Kohti monilajista kannanhoitoa
Suurpetojen ja hirvieläinten väliset vuorovaikutussuhteet ovat monitahoisia, eikä niiden yhteensovittaminen ole helppoa. Laajentunut suurriistayhteisö haastaa ajattelemaan saalis- ja petoeläinten kannanhoitoa kokonaisuutena.
Vajaat 100 vuotta sitten maahan tuotu valkohäntäpeura on ottanut paikkansa suomalaisessa luonnossa ja toimii merkittävänä ravintoresurssina suurpedoille. Myös metsäkauris- ja metsäpeurakannat ovat kasvaneet samaan aikaan vahvistuneiden suurpetokantojen kanssa. Onkin yhä enemmän tarvetta tarkastella suurriistalajeja ja niiden kantoja toisiinsa vaikuttavana kokonaisuutena. Nyt kannanhoidon tavoitteet eri lajeilla voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia.
Saalis ja saalistaja
Monilajisuudessa on kyse lajien välisestä kilpailusta, eikä se ole yksinkertainen ilmiö. Vaikutukset ovat erilaisia riippuen siitä, minkä eläimen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Lisäksi olosuhteet maan eri osissa eroavat toisistaan lajien esiintymisen ja runsauden suhteen.
Saalislajien saatavuudella näyttää ainakin ruotsalaisen tutkimuksen mukaan olevan vaikutusta suden ravinnon käyttöön. Pienemmät hirvieläimet nousevat Suomessakin oletettavasti merkittävämmäksi ravintoresurssiksi, kun niiden tiheys kasvaa hirvitiheyttä selvästi suuremmaksi.
Suurpetolajien saalistuksessa näyttää olevan eroja siinä, kohdistuuko se enemmän vasoihin vai aikuisiin yksilöihin. Tässä suhteessa ilveksellä voi olla suhteessa suurempi vaikutus metsäkauriskantaan kuin karhulla hirvikantaan.
Hirvieläinten lisääntymistehokkuudet eroavat toisistaan ja esimerkiksi metsäpeura saa vain yhden vasan, kun metsäkauris ja valkohäntäpeura saavat kolmekin vasaa. Tästä syystä eri hirvieläinlajit kestävät eri suuruista saalistusta. Suurpetojen saalistuspaineen kasvaessa heikommin lisääntyvä laji voi taantua, kun lisääntymisteho ei riitä korvaamaan kuolleisuutta. Samaan aikaan paremmin lisääntyvä ja runsastuva laji mahdollistaa suuremman petokannan.
Toisaalta paremmin menestyvä laji voi toimia pedon pääasiallisena ravintona ja korvata heikommin lisääntyvään lajiin kohdistuvaa saalistusta. Tietoa suurpetojen ravinnonkäytöstä eri lajiyhteisöissä tarvitaan edelleen lisää.
Hirvieläimet voivat suojata koiria
Suurpedoista keskusteltaessa esille nousevat usein vahingot, joita ne aiheuttavat koti- ja tuotantoeläimille. Erityisesti suden aiheuttamat koiravahingot ovat ymmärrettävästi metsästäjien keskuudessa aina kuuma puheenaihe. Susialueella pelko koiran irti laskemisesta on monella suuri.
Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa (pdf, European journal of wildlife research, link.springer.com) tarkasteltiin hirvieläintiheyksiä ja koiravahinkoja Suomessa. Tutkimuksen havainto oli, että hirvieläinten tiheys vaikuttaa koiravahinkoriskiin. Lounais-Suomen tiheä valkohäntäpeurakanta vähentää selvästi koiran riskiä joutua suden hyökkäyksen kohteeksi. Vastaavasti alueilla, joilla elää vain hirviä, susivahingon riski kasvoi. Tulos osoittaa, että hirvieläinkantojen hoidolla ja kannantiheyksien säätelyllä voitaisiin helpottaa suurpetojen ja ihmisten välistä rinnakkaiseloa.
Arvovalinnat ratkaisevat
Maa- ja metsätalous, liikenneturvallisuus ja riistatalous asettavat omat ehtonsa kantojen hoidolle. Samaan aikaan tarvitsisi huomioida myös lajien elinvoimaisuus ja luonnon monimuotoisuus. Itä-Suomen joillain alueilla suurriistalajiyhteisö on tilanteessa, jossa kestävä hirvenmetsästys ei laajassa mitassa ole mahdollista. Vaikka hirvien määrää riistatalouden näkökulmasta kannattaisi kasvattaa, vahinkopuoli asettaa omat rajoitteensa. Kun esimerkiksi metsävahinkojen ennaltaehkäisyn keinona on hirvikannan koon rajoittaminen, kaventaa se mahdollisuutta huomioida metsästysmahdollisuudet.
Toisaalta korvatut maa- ja metsätalousvahingot osoittavat, että eri hirvieläinlajit aiheuttavat kannantiheyteen suhteutettuna eri suuruisia vahinkoja. Olisikin tarve tarkastella hirvieläinlajeja laajempana kokonaisuutena. Monilajisuus vaatisi myös pohtimaan uudemman kerran runsastuneiden suurpetojen tiukkaa suojelua.
Monilajimallinukseen työkalu
SusiLIFE-hankkeessa kehitteillä oleva MSE-monilajimallinnuksen työkalu pyrkii näyttämään eri suurpetojen saalistuksen vaikutuksen hirvieläinkantojen kokoon ja mahdolliseen metsästyssaaliiseen. Toisaalta se tuo esille suurpetokantojen koon riippuvuuden eri hirvieläinlajien tiheyksistä.
Työkalun on tarkoitus auttaa muun muassa alueellisia riistaneuvostoja huomioimaan monilajisuus hirvieläintavoitteiden asettamisessa. Monitahoisuudesta ja haasteellisuudesta huolimatta monilajisuuteen on aika kiinnittää enemmän huomiota. Tälle on nähty tarve myös viime aikoina päivitetyissä kannanhoitosuunnitelmissa.
