Poikkeuksellisen lämpimästä illasta huolimatta sää oli aamulla kolea ja sateinen.
Nuorten toimitus

Yötä maastossa

Olen kulkenut metsällä pienestä pitäen, mutta jahtireissuni ovat olleet korkeintaan päivän mittaisia ja yöksi olen aina päässyt lämpimiin sisätiloihin. Oli siis aika poistua mukavuusalueelta ja leiriytyä lintujahtireissun päätteeksi yöksi metsään.

Teksti ja kuvat Suvi Seppänen

Julkaistu9.11.2023

Saavuin jahtialueelle suomenpystykorva Vainun kanssa syyskuun iltana. Olin pakannut mukaani tavanomaisen jahtivarustuksen lisäksi makuupussin ja -alustan, teltan, retkikirveen, varavaatteita ja eväitä. Koska reppuni painoi tavaramäärän ansiosta noin parikymmentä kiloa, päätin etsiä ensin sopivan leiripaikan. Se löytyikin onneksi nopeasti mukavalta kangaskumpareelta suoaukean reunasta. 

Jätin tavarat ja varmistin, että osaan paikalle takaisin. Sitten jatkoimme Vainun kanssa matkaa vielä parin tunnin ajan, mutta linnut pysyivät tällä kertaa piiloissaan. Kun aurinko alkoi laskea, oli aika palata pystyttämään leiri.

Katso Seppäsen vlogi reissulta:

Syttyykö nuotio?

Kun teltta oli kasassa, alkoi olla nälkä. Kävin etsimässä sopivan tervaskannon nuotion tekoa varten ja puuhasteltuani hetken kirveen ja tulusten kanssa olin saanut aikaan hyvät tervastulet. Jonkin aikaa paistoimme Vainun kanssa makkaraa ja istuimme ihailemassa suon taakse laskevaa aurinkoa. Ilta oli erityisen lämmin.

Kun olimme syöneet, oli aika suunnitella nukkumaan menoa. Nuotion ympärillä alkoi nimittäin parveilla erittäin aggressiivisia hyttysiä, joille en voinut mitään – mielessäni ei ollut edes käynyt pakata hyttysmyrkkyä mukaan syyskuun metsästysreissulle. Siispä sammutin nuotion ja siirsin loputkin tavarani telttaan. Vainu ensin hiukan arasteli ratisevaa telttaa, mutta tuli lopulta kiltisti sisälle, ja rupesimme nukkumaan.

Makkaranpaisto muodostui reissun kohokohdaksi.

Karkulainen yössä

Heräsin Vainun vikinään, ja päättelin sen haluavan päästä ulos. Aloin haparoida pimeässä teltassa käsiini tutkaa, sillä en varmuuden vuoksi halunnut laskea koiraa ulos ilman sitä. Vainu oli kuitenkin niin innoissaan, että sai jollain ilveellä itse avattua teltan oven ja livahdettua ulos ennen kuin ehdin reagoida mitenkään. 

Pohdin hetken unisena vaihtoehtojani ja totesin lopulta, että koira tuskin lähtisi kauas teltasta. Olin oikeassa, sillä kymmenen minuutin päästä ovelta alkoi kuulua rapinaa, ja tyytyväinen Vainu kömpi takaisin nukkumaan. Loppuyön nukuin sikeästi, joskin heräsin vielä kahdesti päästämään Vainun ulos. 

Reissulle pääsi mukaan myös suomenpystykorva Vainu.

Mutkia matkaan

Kun alkoi olla jo valoisaa, nousin valmistautumaan päivän jahtiin. Päätin purkaa leirin vasta tultuamme metsältä. Tuuli oli yltynyt, eikä edellisillan lämmöstä ollut enää tietoakaan. Tuota pikaa lähdettyämme liikkeelle alkoi sataa kaatamalla. Puolen tunnin kuluttua päätin, että on parempi palata purkamaan leiri ja suunnittelemaan kotiin lähtöä. Sateelle ei sääennusteen mukaan tulisi loppua koko päivänä.

Kokonaisuutena reissu oli mukava uusi kokemus, vaikka tuloksena olikin litimärät varusteet ja kymmeniä hyttysenpistoja. Uskon, että tulen tulevaisuudessakin yöpymään jahtireissulla metsässä.