Pintapyynti on yksi tehokkaimmista keinoista poistaa supikoiria. Hyvän metsästäjän ja koiran saaliiksi saattaa yön aikana jäädä monta supikoiraa. Kuva: Tommy Arfman

Vieraspedoille kyytiä!
Osa 1

Tässä artikkelisarjassa paneudutaan supikoiran ja minkin pyyntitapoihin.

TekstiKari Karhula

Supikoira, minkki ja muutama muu laji siirtyivät 1.6.2019 riistalajeista haitallisten vieraslajien kategoriaan. Lakimuutoksen tarkoituksena on antaa uusia tehokeinoja supikoiran ja minkin poistamiseen. Pyynnissä on nykyään sallittua käyttää keinovaloa, elektronisia tähtäinlaitteita, lehtipuhallinta ja koneellisesti ääntä synnyttävää laitetta. Lisäksi vieraslajien rauhoitusaika poistui.

Pyynti kannattaa aina – tehokkainta keväällä

Vieraspienpedot ovat pyyntimuotojen suhteen todellinen aarreaitta, sillä mitään muita lajeja ei voi pyytää yhtä monipuolisesti. Minkkiä voidaan pyytää raudoilla, loukuilla sekä koiran ja lehtipuhaltimen avustuksella. Supikoiraa taas vastaavasti loukuilla, kyttäämällä, koirilla pinnalta ja maan alta, ääntä tuottavilla laitteilla sekä jäljestämällä. Voidaankin sanoa, että vieraspienpedot ovat suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle, mutta hyvä mahdollisuus innokkaalle metsästäjälle.

Vieraspetojen pyyntiponnistukset kannattaa ehdottomasti kohdistaa vesilintujen pesimäympäristöihin. Ideaalitilanteessa alueella ei ole lainkaan vieraspetoja pesimäaikaan. Jokainen poistettu vieraspeto edesauttaa pesintöjen onnistumista, joten pyynti on aina kannattavaa.

Kevät on ajallisesti tärkein kausi vieraspetojen pyyntiin. Talvesta selvinneet yksilöt lisääntyvät keväällä, joten niiden poistaminen vähentää kantaa tehokkaasti. Jokainen vuoden aikana pyydetty vieraspeto kuitenkin vähentää saalistuspainetta, joten ympärivuotinen pyynti on tarpeen. Supikoiratiheydet ovat varsinkin eteläisessä Suomessa hurjia. Minkkikannat ovat runsaat erityisesti rannikolla ja saaristoissa.

Loukkupyynti on oiva tapa pyytää nuoria supikoiria, ja se sopii hyvin myös koirattomalle metsästäjälle. Kuva Kari Karhula

’’Mitä enemmän, sen parempi’’

Tämä sanonta ei päde metsästyksessä, mutta se pätee haitallisten lajien poistamisessa. Supikoiran ja minkin pyytämisellä voidaan vaikuttaa riistakantojen ja ympäristön hyvinvointiin. Haitallisten vieraspienpetojen pyytäminen on paikallista, konkreettista luonnonhoitotyötä.

Pienpetokantoja on tutkitusti mahdollista vähentää aktiivisella pyynnillä. Vieraspetoaktiivit ovat luonnonhoidon loistavia tähtiä, joista jokainen voi ottaa oppia. Saaristossa on luotu petotyhjiöitä muutaman pyytäjän avulla ja mantereella aktiivisimmat pyytäjät liikkuvat usean seuran alueella, koska kotiseurassa ei enää ole vieraspetoja. Tavallisen metsästäjän ampuma supikoira on yhtä lailla poissa linnunpesiltä kuin aktiivipyytäjänkin, joten kaikkien panos on toivottua. Mitä saavuttaisimmekaan, jos jokainen suomalainen metsästäjä ottaisi käyttöön VVV-säännön eli Viisi Vieraspetoa Vuodessa? 

Seuraavassa osassa: luolapyynti.

Haitalliset vieraslajit

Minkki ja supikoira luokitellaan lain­säädän­nössä haitallisiksi vieraslajeiksi.

Minkki (Neovison vison)

Minkki on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, josta se on tuotu Suomeen turkistarhoille kasvatettavaksi. Suomen minkkikanta on muodostunut näistä tarhoilta karanneista yksilöistä. Minkkiä esiintyy runsaana vesistöjen lähettyvillä ja se käyttää ravinnokseen muun muassa kalaa, vesilintujen munia ja poikasia. Suomessa ei ole aiemmin esiintynyt näätäeläintä, joka saalistaisi merilintuja uimalla pitkiäkin matkoja. Alkuperäislajisto on näin ollen erittäin altis minkin saalistukselle, eikä sille ole ehtinyt kehittyä keinoja puolustautua sitä vastaan.

Supikoira (Nyctereutes procyonoides)

Supikoira on tuotu aikoinaan Kaakkois-Aasiasta silloiseen Neuvostoliittoon, josta se on levinnyt Suomeen. Supikoira viihtyy pääosin vesistöjen lähettyvillä. Tarpeen tullen se ui sekä vaeltaa pitkiäkin matkoja ruokaa ja kumppania etsien. Supikoira on kaikkiruokainen, joten se syö niin omenoita kuin maassa pesivien lintujen munia. Supikoiran kaikkiruokaisuus onkin yksi syy sen haitallisuuteen. Supikoirakanta pysyy tiheänä, vaikka eläinperäistä ravintoa olisi vähän saatavilla. Huonoina lintuvuosina pienet pesimäkannat ja jatkuvasti suurina pysyvät supikoirakannat ovat erityisen huono yhdistelmä.

Lisää samasta aiheesta