Sääntö 4 – Ole varma kohteesta
Aseturvallisuuden neljäs sääntö poikkeaa kolmesta ensimmäisestä. Siinä ei enää puhuta vahingonlaukauksen ehkäisemisestä, vaan päätöksenteosta ampumatilanteessa.
Neljäs sääntö sisältää varmuuden ammuttavasta kohteesta, mutta myös sen taustasta. Sääntö pitää siis ymmärtää siten, että ennen laukauspäätöstä kohteen tulee olla varmuudella tunnistettu ja hyväksytty ammuttavaksi, mutta myös sen tausta on huomioitu. Esimerkiksi kohteen kokonaan läpäisevä luoti tai kohteesta ohi lentävät haulit eivät saa aiheuttaa vaaraa.
Turvallisuussääntöjen hierarkia
Neloskohdan rikkomus on tuottamuksellisessa mielessä kaikkein vakavin, sillä kyse on tietoisesta päätöksestä ampua tai jättää ampumatta. Väärin tunnistettu kohde tai “sivullinen uhri” ei ole selitettävissä vahinkona, vaan vastuu on aina ampujalla.
Koska aseturvallisuuden kakkossääntö kieltää kiikaritähtäimen käyttämisen tähystämiseen ja tunnistamiseen, myös kohteen taustan tarkistaminen täytyy tehdä ennen aseen suuntaamista kohteeseen. Niinpä selitys “olin päättänyt jättää ampumatta, mutta ase laukesi” ei täytä vahingon määritelmää, vaan kyse on moninkertaisesta turvallisuusrikkomuksesta. Kohdetta on tähystetty aseen kiikarilla aseen ollessa suunnattuna kohteeseen ja jossain kohtaa on painettu liipaisinta.
Perustavinta laatua oleva nelossäännön laiminlyönti on ampua kohde oletuksen perusteella. Useimmiten kyseessä on virhe laji- ja yksilötunnistuksessa. Selittelyt eivät auta, sillä ampuja on tehnyt ampumispäätöksen. Luulo ei ole tiedon väärti, eikä kohteen tunnistamisessa saa olettaa mitään. Kyse ei ole vahingosta vaan turvallisuusrikkomuksesta pahimmasta päästä.
Muutoksia käytäntöihin
Sääntöön ei voi syntyä rutiineja, sillä jokainen riistatilanne on erilainen, mutta asennoitumista on mahdollista hioa siten, ettei sääntöä laiminlyödä.
Metsästyksessä valikointi ammuttavan yksilön ominaisuuksien perusteella johtaa usein huolellisuuden parantumiseen. Virheet kohteen määrittelyssä vähenevät sitä mukaa, kuin kohteen ominaisuuksien määrittelyn vaatimustasoa lisätään. Kun lajitunnistuksesta siirrytään tarkempaan yksilötunnistukseen, paranee havaintojen oikeellisuus oleellisesti.
Kalustoakaan ei kannata unohtaa. Erityisesti vähäisessä valossa arvoon arvaamattomaan nousee katseluoptiikka, jolla kohteen tunnistamisen voi hoitaa varmuudella ja turvallisesti, aseeseen kajoamatta. Suomi on edelleen takamatkalla katselukiikareiden käytössä, mutta esimerkiksi kyttäysmetsästyksen suosio onneksi lisää sitä hiljalleen myös meillä.
Kohteen taustan huomioimiseen tulee kiinnittää enenevässä määrin huomiota. Kun asutus laajenee, takavaara-alueet pienenevät. Horisontin yläpuolelle suuntautuvista laukauksista tulisi pyrkiä eroon niin suurelta osin kuin se on mahdollista. Kohteen takamaaston ollessa ilmaa tai metsää, ollaan aina epävarmassa tilanteessa.
Tärkeintä metsästyksessä on muistaa, että ammuttua laukausta ei saa takaisin. Neljännen turvallisuussäännön noudattaminen on turvallisen metsästyksen perusta, mutta sen noudattaminen vaatii rajoja, itsekuria ja rationaalista ajattelukykyä. Saaliin saaminen ei voi mennä turvallisuuden edelle.
Lue myös:
Sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja
Sääntö 2 – Älä ikinä osoita aseella mitään, mitä ei ole tarkoitus ampua
