Tornit kuntoon

Ampumatornit ovat oleellinen osa suomalaista seuruemetsästystä. Ne lisäävät turvallisuutta ampumakulman suuntautuessa alaviistoon, parantavat näkyvyyttä ja ovat selkeä merkki oikeasta passipaikasta.

Ampumatorneja rakennettaessa on huomioitava tukevuus, kiipeämiseen ja laskeutumisen sujuvuus sekä tornin turvallisuusrakenteet. Lisäksi tornin kunnosta on pidettävä aktiivisesti huolta ja korjattava puutteet tai purettava käyttöikänsä päähän tulleet tornit.

Oma vahinkoni oli salakavala. Torni oli päällisin puolin kunnossa. Sen jalat, lavan lattialankut ja kaiteet olivat terveitä ja tukevia. Tornin akilleenkantapää oli toinen poikkipuista, joiden päälle lavan lankut oli naulattu. Tämä puu oli lahonnut ja sen piti koossa enää lyijykynän paksuinen säie tervettä puuta. Torni kesti seisoa toisella laidalla, mutta kun siirryin heikon poikkipuun puolelle, petti se ilman varoitusta. Onnettomuudessa oli sen verran tuuria mukana, että putosin tornista suoraan jalat edellä ja saatoin hidastaa putoamistani käsillä jarruttamalla. Alastulossa en kaatunut, mutta joka paikkaan sattui ja käsivarteni ja kylkeni olivat mustelmilla.

Pahimmillaan ampumatornien pettämiset tai niistä putoamiset aiheuttavat vakavia vammoja, eikä kohtalokkailtakaan seurauksilta ole vältytty. Putoamisonnettomuudet ovat työtapaturmissakin yleisimpiä vakavia onnettomuusmuotoja. Tämän takia metsästysrakenteiden turvallisuuteen tulee kiinnittää aktiivisesti huomiota ennen jahtia ja jahtikauden aikana. Tuuria voi olla kerran, mutta siihen ei kannata luottaa.