Kauriinmetsästys, erityisesti pukin hiivintämetsästys, on minulle intohimo. Siinä ehtii ennen laukausta pohtia moneen kertaan, mikä eläimistä otetaan saaliiksi ja mikä pukki säästetään siirtämään geenejään eteenpäin. Usein metsästys päättyy kaatomahdollisuuteen ja tietoisesti tehtyyn päätökseen jättää ampumatta. Niistäkin jää vahvoja vaikutelmia. Mutta silloin kun eläin päätetään kaataa, muisto syvenee kun talteen otetaan myös trofee.

Useita tapoja

Riistaeläimen kallo voidaan säilyttää kokonaisena tai sitä voidaan sahata eri tavoin. Jos trofee on erityisen suuri, se kannattaa arvioittaa mitalia varten ja tällöin kallon on oltava ehjä. Jos trofee on tarkoitettu ensisijaisesti seinälle koristeeksi, sahauksen tapa määräytyy täysin oman maun mukaan.

Kallotrofee on mielenkiintoinen tee-se-itse-projekti. Toisena vaihtoehtona on käyttää trofeiden valmistuspalvelua tarjoavaa yritystä.

Jos kallo aiotaan sahata, se kannattaisi tehdä ennen keittämistä, sillä keittäminen tekee kallosta hauraan. Sahaamiseen on saatavilla erilaisia ohjureita, jotka auttavat tekemään siistin sahauspinnan. Toisaalta myös ohjurin voi valmistaa itse.

Kallotrofeen valmistamiseen on olemassa monia ohjeita ja näkemyksiä, mutta seuraava tapa on toiminut itselleni.

1. Nylkeminen

Ensimmäiseksi kallosta poistetaan nahka. Terävä veitsi helpottaa työtä huomattavasti. Samalla kannattaa poistaa rasvaa, kalvoja ja lihanjäänteitä. Jotkut poistavat myös silmät.

Itse ripustan eläimen ja nyljen myös pään. Jätän usein silmät ja hieman lihanjäänteitä paikalleen, rehellisesti sanottuna laiskuuttani.

Nyljetyn kallon voi hyvin pakastaa odottamaan parempia säitä tai vapaa-aikaa.

2. Keittäminen – varo sarvia!

Olen nähnyt joidenkin käyttävän tavallista perunakattilaa keittiön liedellä, mutta omassa taloudessani ”villiliemen” tuoksu ei ole erityisen suosittu. Siksi käytän ulkona kaasugrillin keittolevyllä erillistä suurta kattilaa.

Vinkki: kirpputoreilta löytyy usein edullisia, käytöstä poistettuja kattiloita, jotka sopivat tarkoitukseen erinomaisesti.

Kallon saa erityisen puhtaaksi lisäämällä keitinveteen muutaman astianpesukonetabletin.

Sarvien kanssa tulee olla varovainen, sillä niiden ruskea väri on vain pintaväriä, joka muodostuu kuivuneesta verestä, mahlasta sekä oksista ja maasta peräisin olevasta liasta. Jos sarvet joutuvat veden alle, on suuri riski, että ne vaalenevat valkoisiksi. Ne voidaan kyllä värjätä jälkikäteen esimerkiksi kahvilla tai kaupallisilla aineilla, mutta lopputulos on harvoin yhtä hyvä kuin alkuperäinen väri. Siksi sarvet kannattaa suojata foliolla keittämisen ajaksi ja pitää ne vedenpinnan yläpuolella.

Keittoaika vaihtelee eläimen iän ja ulkolämpötilan mukaan. Nuorempien eläinten luusto on pehmeämpää ja vaatii lyhyemmän keittoajan, kun taas vanhemmilla pukeilla luut ovat kovempia ja vaativat enemmän aikaa. Hyvä ohjearvo on 45 minuutista yhteen tuntiin. Kallo on valmis, kun liha irtoaa helposti. Liian pitkä keittäminen voi johtaa luuston halkeiluun.

3. Peseminen – varo jälleen sarvia!

Nyt ennakkotyön merkitys näkyy. Mitä paremmin kallo tuli puhdistettua, sitä vähemmän on pesutyötä.

Käytän itse painepesuria. Sijoitan kallon kuormalavan päälle ja pidän sitä paikallaan jalalla sarvista tukien. Saappaita ja kulutusta kestäviä vaatteita suositellaan, sillä roiskeita tulee enemmän kuin uskoisi, erityisesti kallon onteloa puhdistettaessa. Aivojäänteet voivat lentää yllättävän kauas.

Vältä työskentelemästä aivan pihapiirissä etenkin lämpiminä päivinä – orgaaninen tuoksu muuttuu nopeasti joksikin vähemmän miellyttäväksi. Jos alueella on variksia, ne auttavat yleensä siivoamaan jäljet.

Varo myös tässä vaiheessa suuntaamasta vesisuihkua sarviin, jotta niiden väri säilyy. Kun kallosta on poistettu liha ja kalvot, sen annetaan kuivua lämpimässä ja hyvin ilmastoidussa tilassa.

4. Sahaus

Käytä viivoitinta tai piirrä lyijykynällä suora linja. Tai sahaa vapaalla kädellä, jos pidät siitä enemmän. Takapinta hiotaan myöhemmin, joten sen ei tarvitse olla täydellinen.

Paras työkalu on kulmahiomakone ohuella katkaisulaikalla, koska keittämisen jälkeen luu on haurasta. Sahaamisessa on suurempi lohkeamisriski.

Sahaa tai leikkaa rauhallisesti ja harkiten. Pois leikattua osaa ei voi enää kiinnittää takaisin.

Suomalaisten miesten keskuudessa on huolestuttavan yleinen tapa poistaa kulmahiomakoneen suojus. Haluan varoittaa siitä. Nopea kuvahaku hakusanalla ”angle grinder accidents” riittää yleensä vakuuttamaan suojavarusteiden tarpeellisuudesta. Pidä siis suojus paikallaan ja käytä sekä kuulosuojaimia että suojalaseja. Riittää, että yksi olento vahingoittuu tämän prosessin aikana.

5. Valkaiseminen

Jos kalloa ei käsitellä, se ajan myötä kellastuu. Itse käytän kaupallisia trofeiden käsittelyaineita, koska ne toimivat erinomaisesti. Myös hiusten vaalennusaineita voi kokeilla. Vaikuttava aine on vetyperoksidi. Mitä vahvempi aine, sitä parempi valkaisuteho.

Käytä valkaistessasi suojalaseja, kertakäyttökäsineitä ja huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta. Liuosta voi sivellä suoraan kallolle tai kallon voi peittää nukkaamattomalla paperilla ja kaataa neste sen päälle. Käsittelyn jälkeen kallon annetaan kuivua noin vuorokauden ajan. Jos se ei ole vielä riittävän valkoinen, käsittelyn voi toistaa.

6. Hionta

Kallon takapinnan voi hioa käsin karkealla hiekkapaperilla (karkeus 80), joka on liimattu tasaiselle alustalle, esimerkiksi melamiinilevylle.

Nopeimmin työ sujuu nauhahiomakoneella. Tasaisen ja suoran pinnan aikaansaamiseen tarvitaan vakaata kättä. Huolellisuus kannattaa, koska kaikki epätasaisuudet näkyvät, kun kallo kiinnitetään trofeekilpeen.

7. Kiinnitys

Trofeekilven voi valmistaa itse, mutta markkinoilla on runsaasti tyylikkäitä ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja. Saatavilla on myös valmiita kiinnitysratkaisuja, kuten kalloon asennettavia ruuveja.

Oma ratkaisuni on liimata kallon sisään puupala epoksilla. Ennen liimaamista on varmistettava, ettei puupala ulotu kallon ulkopuolelle. Hyvän istuvuuden saavuttamiseksi tarvitaan usein hienosäätöä.

Kun liima on kovettunut, kallo ruuvataan trofeekilpeen. Jotta ruuvi ei halkaise puupalaa, poraa siihen pieni reikä ruuvia varten.

Valmiiden trofeekilpien etuna on myös se, että jos käytät aina samaa mallia, ruuvinreiät sijaitsevat aina samassa paikassa. Tämä luo yhtenäisen ja tyylikkään vaikutelman, kun useita kalloja on ripustettu vierekkäin.