Tuelta ampuminen – opeteltava taito

Tuetussa ammunnassa on tavoitteena eliminoida suoritukseen liittyvät inhimilliset virheet. Tuennassa on aina pyrittävä siihen, että ampujan vaikutus aseen kannatteluun ja suuntaamiseen olisi mahdollisimman vähäinen.

Kaksi tukipistettä

Vain etutuen varassa oleva ase on altis liikkumaan ampujan yläruumiin liikkeiden mukana, jolloin tuki toimii lähinnä nivelpisteenä. Kun ase tuetaan myös takaa, on ampujan vaikutus aseen suuntaamiseen vähäinen tai olematon.

Koska metsästystilanteessa täysin kiinteä kaksipisteinen tuenta on usein mahdottomuus, on ajatusmallia sovellettava siten, että ampuja saa aikaiseksi toisen tukipisteistä. Tämä tarkoittaa kiinteää etutukea ja ampujan varassa olevaa takatukea. Oleellinen ero yhden ja kahden tukipisteen välillä on se, että myös ampujan asetta tukeva osa kehosta on tuettu. Eli jos takatuennassa tukki on nyrkin varassa, tulee nyrkin olla tuettu kiinteään alustaan.

Hirvikokeessa huomattua

Yleisin virhe on aseen tukeminen vain etutukista asennon muutoin muistuttaessa istuma-asentoista pystyasentoa, jossa käsiä ei ole tuettu ampumapöytään. Tällä tavoin ampuja antaa mahdollisuuden stressin vaikutukselle ampumasuorituksessa ja kehon tärinät ja liikkeet välittyvät aseen suuntaukseen.

Vähimmäisvaatimus on tukea kyynärpäät ampumapöytään. Vielä parempi on, jos aseen takatukin ja pöydän väliin saa nyrkin. Ampumapussin käytöllä päästään jo miltei kasatarkkaan tuentaan.

Hyvän tuennan tarkistaminen on varsin helppoa

Ase tuetaan ja suunnataan tähtäyspisteeseen. Tämän jälkeen silmät suljetaan muutamaksi sekunniksi. Avattaessa silmät huomataan, jos ase on liikkunut pois kohteesta. Jos ase ei enää suuntaudu kohteeseen, on tuennassa mukana inhimillinen elementti, jota ampuja ei huomaa.

Huono tuki tulee konkreettisesti esille kehon stressitilassa. Tällaisen tilanteen voi laukaista fyysinen rasitus, kisa- tai koejännitys tai jännittävä riistatilanne. Hyvin tuettu ase ei petä missään näistä tilanteista, eikä kehon adrenaliiniryöppy pääse vaikuttamaan suoritukseen aseen heilumisen muodossa.

Käytännön sovellukset

Tuetun ampumisen opetteleminen on metsästäjälle hyödyllinen taito. Vaikka hirvi- tai karhukokeen ampuminen ei olisi ensimmäisenä asialistalla, niin aseen kohdistaminen on äärimmäisen tärkeässä roolissa, metsästettiinpä kiväärillä mitä hyvänsä. Vain hyvin tuetulla aseella kohdistamiseen saadaan tolkkua, eikä suorituksen lopputuloksena ole suurpiirteisesti kohdistettu ase.

Aseen tukemisen merkitys tulee esiin niissä metsästysmuodoissa, joissa kohde on pieni tai etäisyyttä kohteeseen on paljon. Toisaalta sen merkitys kasvaa, kun riistatilanne saa aikaan jännitystä. Hyvin tuetulla aseella on mahdollista ampua tarkasti myös kaukana olevaan pieneen kohteeseen riistatilanteen aiheuttaman jännityksen alaisuudessa.

Kiväärin käyttötaito on kaikessa yksinkertaisuudessaan kyky poistaa ampumasuorituksesta inhimillinen elementti. Aseelle voi lähes aina saada paremman tuen ja tämän mahdollisuuden hyödyntäminen on avain menestyksellisempään kivääriammuntaan kenttäolosuhteissa.

Aseen täydellinen liikkumattomuus onnistuu tukemalla ase tukin etu- ja takaosasta.