Ruskeakarhun aisteista haju on tärkein. Vanha Pohjois-Amerikan intiaanien sanonta kuvastaa asiaa hyvin: Männynneulanen tipahti maahan. Kotka näki sen, peura kuuli sen ja karhu haistoi sen.

Karhun hajuaisti on metsien kuninkaan ”ikkuna” ympäristöönsä, aivan kuten meillä ihmisillä näköaisti. Tämän vuoksi on selvää, että hyvissä olosuhteissa karhu kykenee haistamaan sopivat ravintokohteet jopa kilometrien päästä. Suomessa hyviä esimerkkejä niistä ovat muun muassa pihapiiriin jätetyt kalanperkeet, ruoan tähteet tai navetoiden ulkopuolelle jätetyt kuolleet eläimet tai naudan jälkeiset.  

Vuosia sitten kävin tarkistamassa tapauksen, jossa ilmoittajan mukaan suurikokoinen uroskarhu tuli pihaan toukokuussa keskellä päivää välittämättä työkoneilla liikkuvista ihmisistä. Pian selvisi, että karhu oli haistanut lantaluukusta pihalle heitetyt vasikan jälkeiset ja tuli syömään niitä. Ravintoon liittyvät seikat muuttavat karhun käyttäytymistä nopeasti rohkeampaan suuntaan ja myös niiden sietokyky lajin toisia edustajia kohtaan kasvaa hetkellisesti.

Erittäin oppivaisia nisäkkäitä

Tiedossani on muutamia esimerkkejä, joissa karhu on yhdestä kerrasta oppinut uuden toimintatavan.

Kesy karhu oli irti talon pihamaalla ja meni ensimmäistä kertaa tutustumaan tilan päärakennuksen ulko-oveen. Karhu otti ovenkahvasta kiinni ja veti, jolloin ovi alkoi aueta, mutta karhun löysätessä otteensa ovi sulkeutui jousimekanismin vuoksi kuonon edestä. Karhu istui hetken portailla ja otti sitten uudelleen kiinni kahvasta. Veti oven raolleen, käänsi takapuolensa väliin ja perutti sisään. 

Karhun nopean oppimiskyvyn vuoksi on tärkeää, että se ei saa myönteisiä ravintokokemuksia ihmisasutuksen läheisyydestä. Jos karhu ehtii tottua talojen pihoista saatavaan ravintoon, sen pois opettaminen on usein mahdotonta. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää yleensä yksilön poistaminen.

Miten teen pihapiiristäni karhuturvallisen? 

Karhualueilla on tärkeää tarkistaa pihapiirin ympäristö jo maaliskuussa. Lintujen ruokintapaikat tulisi siivota pois maaliskuun loppuun mennessä, sillä siemenet ja talipötköt voivat houkutella nälkäisen karhun pihapiiriin. Syksyllä lintujen ruokinta kannattaa aloittaa vasta marraskuun alussa, kun karhut ovat yleensä jo siirtyneet talvilevolle.

Linnunruokien lisäksi karhuja voi houkutella moni muu ravinnonlähde pihapiirissä. Metsästäjät saattavat esimerkiksi pitää pienpetohaaskaa lähellä asuinrakennuksia. Jos alueella liikkuu karhuja, haaskapaikan sijainnissa tulisi noudattaa samoja varovaisuusperiaatteita kuin linnunruokinnassa. Lähellä asuinrakennusta oleva haaska houkuttelee myös talvella aktiivisia suurpetoja sutta, ilvestä ja ahmaa. Siksi haaskaa ei tulisi pitää asuinrakennusten välittömässä läheisyydessä.

Kalanperkeet on syytä haudata maahan kauemmas asutuksesta tai laittaa asuinrakennuksen yhteydessä olevaan, tiiviiseen kompostiin. Niitä ei saa laittaa sekajätteen keruuastiaan. Myös muuta voimakkaasti tuoksuvaa jätettä kannattaa välttää keruuastioissa. Esimerkiksi muovikääreet on syytä toimittaa kierrätykseen aina, kun se on mahdollista.

Koirien sekä lemmikkien ruoat on syytä pitää lukkojen takana.  

Syksyllä omenat ja marjat voivat houkutella karhut pihoihin. Puista pudonneet omenat kannattaa kerätä pikimmiten pois ja kuljettaa vaikka syvemmälle metsään. 

Karhuturvalliset roska-astiat, kokemuksia Pohjois-Amerikasta 

Useat karhulajit eri puolilla maailmaa aiheuttavat ongelmia hakeutumalla ihmisasutuksen piiriin ja tonkimalla jäteastioita. Karhuturvallisia jäteastioita on käytetty pisimpään Pohjois-Amerikassa, jossa niitä on ollut käytössä jo useiden vuosikymmenten ajan.

Osa ihmisistä on tehnyt erilaisia virityksiä roska-astioihinsa toivoen niiden vähentävän karhujen tuhoja. Mutta hyvin usein, jos karhulla on aikaa sekä rauhallinen paikka käsitellä astiaa, se murtaa suojausyritykset. 

Pohjois-Amerikassa tunnetuimpia karhuturvallisia jäteastioita valmistavia yhtiöitä ovat Bear Saver, Kodiak Products, Haul-All, Bear Guardian sekä Capital Industries, jotka ovat vuosien saatossa kehittäneet kustannustehokkaita ratkaisuja karhuongelmien varalle. Heidän mallinsa ovat läpäisseet testit Yellowstonen kansallispuiston karhukeskuksessa, jossa suurikokoiset harmaakarhut ovat yrittäneet saada herkkupaloja sisältävän jäteastian auki. Käyttäjäkokemusten mukaan monilla alueilla karhuongelmat on saatu täysin loppumaan näiden jäteastioiden avulla. Kun karhut eivät saa ruokaa, ne eivät jää alueelle kuljeskelemaan. 

Yellowstonen testeissä eri roska-astiamallit laitetaan luontokeskuksen harmaakarhujen aitaukseen. Siellä valmistaja voi aitiopaikalta seurata, kuinka hyvin oma tuote kestää voimakkaiden petojen käsittelyä. Testattavaan astiaan laitetaan karhuja kiinnostavia asioita kuten maapähkinävoita, rasvaa ja hunajaa, ja annetaan karhuille aikaa 45 minuuttia.

Pääsin seuraamaan erästä testiä ja alle viidessä minuutissa karhut keksivät astian heikoimmat kohdat. On tavallista, että karhu pyrkii ensin kaatamaan astian, jotta se voi käyttää selkeästi yleisintä murtotaktiikkaansa: eläin nousee astian kyljen päälle etutassuillaan ja alkaa painella voimakkaasti alaspäin. Heikommat astiat pettävät jo tässä vaiheessa. Niin kävi nytkin eli karhu sai painelullaan astian seinämän ryttyyn ja pääsi puremaan siihen reiän. Hetkessä astian kyljessä oli karhun pään kokoinen aukko, josta mesikämmenen oli helppo syödä herkkupalat.  

Pohjois-Amerikassa karhuturvallisten roska-astioiden käyttö vaihtelee.

– Kokonaisuutena asiat ovat menneet eteenpäin ja yhä useammalla karhualueella ihmisillä on hankittuna sopivat astiat, tuumaa Montana Fish & Gamen karhuspesialisti Justine Vallieres.

Hän työskentelee kokopäiväisesti karhuongelmien parissa osavaltion pohjoisosissa ja tietää, millaisia ongelmia pihoihin tulevat karhut aiheuttavat. Karhut tulevat lähes aina pihoille etsimään helppoa ja energiapitoista ravintoa. Vallieresin mukaan suuri osa ihmisistä hankkii karhuturvallisen astian itse joko kaupasta tai jätteenkeruuyritykseltä, mutta joillakin alueilla myös järjestöt ovat lahjoittaneet astioita asukkaille. Montanassa useat kaupungit edellyttävät, että asukkaat käyttävät ainoastaan karhuturvallisia roska-astioita.

Kompostien suojaamiseen hän suosittelee joko kevyttä sähköaitaa tai kompostin sijoittamista rakennuksen sisälle. Yleensä karhut eivät lähde murtautumaan rakennelmien sisään. 

Suomen ”dyykkarikarhut” 

Tänä keväänä Suomen riistakeskus on aloittanut karhuturvallisten roska-astioiden testauksen. Käyttöön hankittiin normaaleja, haja-asutusalueella käytettäviä 240-litraisia astioita, joihin tehtiin rakennemuutoksia Euroopassa testattujen systeemien mukaan. Roska-astian kanteen tehtiin metallivahvike ja lukitussysteemi, jota karhu ei helpolla saa auki. Karhut ovat kuitenkin erittäin viisaita nisäkkäitä ja on oletettavissa, että joudumme testien jälkeen miettimään parannuksia. Kehitystyössä yhteistyön jätehuoltofirmojen kanssa täytyy olla tiivistä, jottei jätteiden keruuprosessiin tule ongelmia.  

Karhuturvallisten jäteastioiden käytön ohella karhualueiden asukkaille pyritään tarjoamaan oikeaa tietoa karhuista ja keinoja konfliktien välttämiseen. Erityisen haastavia ovat tilanteet, joissa emokarhu opettaa poikasilleen pahoja tapoja.

Tarkoituksenamme on testata karhuturvallisia jäteastioita alueilla, joilla ongelmia esiintyy. Viime syksynä Etelä-Savossa emokarhu erauspentuineen kävi toistuvasti roskiksilla ennen talvilevolle vetäytymistään. Ongelmia aiheuttivat erityisesti syrjäisemmillä alueilla sijaitsevat suuret, 600-litraiset aluekeräysastiat, joihin karhut pääsivät esteettä käsiksi.

Suomessa karhujen vierailut jäteastioilla ovat toistaiseksi melko harvinaisia ja paikallisia ongelmia. Viime vuosina ”roskisdyykkareita” on kuitenkin tavattu muun muassa Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, Kymenlaaksossa, Uudellamaalla ja Pohjois-Hämeessä. Karhukannan vahvistuessa tällaiset tilanteet todennäköisesti yleistyvät, joten niihin on syytä varautua ennakoivasti.