavierailut ja vastaavat).
Tilanne haastaa pohtimaan, kuinka arvokas yhteistyö tutkimuksen ja metsästäjien kanssa riistatiedon tuottamisessa voitaisiin suojata päätymästä (lupa)poliittiseksi pelinappulaksi ja kuinka vapaaehtoisten motivaatio voidaan säilyttää ilman alisteisuutta kunakin vuonna myönnettyihin metsästyslupiin. Tiedontarve nimittäin ei ole alisteinen sille, voidaanko lajia tiettyinä vuosina metsästää vai ei.
Eurooppa keskustelee suden suojelustatuksesta – kuinka pian status voi muuttua?
Kansalliset oikeusasteemme linjaavat oikeuskäytäntöä luontodirektiivin mukaisesti. Kaivatut muutokset pitää siis saada toteutumaan alkulähteillä EU:ssa, eikä kansallisesti tehdyillä toimilla ole sitä ennen ”hampaita”.
Suomen liittyessä EU:n jäseneksi vuonna 1995 susi oli listattu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteeseen IV. Teoriassa liitteiden lajilistojen olisi tarkoitus elää tilanteiden muuttuessa, mutta liitemuutoksia ei ole Suomen jäsenkaudella toistaiseksi tehty.
Euroopan komissio on nyt avannut keskustelun suden suojelutason lieventämisestä. Komission esityksen mukaan susi luokiteltaisiin jatkossa ”suojelluksi”, kun nykyään se on ”tiukasti suojeltu”.
Komission esitys etenee seuraavaksi EU:n jäsenvaltioiden neuvoston pöydälle. Jos yli puolet jäsenvaltioista kannattaa esitystä, EU voi jättää muutosehdotuksen Bernin yleissopimuksesta toimikunnalle. Se kokoontuu nykytiedon mukaan vuoden 2024 lopussa.
Prosessin tarkasta kestosta ei ole tietoa. Jos liitemuutos suden osalta hyväksyttäisiin, varovaisen arvion mukaan Suomessa kansallisiin toimiin päästäisiin noin kahden vuoden päästä.
Liitemuutoksissa suotuisan suojelutason tavoite säilyy
Suomi kannattaa suden suojelustatuksen muuttamista luontodirektiivin liitteiden tarkastelun kautta. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan direktiivin päätavoitetta eli suotuisan suojelutason saavuttamista ja ylläpitämistä ei heikennetä, jos susi siirretään liitteestä IV liitteeseen V.
On kuitenkin tärkeä muistaa, että jäsenmaita velvoittava suotuisan suojelutason tavoite ei ole riippuvainen liitteestä. Suotuisan suojelutason saavuttamista raportoidaan kuuden vuoden välein kategoriassa saavutettu tai ei saavutettu. Seuraavan kerran kaikki EU-jäsenmaat raportoivat suotuisan suojelutason saavuttamista vuonna 2025.
Luke kannustaa malttiin
Kannanhoidolliset linjaukset ovat tällä hetkellä muutoksen tilassa EU-tasolla. Nyt jos koskaan on tärkeää seurata, miten eläinkannat kehittyvät. Näin muutoksien tapahtuessa tiedontaso suurpetokantojen koosta ei ole heikoissa kantimissa ja siten itsessään haittaamassa kansallisten toimintamahdollisuuksien uudelleenarviointia.
Suurpetoihin liittyy monta toimijaa
Suurpetoasioita hoidetaan Suomessa monen toimijan yhteistyössä.
Maa- ja metsätalousministeriö linjaa suurpetopolitiikkaa ja tekee suurpetojen hoitosuunnitelmia koskevat päätökset. Ministeriö päättää metsästyksen sallimisesta asetuksilla. Ministeriö huomioi toimissaan kansainvälisen lainsäädännön ja sopimukset, kuten EU:n luontodirektiivin.
Suomen riistakeskus vastaa suurpetojen hoitosuunnitelmien toteutuksesta ja myöntää hakemusten pohjalta poikkeusluvat metsästykseen. Riistakeskus koordinoi vapaaehtoisten suurpetoyhdyshenkilöiden verkostoa. Suurpetoyhdyshenkilöt tallentavat suurpetohavainnot Luken Tassu-tietojärjestelmään. Riistakeskus ennaltaehkäisee suurpetovahinkoja esimerkiksi neuvonnan ja petoaitamateriaalien myöntöjen kautta.
Luonnonvarakeskus tekee luonnonvaroihin liittyvää seurantaa ja tutkimusta edistääkseen niiden kestävää käyttöä. Luke seuraa ja tutkii suurpetojen kantojen kehitystä ja laatii vuosittaiset kanta-arviot. Luke ylläpitää Tassu-tietojärjestelmää ja tukee Suomen riistakeskusta suurpetoyhdyshenkilöverkoston ylläpitämisessä.
