Suden jätöksiä kerätään joka talvi analysoitavaksi. DNA:sta tunnistetaan yksilö, laji ja susien väliset sukulaissuhteet.

SusiLIFE-hanke käynnistyi loppuvuodesta 2019 yhtenä tavoitteenaan laajentaa DNA-näytekeräys lähes kaikille vakituisille susireviireille. Kehitystyö päättyi vuoteen 2023. Mitä hanke sai aikaiseksi?

Vapaaehtoisten määrä kasvoi

Suden jälkiä ja jätöksiä etsimässä kulkevat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen kenttätyöntekijät sekä joukko vapaaehtoisia. Keräyksen laajentamiseksi hanke koulutti lisää vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisten DNA-näytekerääjien koulutuksia järjestettiin vuosittain syksystä 2020 alkaen. Ilmoittautuneita oli kaikkiaan yli 470 henkilöä, ja koulutustallenteita katsottiin yli 800 kertaa. Koulutuksista saatiin myönteistä palautetta.

Luken kenttäväki ja SusiLIFE-hankkeen kolme suunnittelijaa ovat tavanneet susireviirien ihmisiä ja tehneet yhdessä maastokäyntejä. Liikkuminen keräyksestä kiinnostuneiden kanssa on ollut tärkeää, ja tietoa susien liikkeistä on vaihdettu puolin ja toisin.

Hanke perusti vapaaehtoisten keräysvastaavien tehtävät. Keräysvastaava koordinoi alueensa keräystä, jakaa näytteiden keräämiseen tarvittavat pussit ja lomakkeet sekä kokoaa näytteet toimitettavaksi laboratorioon.

Koulutus ja lisääntynyt DNA-näytekeräyksen näkyvyys sai aluksi monet liikkeelle. Ymmärrettävästi osa vapaaehtoisista ei jatka toimintaa useampia vuosia, mutta näytteitä toimittaneita on edelleen ilahduttava määrä. Moni etsii suden jätöksiä luonnossa liikkuessaan harrastuksen tai työn ohella, toiset lähtevät maastoon varta vasten susien jäljille. Hankkeen työntekijät ovat kiitollisia kaikille vapaaehtoisille, sillä työ on korvaamattoman tärkeää.

 

Lähes kaikilta susireviireiltä on kerätty DNA:ta

Vaikka Suomeen on muodostunut vuosi vuodelta enemmän vakiintuneita susireviirejä, tavoitteessa kerätä DNA-näytteitä lähes kaikilta vakiintuneilta susireviireiltä on onnistuttu. Jo hankkeen ensimmäisenä talvena 81 prosenttia reviireistä oli näytekeräyksen piirissä. Seuraavina talvina 86–91 prosentilla reviireistä analysoitiin vähintään yksi DNA-näyte.

Jokaisen reviirin saaminen DNA-näytekeräyksen piiriin ei ole realistinen tavoite. Vanhoja reviirejä häviää ja uusia syntyy. Uudet reviirit syntyvät usein talven aikana, kun uros- ja naarassusi asettuvat alueelle. Niistä aletaan tehdä havaintoja vähitellen, ja usein vasta kevättalvella hahmottuu, että susipari liikkuu alueella pysyvästi. Jätösten löytäminen susiparin jäljiltä on vaikeampaa kuin lauman jäljiltä, koska pari tutustuu alueeseen ja liikkuu enemmän.

Kevättalven 2024 susireviirit selviävät vasta kesäkuussa, kun Luke julkaisee suden kanta-arvion. Viime talvena näytteitä kerättiin koko maasta yhteensä 853 kappaletta.

 

---

Suden jätökset otsikoissa

Suden DNA on ollut runsaasti lehtien otsikoissa, ja näkyvyys on ollut neutraalia tai myönteistä. Osa vapaaehtoisista on omilla kasvoillaan kertonut mediassa DNA-näytekeräyksestä ja sen merkityksestä oman alueen susitiedon karttumiselle. Monet kertovat neutraalin faktatiedon olevan tärkein motivoiva tekijä vapaaehtoistoimintaan.

Keräyskauden alkamisesta, päättymisestä ja tulosten julkaisusta tiedotetaan luonnonvaratieto.luke.fi-karttapalvelussa. Syksyisin on julkaistu DNA-tuloskooste reviireittäin. Jatkossa myös tuloskooste pyritään tuomaan osaksi luonnonvaratieto.luke.fi-karttapalvelua. Karttapalvelua kehitetään entistä helppokäyttöisemmäksi, jotta se palvelisi eri käyttäjäryhmiä.

Mitä seuraavaksi?

DNA-näytekeräys jatkuu osana Luken suden kannanarviointia. Työ SusiLIFE-hankkeessa jatkuu muiden teemojen parissa syksyyn 2025 saakka.

On tärkeää, että näytteitä etsivät kokevat toimintansa tärkeänä ja merkityksellisenä joka talvi. Siksi työ vapaaehtoisten parissa ei lopu.

 

 

 

---

Suden DNA-tulokset julkaistaan luonnonvaratieto.luke.fi-karttapalvelussa.