Vinkit kyyhkyjahtiin

Metsästäjille ensimmäisten sepelkyyhkyjen näkeminen on varma kevään merkki. Kyyhkykannat ovat vahvistuneet kautta maan ja niiden huhuilua kuulee nykyään kaupungeissakin. Metsissä viihtyvät arat kyyhkyt käyttäytyvät aivan eri tavoin kuin taajamien pihapuissa pesivät lajitoverit. Sepelkyyhky on siro, mutta taitava ja nopea lentäjä: Vaaran nähdessään se kääntää kurssia vauhdilla napakoiden siiveniskujen voimasta. Riista kaikkoaa hetken murto-osassa haulisuihkun kantaman ulottumattomiin.

Ensimmäiset munat ilmestyvät kuusen oksanhankaan tehtyyn pesään jo varhain, joten sepelkyyhky pyrkii usein toiseen pesintään. Uutta poikuetta edeltävää aaltoilevaa soidinlentoa voi ihailla keskikesällä. Se läpyttelee siipiensä voimalla lennon huipulle ja laskee aallon harjalta siivet kaarella alaspäin keräillen voimia taas uuteen nousuun.

Kyyhkyset ovat levittäytyneet Lappiin aina Ivaloa myöten, mikä on herättänyt Tornion ja Rovaniemen seudulla kiinnostuksen kyyhkyjahtiin. Eteläisessä Suomessa kyyhkynen on monelle jo se ykkönen.

Vaikka sepelkyyhky on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen voimakkaasti, on metsästäjien säilytettävä maltti ja kohtuus verotuksessa.

Suoraruokintaa vai herneitä pellolta?

Ruokinnan tarkoituksena on saada linnut jäämään alueelle ja ohjailla niiden lentoa. Metsäautotien pohja, hakkuuaukko tai mullospelto ovat tyypillisiä kyyhkyn ruokintapaikkoja ja erilaiset ruokintarakenteet, -lavat ja -automaatit ovat suosittuja ratkaisuja.

Tarjolle laitetaan viljaa, hernettä ja maissia. Jyviä levitetään joko suoraan maahan tai kannoille riittävän avoimelle paikalle, josta linnut huomaavat jyvät. Linnut maistelevat mielellään suolarakeita, jota voi sirotella kiven päälle tai jyvien sekaan.

Ruokinnalle saattaa kertyä riistaa laajalta alueelta, sillä kyyhkyt taittavat matkalennoillaan ruokamaille helposti kilometrejä.

Maahan tai automaatilla pistemäisesti ruokittaessa linnut häiriintyvät helpommin ja vaihtavat syömäpaikka verrattuna hyvään herne- tai viljapeltoon, joka pitää linnut paremmin alueella metsästyspaineen alkaessa.

Hernepelto tai laonnut vehnä ovat varmimpia kyyhkysten ruokailupaikkoja, mutta maanviljelyn ja metsästyksen yhteensovittaminen on haasteellista. Taitava metsästäjä asettautuu lentoreitille tai laskeutumispuiden alle menemättä pellolle sotkemaan satoa.

Sepelkyyhky ei aina putoa niille sijoilleen, vaan saattaa liitää kauas heikosta osumasta. Pudotettujen lintujen etsintä koiralla tai ilman aiheuttaa lähes aina vilja- tai hernesadon turmeltumista, joten lupa tulee aina olla maanomistajalta.

Taidokkaasti kuvilla

Jotkut luottavat ruokintaan, toiset sängelle asetettavien kaaveiden eli houkutuskuvien käyttöön tai näiden yhdistelmään. Sepelkyyhky on metka pyydettävä kuvilta. Kuvia lisäämällä kun ei välttämättä päästä parempiin tuloksiin. Liikkuvat kaaveet ovat oiva houkutin, jos päivä on suotuisa.

Kaaveet asetellaan ruokamaalle luonnolliseen kaarevaan muodostelmaan. Linnut pyrkivät saapumaan paikalle parven takaa vastatuuleen. Kaaveet asetellaankin ruokailemaan nokka vastatuuleen ja passipaikan voi valita näkösuojasta sopivalta, 20 – 25 metrin etäisyydeltä oletetusta laskeutumisreitistä. Usein kaareen asetellun kaaveparven keskelle varataan avointa tilaa laskeutumisalueeksi.

Joskus linnut vaikuttavat suorastaan pelkäävän kuvia. Mikäli kymmenien kaaveiden parvi ei toimi, tai liikkuvat kaaveet eivät houkuttele lintuja puoleensa, on aika muuttaa taktiikkaa. Kuvia voi vähentää ja kyyhkykarusellin ottaa pois käytöstä. Pudotettuja lintuja voi asettaa siivet levälleen peltoon tai varren nokkaan ”laskeutumaan”. Kun kyyhkyt ottavat kuville, tuloksia saa usein muutamalla, tai jopa yhdellä kuvalla. Jotkut käyttävät variksen kuvaa kyyhkynkuvien joukossa ja se voikin olla kokeilemisen arvoista. Erilaisten kyyhkynkuvien yhdistelmäparvien on joissain tapauksissa todettu vähentävän houkuttavuutta. Yleensä kaaveet toimivat iltapäiväjahdissa paremmin kuin aamulla.

Kuvastaminen on kyyhkyn osalta kokeilua ja mahdollistaa mielikuvituksen käytön. Monet hyödyntävät myös houkutuspilliä, vaikka niiden tehosta ei ole samanlaisia kokemuksia kuin vaikkapa vesilinnuilla.

Radan kautta passiin

Sepelkyyhky on suurin kyyhkymme, mutta silti pieni maali haulikolle. Ennakko tai svingi pitää olla kunnossa, jotta linnun tavoittaa eräksi. Pidemmällä hollilla ja täydessä matkalennossa on taakse jäävä laukaus varmaa ilman kunnon ennakkoa.

Vaikka kyyhkyjahti avaa kauden, ei jahtiin lähdetä harjoittelemaan. Eettinen ja tehokas riistalaukaus hiotaan kuntoon ampumaradalla. Metsästäjä testaa haulien osumakuvion ennen jahtia omalle aseelle sopivaksi.

Kyyhkynmetsästäjän erikoiskiekot ovat ylilentäviä ja nopeita sivukiekkoja. Käytännön jahtitilanteissa tilanteet vaihtelevat suuresti ja siksi monipuolinen compak sporting -harjoittelu on hyvä vaihtoehto perinteisen metsästyshaulikon tai skeetin rinnalla. Tärkeintä on riittävä laukausmäärä keskittyneesti suoritettua harjoittelua.

Haulikoko voidaan pitää hyvin pienenä ja enemmän kyyhkysiä ampuvat harvoin käyttävät yli 2,7 mm hauleja jahdissa. Valittavaa supistusta tärkeämpänä voidaan pitää osumakuvion ja ampumamatkan sekä osumatarkkuuden yhdistelmää. Taitava ampuja voi jatkaa hieman tehokasta pudotusmatkaa tiukoilla supistajilla, mutta kyyhkynen lentää lujaa ja sihdin on oltava kunnossa. Kuten muussakin metsästyksessä oma ase on tunnettava ja sitä on osattava käyttää. Sen mukaan valitaan etäisyys ja tilanne, jossa ammutaan.

Ei ilman noutavaa

Kyyhkyjahtiseurueen tärkein lenkki on noutava koira. Sivuosumasta lintu voi päätyä kauas ja kasvillisuuden seasta pientä riistaa on vaikea löytää ilman koiraa. Hyvänkin osuman saanut, mutta pystysuoraan maitohorsman sekaan tai taimikkoon pudonnut lintu voi osoittautua haastavaksi löydettäväksi. Kuumat päivät ja pöllyävä kyyhkynhöyhen saavat koiran suun koetukselle, joten noutokoneelle pitää olla tarjolla raikasta juotavaa.

Lämpimät kelit vaikuttavat saaliinkäsittelyyn

Arvokas kyyhkysaalis käsitellään huolella metsästä pataan. Tämä tarkoittaa elokuun lämpiminä aamuina ja iltapäivinä riistapussia tai kylmälaukkua, johon saalis heti siirretään. Riiputtaminen onnistuu ainakin eteläisessä Suomessa vain riistakylmiössä, koska kärpäsvaara on ilmeinen ja lihan pilaantuminen alkaa käytännössä heti ilman viilennystä.

Yhdestä linnusta saa maukkaan aterian yhdelle hengelle. Yleisimmin hyödynnetään rintapalat, mutta myös sydän ja maksa ovat villiherkkuja parhaimmillaan ja luista voi keittää kastikepohjan tai liemen. Sisäelimistä saa makua lisukkeena tai alkupaloina.