Sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja
Aseturvallisuuden neljä perussääntöä on laadittu ehkäisemään ampuma-aseilla tapahtuvia onnettomuuksia. Säännöistä ensimmäinen luo pohjan sille, miten aseisiin pitää suhtautua.
Vanhan sanonnan mukaan vahingot tapahtuvat lataamattomilla aseilla. Sanonnassa on vinha perä: vahinko tapahtuu, koska oletetaan aseen olevan lataamaton. Aseturvallisuuden ensimmäinen sääntö “kaikki aseet ovat aina ladattuja” on luotu poistamaan tämä hengenvaarallinen oletus.
“Se on ase, totta kai se on siis ladattu”
Oma ajatusmaailma pitää virittää niin, että aseet ovat aina ladattuja. Sitä varten ne ovat olemassa. “Se on ase, totta kai se on siis ladattu” on terve tapa ajatella, sillä tällöin aseisiin suhtaudutaan oikein. Ei koskaan huolimattomasti.
Jos et ole itse tarkastanut, et tiedä
Ensimmäisen turvallisuussäännön noudattaminen on yksinkertaista: aseen tila tarkistetaan aina heti, kun ase poimitaan käsiin. Ei oleteta tai muistella, vaan tarkistetaan. Avataan lukko tai taitetaan piiput ja ajatuksen kanssa todetaan, onko aseessa patruunoita.
Näin toimitaan AINA, kun ase poimitaan käsiin. Jokainen tarkastaa itse. Asiaa ei muuta, vaikka aseen ojentaisi maailman luotettavin metsästyskaveri tai asekaupan työntekijä. Ase pitää tarkastaa jopa silloin, kun se otetaan kuljetuslaukusta tai omasta asekaapista.
Kun ampuma-asetta ollaan ojentamassa toiselle, on vähintäänkin kohteliasta ensin tarkistaa, ettei ojennettavassa aseessa ole patruunoita. Näissä tilanteissa kumpikin tarkastaa aseen itse vuorollaan.
Aistit käyttöön
Ensimmäisen säännön soveltamisessa on keskeistä saada absoluuttinen varmuus. Pelkkä lukon avaaminen ei aina riitä, koska aseen mekaanisen vian vuoksi se ei välttämättä vedä patruunaa piipusta.
Useimmissa metsästysaseissa patruunapesä on onneksi mahdollista nähdä, ja varmuus saadaan katsomalla näkyykö patruunapesässä tai muuallakaan koneistossa patruunoita. Hämärissä olosuhteissa käytetään tarvittaessa keinovaloa. Myös tuntoaistia kannattaa hyödyntää niissä aseissa, missä sormi mahtuu tunnustelemaan patruunapesää.
Rutiiniksi
Tarkastaminen pitää ottaa rutiininomaiseksi toimenpiteeksi. Se ei ole koskaan turhaa, ja turvallisuuden parantamiseen tarvittava vaiva on niin pieni, ettei kenelläkään ole mitään perustetta sen tekemättä jättämiselle.
Tietynlainen pieni vainoharhaisuuskin ja aseen tilan tarkistaminen jopa useampaan kertaan on vain hyvästä. Kun tarkastamisen ottaa tavaksi, rutiini syntyy nopeasti.
Erityisen paljon aseiden kanssa tekemisessä olevien metsästäjien ja urheiluampujien kannattaa tiedostaa, että myös pitkälle viedyt rutiinit voivat olla vaarallisia. Jos tarkastus muuttuu niin sanotusti lihasmuistiksi, on mahdollista, etteivät ajatukset ole mukana ja tarkastus jää näennäiseksi. Eli keskity ja totea aseen tila tietoisesti.
Pohja muille säännöille
“Kaikki aseet ovat aina ladattuja” on sääntö, joka luo pohjan muille säännöille. Se on asennoitumistapa, joka määrittää suhteutumistamme aseisiin. Asetta ei milloinkaan käsitellä huolimattomasti olettaen sen olevan lataamaton ja näin ollen vaaraton.
Tunnista vaaranpaikat
Seuraavat ovat vain pieni otos tilanteista, joissa tämän säännön noudattamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
- Kun jahti on ohi ja aseen valmiustila puretaan, on monilla tapana ampua tyhjälaukaus. Tällöin tapahtuu merkittävä osa tämän säännön rikkomuksista. Perinteisesti töppäys ilmenee siten, että oletettavasti tyhjällä kiväärillä ammutaan tyhjälaukaus ennen sen laittamista asepussiin, mutta ase onkin todellisuudessa ladattu. Vahingonlaukaus tapahtuu useimmiten ajoneuvon tai kokoontumispaikan yhteydessä, joten sääntörikkomus on pahimmillaan hengenvaarallinen riippuen piipun suuntauksesta.
- Passista lähdettäessä kiväärin lukko avataan, mutta lipas jää paikoilleen. Autolle tultaessa lippaan olemassaolo unohtuu ja tyhjälaukaukseen valmistautuessa ase todellisuudessa ladataan ja oletettu kuivalaukaus onkin oikea laukaus.
- Kaksipiippuisella haulikolla ammutaan yksi riistalaukaus ja poistetaan ammuttu hylsy poistamatta toista patruunaa. Tilanne ei jatku ja tyhjän aseen sijaan selässä onkin yhdellä patruunalla ladattu haulikko. Tyhjälaukaukset tehdään tarkistamatta, olettaen haulikon olevan tyhjä, mutta todellisuudessa toinen piippu lähteekin.
Yhteistä virheille on, että asetta käsittelevä ei tarkasta vaan olettaa tai muistelee.
