Kansalliskoiramme suomenpystykorva on monipuolinen rotu, jota kannattaa käyttää muuhunkin kuin kanalinnustukseen. Metsästyskautta voi jatkaa molemmista päistä. Ei koira siitä pilalle mene, päinvastoin.

Alkusyksyllä se on hyvänä apuna sorsastuksessa, jos se on pennusta asti totutettu veteen. Sorsa pysyy yleensä koiran haukussa hyvin ja vettä pelkäämätön koira myös noutaa linnun.

Kanalintukauden jälkeen siirrytään näädän jäljille. Sen metsästysaika alkaa ensimmäinen elokuuta, mutta käytännössä pyynti onnistuu hyvin vasta, kun jäljet näkyvät lumessa. Eikä näädän turkkikaan ole hyvässä talvikarvassa ennen marraskuuta. Näädän pyyntikausi pitää innokkaan koirakon aktiivisena aina maaliskuun loppuun saakka.

Uusi lumi – jahtiin!

Edellisenä päivänä satanut uusi lumi tarjoaa parhaan kelin näädän pyyntiin. Näätä liikkuu pääosin yöllä, joten tuore yöllinen jälki erottuu hyvin ja lumisade on peittänyt vanhat jäljet sotkemasta.

Näätä asustelee laajoilla alueilla ja voi kulkea yön aikana monet kilometrit. Jälkiä kannatta etsiä näädän tyypillisimmiltä kulkupaikoilta, joita ovat usein puronvarret ja korvet.

Ilman koiraa helpompaa kahdestaan

Näädän metsästäjän kannattaa olla liikkeellä jo aamuhämärissä, koska talvipäivä on lyhyt.

Ensimmäinen onnistumisen hetki tulee, kun löytää tuoreet jäljet. Se ei takaa saalista, mutta on hyvä alku reissulle. Joskus näätä on liikkunut niin paljon, että päivä loppuu kesken, joskus taas sitä ei saa ylös makuulta tai jäljitys vain jostakin syystä epäonnistuu. Päivällä tuleva runsas lumisade voi myös peittää jäljen.

Kahden metsästäjän voimin voidaan kulkea jäljen molemmin puolin ja pienet jälkisotkut on helpompi selvittää. Jälkien päällä hiihtämistä kannatta välttää, jotta tarvittaessa voi palata tutkimaan niitä uudelleen.

Kahdella metsästäjällä myös toiminta näädän makuupaikalla onnistuu paremmin. Toinen voi keskittyä tarkkailemaan ympäristöä, toisen yrittäessä saada näädän liikkeelle. Myös tavarat kulkevat kahden metsästäjän repuissa helpommin.

Raskaalla upottavalla kelillä pyyntikaverista on suuri ilo: voi hiihtää peräkkäin välillä vetovuoroa vaihtaen. Helpottaa huomattavasti kulkemista, kun saa välillä hiihtää valmista latua.

Koira

Kokenut näädälle oppinut koira helpottaa seuraamista. Koira pysyy jäljellä ja metsästäjän tarvitsee seurata sitä tutkasta ja voi oikoa mutkat suoriksi. Metsästyksessä voi käyttää myös kahta koiraa, jos ne tulevat toimeen keskenään. Useammasta koirasta on apua varsinkin maakomosta kaivettaessa. Tosin useampi koira sotkee helposti näädän jälkiä.

Näädän käyttäytymistä kannattaa seurata

Näätä voi joskus puittaa eli liikkua puita pitkin, jolloin koira yleensä hukkaa jäljen. Puista hangelle tippuneesta karikkeesta ja lumesta puhdistuneista oksista voi päätellä näädän kulkureitin.

Jälkien kadottua on hyvä kiertää alue mottiin. Yleensä näätä puittaa ennen puussa sijaitsevaa päivämakuupaikkaa. Jos näädän jälkiä ei enää löydy, kannattaa etsiä oravan pesää tai puun koloa läheltä kohtaa, jossa näätä nousi puuhun.

Jos hyvin käy koira haistaa näädän, ja se on haukussa metsästäjän saapuessa paikalle.

Erilaisia makuupaikkoja

Onttoon puuhun makuulle jääneen näädän sijainnin voi yrittää varmistaa varovaisella koputuksella puun kylkeen. Se saa usein näädän liikkumaan ja puun sisältä voi kuulla rapinaa. Joskus se jopa murisee.

Puun kolosta näätä on sitkaampi lähtemään. Jos koputtelu kirveen hamaralla puun kylkeen ei tuota tulosta, näätää voi yrittää hätistellä kolon suulle työnnetyllä puunraipalla. Jos reikä on korkealla, usein käy niin, että näätä jumiutuu poteroonsa ja pitää nahkansa.

Kovalla pakkasella näätä suosii päivämakuupaikkana usein maakoloja ja tuulen kaatojen alusia. Varsinkin paksun lumen aikaan, kun siellä on lämpimämpää. Lumen alle voi mennä ja sieltä tulla paljon jälkiä, koska usein näätä on liikkunut makuupaikan ympärillä paljon. Jälkien kanssa helposti sekoaa ja näädän olinpaikkaa on vaikea varmistaa.

Silloin koiran ylivertaiset haju- ja kuuloaistit ovat tarpeen. Koiraan kannattaa luottaa. Maahan haukkuva ja kaivava koira on yleensä haistanut näädän. Näätä voi yrittää karata melko kaukana oletetusta makuupaikasta siirtyen lumen alla. Tarkka koira kuulee näädän liikkeet ja pitää metsästäjän ajan tasalla siitä, missä näätä milloinkin liikkuu.

Näätä liikkeelle

Olipa päivämakuupaikka maassa tai puussa, näätä täytyy saada sieltä liikkeelle. Koiran tehtävänä on saada pakeneva näätä puuhun ja pysäyttää se haukkuun. Paikallaan puussa ollessaan se on helppo ampua. Maassa pakoon kirmaisevan näädän ampumisessa pitää olla varovainen, ettei perään säntäävä koira joudu tulilinjalle.

Makuulta hätistetty näätä on nopea liikkeissään. Se yrittää karistaa koiraa kannoiltaan puittamalla. Näätä juoksee oksia pitkin vauhdilla ja hyppää monen metrin loikkia oksan päästä viereiseen puuhun. Lumiset puut ovat koiran etu. Koira pystyy paremmin mukana lumen varistessa näädän kulkureitillä.

Tarpeeksi hajurakoa saanut näätä hyppää maahan korkealtakin petäjästä ja loikkii karkuun. Peli on yleensä siltä osin pelattu. Varsinkaan paksun lumen aikaan koira ei pysy näädän vauhdissa. Näätä tuntee alueensa hyvin ja tietää missä on turvallinen paikka pysähtyä.

Itselläni on näätä karannut samalla metsästysalueella kolme kertaa. Joka kerta suuntana oli sama kallioromeikko, jonne jäljet päättyivät. Siellä näätä oli hyvässä tallessa.

Näädän metsästys lumisessa metsässä on hyvää liikuntaa koiralle ja sitä voi harrastaa kelien puitteissa koko talven. Hyvää kuntoilua se on myös metsästäjälle.