Turvallisesti hyljejäillä

Harmaahylkeen ja itämerennorpan metsästys ovat olleet osa rannikkomme perinteistä elinkeinoa tuhansia vuosia. Itämeren hyljekanta on vaihdellut voimakkaasti viimeisen sadan vuoden aikana, mutta kanta on jälleen elinvoimainen nykyisen harmaahyljekannan lisääntyessä joidenkin arvioiden mukaan viiden prosentin vuositahtia.

Keväinen hyljejahti tapahtuu jäälautoilla

– Kevät on sekä lisääntymisen että karvanvaihdon aikaa, jolloin hylkeet viettävät runsaasti aikaa jäällä. Harmaahylje usein lähellä jään reunaa tai pienemmillä jäillä ja itämerennorppa keskemmällä, jäähän kairaamiensa aukkojen lähettyvillä, Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö Stefan Pellas kertoo.

Hyljejahdissa liikutaan pidemmät matkat yleensä suuremmalla, keskimäärin 8–10 metrin, veneellä. Jäälautan saavuttamisen jälkeen matkaa jatketaan jollalla tai soutuveneellä sekä ajopuulla jään päällä edeten. Suuremmalla veneellä ei mennä lähelle hylkeitä, sillä niiden pakoetäisyys on pitkä.

– Alle 300 metriin pääseminen edellyttää varovaisuutta, naamioitumista ja rauhallista etenemistä, Pellas toteaa.

Oleellinen osa metsästystapahtumaa on huolellinen kiikarointi jäälauttoja kiertäen. Hylkeiden löytäminen vaatii joskus huomattavaa ajankäyttöä. Jäätilanne Perämerellä, kuten muuallakin Itämerellä, vaihtelee vuosittain ja vaikuttaa hyljejahtiin voimakkaasti. Mikäli jäätä on rantaan asti, hylkeenpyyntiin ei välttämättä päästä veneellä. Avoveden reunaan olisi päästävä, erityisesti hallien löytämiseksi. Jääalueella kulkeminen on tällöin todella aikaa vaativaa.

– Jäälautat itsessään voivat olla myös valtavia, joskus jäätä voi olla Pietarsaaresta Kemiin asti, Pellas kertoo.

Jäälautat liikkuvat jatkuvasti

– Jäälautat liikkuvat merellä jatkuvasti. Ne voivat liikkua kymmeniä kilometrejä päivän aikana. Keväinen Perämeri ajojäineen on jatkuvasti elävä maisema, Pellas kertoo.

Veneellä jäälauttojen lomassa liikkuminen vaatii Pellaksen mukaan ennakointia ja jatkuvaa tilanteen seurantaa. Jäähän aukeava kulkuväylä voi johtaa umpikujaan ja pahimmillaan sulkeutua pian siitä kulkemisen jälkeen tai metsästäjien ollessa jalkautuneina jään päälle. Toisiaan kohti työntyvien jäälauttojen voima pullauttaa veneen kevyesti joko jään päälle tai lipsauttaa sen jään alle, kummankin ollessa metsästäjän kannalta huonoja vaihtoehtoja. Kulkuväylän sulkeutuessa hylkeenpyytäjät voivat löytää itsensä keskeltä jääkenttää sen päälle nousseen monisataakiloisen veneen kanssa. Myös ahtojäiden kanssa on oltava varovainen.

– Ahtojäätä voi olla kasaantuneena metrikaupalla, ja jopa runsaammin veden alla kuin sen päällä. Yllättäen ahtojääkasan alta vapautuva jäälaatta tulee veden nosteen ansiosta pinnasta läpi korkealle, eikä veneen massa sitä pidättele. Tunnetaan tapauksia, joissa yhtäkkiä pintaan pulpahtava jäälautta on kaatanut veneen. Ahtojäistä on siis hyvä pysytellä veneen kanssa turvallisen välimatkan päässä, Pellas varoittaa.

Hylkeenmetsästys vaatii varustautumista

Hylkijäillä, keväisillä jäillä hylkeen pyynnissä, kulkeminen vaatii metsästäjältä huolellista varustautumista. Jäätilanne elää jatkuvasti meren virtausten mukaan, ja paikoitellen jää voi olla hyvin ohutta. Jäällä kulkijan on osattava lukea tilannetta ja koeteltava jään paksuutta jatkuvasti. Pelastautumispuku on hylkeenpyytäjälle pakollinen varuste.

Metsästäjän on kyettävä havaitsemaan jäällä lepäilevä hylje kaukaa ja ampumaan riistalaukaus joskus tavanomaista kauempaa. Laadukkaat katselukiikarit ja hyvällä tähtäinoptiikalla varustettu huolellisesti kohdistettu hyväkäyntinen kivääri ovat hylkeitä metsästävälle tärkeitä työkaluja.

Pellas kannustaa suosimaan niin sanottuja varmint-patruunoita, joiden luodit hajoavat sekä osumassa että mahdollisessa ohilaukauksessa nopeasti ja kauas kantavat kimmokkeet vältetään. Varmint-patruuna pitää turvallisuuden lisäksi huolen siitä, että osuma jättää hylkeen sijoilleen, eikä se pääse livahtamaan jäältä veteen.

Ajopuu ja naamioituminen mahdollistavat lähestymisen

Yksi hylkeenpyynnin haasteista on edetä ampumaetäisyydelle aukealla jääkentällä ilman että tarkkanäköinen hylje havaitsee metsästäjän. Valkoinen lumipuku yhdistettynä valkoiseksi maalattuun ajopuuhun – pitkään, leveään, eteen sijoitetulla näkösuojalla varustettuun sukseen – vähentää hylkeen mahdollisuuksia havaita rauhallisesti ja tasaisesti suoraan kohti hyljettä etenevää metsästäjää.

– Naamioitumisen lisäksi on oltava tarkkana lähestymissuunnasta ja edettävä tuulen sivusta tai alapuolelta, sillä haistaessaan ihmisen hylje karkkoaa nopeasti. Soutaessakin on oltava tarkkana ja soutaa hiljaa, sillä airot eivät saa loiskia, Pellas lisää.