Ensiosuma

Vihellys kertoi teeren hetken tulleen

Keski-Suomesta kotoisin oleva 15-vuotias Luka Asikkala suoritti metsästäjätutkinnon viime kesänä, juuri ennen metsästyskauden alkua. Syksyllä hän pääsi ampumaan ensimmäisen teerensä.

Teksti Johanna Hellman kuva Luka Asikkala

Julkaistu14.5.2020

Toivakassa oli lokakuinen viileä ilma, kun Luka Asikkala ja hänen isäpuolensa lähtivät kävelemään valtion metsästysmaille. Viikonlopuksi oli ostettu metsäkanalintuluvat. He päättivät mennä tarkkailemaan maastoa jo heti perjantai-iltana.

– Löydettiin hyvä paikka, johon ajateltiin teerien mahdollisesti tulevan paistattelemaan ilta-aurinkoon. Asetuttiin odottamaan vähän matkan päähän toisistamme. Sovittiin, että vihellyksestä tietää teeren olevan lähellä, Asikkala kertoo.

Aurinko alkoi laskea ja vihellys ujelsi syysilman halki: kaksi ukkoteertä laskeutui kuuseen ja koivuun vain vähän matkan päähän.

– Aloin heti valmistautua ja nostin Leijonani hollille. Päätin tähdätä koivussa olevaan teereen.

Lintu ”putosi kuin rukkanen”.

– Olin niin innoissani! Ryntäsin heti tarkistamaan, oliko osuma hyvä. Olihan se, mutta en innostukseltani kuullut enää toista vihellystä.

Säikähtänyt toinen ukkoteeri oli tullut takaisin ihmettelemään, minne kaveri jäi.

– Olisin saanut ammuttua vielä senkin, jos olisin tajunnut.

Tunnelma on metsästyksen suola

Asikkala suolisti saaliin isäpuolensa ja hyvän puukon avustuksella.

– Pyrstö oli rikkoutunut, mikä vähän harmitti. Siivet olivat kuitenkin ehjät ja ne ovat nykyään huoneeni hyllyllä koristeena.

Asikkala söi isäpuolensa kanssa vielä makkarat ennen lähtöä. Hän otti valokuvia auringonlaskun valossa, sumuinen metsä taustana.

– Metsästyksessä mielestäni parasta on tunnelma ja rauhoittuminen. Ja makkarat, Asikkala toteaa.

Teeri tarjottiin lopulta juhlapöydässä itsenäisyyspäivän paistina.

– Siinä oli jotain todella hienoa. Teeri on niin suomalainen metsäkanalintu. Pidän nimenomaan metsäkanalinnustuksesta, sillä siinä voi samoilla metsissä.

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit