Miksi hirvijahti ei houkuttele?
Metsästäjätutkintoja suoritetaan tasaiseen tahtiin ja metsästyksen suosio on edelleen korkealla. Monin paikoin kuitenkin tuskaillaan hirvijahdin houkuttelevuuden puutetta uusien metsästäjien keskuudessa.
Syitä tähän voidaan hakea monista suunnista. Usein vedotaan seurojen nihkeyteen uusien jäsenten hankinnassa, mutta tämä ei ole koko totuus. Seuroihin kyllä liitytään entiseen malliin, mutta hirvijahtiin uudet jäsenet osallistuvat yllättävän vähän. Pääsyynä eivät siis ole seurojen jäsenyyden ongelmat. Miksi edes maanomistajajäsenten perheenjäsenet eivät aina osallistu innolla hirvijahtiin?
Metsästäjien kahtiajako
Hirvenmetsästys on sitovin ja eniten velvoitteita pursuava suomalainen metsästysmuoto. Se sopii niille, joille hirvijahti on ensisijainen metsästysmuoto. Heille hirvijahti kaikkine oheistoimintoineen on yhtä kuin metsästys ja metsästys on yhtä kuin hirvijahti. Se kattaa viikonloppujen harrastustarpeen jahtikaudella ja jahtikauden ulkopuolinen toiminta talkoineen ja ampumaharjoituksineen tähtää samaan tarkoitukseen. Usein tällaisilla metsästäjillä on myös metsästyskoiria ja hirvijahti vaikuttaa jopa heidän asuinpaikkaansa ja ammatinvalintaansa. Tästä porukasta löytyy usein se seuratason hirvenmetsästyksellinen runko, jonka ympärillä jahti pyörii ja joka määrittää miten jahtijärjestelyt tehdään.
Toinen merkittävä ryhmä koostuu metsästäjistä, joille hirvijahdin mielekkyyden määrää jahdin tapahtumarikkaus, sujuva läpivienti ja tehokkuus. Nämä metsästäjät näkevät hirvijahdin vain yhtenä osana metsästystä ja heillä saattaa olla muitakin vapaa-ajan käyttötapoja.
Haasteena on siis jälkimmäisen ryhmän mukaan saaminen. He eivät ole valmiita ympärivuotiseen harrastamiseen hirvijahdin ympärillä, saati sitten valmiita sitomaan itsensä hirvipasseihin koko kauden ajaksi. On vielä muistettava se, että hirvenmetsästys sopii joukkuelajina toisille paremmin kuin toisille.
Kahtiajako jahtijärjestelyissä
Myös hirvijahdin järjestelyt on mahdollista jakaa karkeasti kahteen lähestymistapaan: toisessa pyritään koko kauden mittaiseen jahtiin, toisessa tehokkuuteen.
Näistä uusia jäseniä houkuttelevampi on tehokkuuteen tähtäävä tapa, koska se tarkoittaa tapahtumarikasta ja mielenkiintoista metsästystä sekä saaliin saamista. Myös tietoisuus siitä, että hirvijahti saadaan pakettiin ilman koko kauden sitoutumista, miellyttää heitä.
Vakiintuneet tavat ja muutosvastarinta
Monissa metsästysseuroissa jahti suunnitellaan ja toteutetaan lähtökohtaisesti siten, että se venyy pitkäkestoiseksi. Metsästysponnisteluja ei välttämättä suhteuteta kaatotavoitteisiin ja tehokkuus jahdissa on lähes vakio vuodesta toiseen. Tiettyjä metsästystapoja saatetaan vieroksua tai jopa kieltää, ja myös arkipäivinä tapahtuva pyynti saattaa olla mahdottomuus. Edellä kuvattu on valitettavan usein synonyymi tehottomuudelle.
Tällaiset vakiintuneet toimintatavat ovat usein syvällä ”seurojen DNA:ssa” ja niiden muuttaminen on vaikeaa. Mutta vieläkin vaikeampaa on kyetä näkemään sitä, että hirvijahdin houkuttelevuuden puute saattaa johtua juuri perinteisistä toimintatavoista.
Seuratasolla hirvenmetsästystä tulisi tarkastella siten, että onko jahti osallistujille niin sanottu joko/tai valinta. Tarkoittaako hirvenmetsästykseen osallistuminen luopumista muista harrastuksista ja metsästysmuodoista vai onko hirvenmetsästys mielekäs osa kautta ja vuodenkiertoa? Liian läheltä ja vain omista intresseistä tarkastellen tätä eroa voi olla vaikea nähdä.
Syytä nuorten metsästäjien innottomuudelle haetaan usein nuorista, mutta tämän asian kanssa jahkaaminen ei ole hedelmällistä. Hirvijahti ON kiinnostavaa ja moni siihen haluaa osallistua. Nuorten ja pyynti-intoa pursuavien metsästäjien ajatus on se, että hirvenmetsästyksessä toiminnan pitää tähdätä saaliin saamiseen. Esimerkiksi polttopuutalkoot ovat jo sellaisia, ettei niiden takia mielellään ajele asuinpaikkakunnan ja metsästysseuran väliä. Hirvijahdissahan metsästetään hirviä, ei opiskella makkaranpaistoa.
Se on mahdollista
Seurojen haaste onkin kyetä tarjoamaan jokaiselle mahdollisuus pyytää hirviä haluamillaan tavoilla. Tämä vaatii ottamaan huomioon niin hirvijahtia pääasiallisesti harrastavat, kuin myös ne, jotka haluavat hoitaa hirvijahdit nopeasti.
Kenties helpoin ja myös käytännössä toimivaksi osoittautunut tapa on seuraava: ison porukan seuruejahdit suunnitellaan mahdollisimman tehokkaiksi. Mielellään lyhyitä vetoja, joissa ei istuteta passimiehiä huvin vuoksi turhan panttina. Mitä enemmän tapahtumia päivään saadaan, sitä suurempi on saaliin saamisen mahdollisuus ja sitä mielekkäämpää metsästys on.
Kun valtaosa hirvistä on nurin, voidaan innokkaimmille jättää lupia pienten porukoiden koirajahteihin. Tai jos jotkut haluavat kytätä, osoitetaan siihen muutama lupa. Tai jos joku haluaa hiihtää hirvien perässä, sidotaan siihenkin lupia.
Mutta ei sidota kaikkia muutamien harrastukseen.
Ohjeet hirvijahdin houkuttelevuuden lisäämiseen
1. Sallikaa seurassa kaikki lailliset pyyntimuodot ja mahdollistakaa täysipainoinen osallistuminen jahtiin niillekin, jotka haluavat esimerkiksi pyytää oman osuutensa kyttäämällä.
2. Sallikaa seurassa arkipäivinä tapahtuva pyynti erityisesti jahtikauden tehokkaana aikana, jolloin metsä antaa saalista ja jolloin pyynti on mielekästä. Se mahdollistaa esimerkiksi pidemmän hirvenmetsästysloman pitkänmatkalaisille.
3. Vähentäkää sitovuutta painottamalla jahtikauden ulkopuoliset talkoot vain niihin toimiin, jotka oikeasti tähtäävät hirvijahdin tehostamiseen: tornitalkoot, ampumalinjojen raivaus, riistapeltojen teko, nuolukivien vienti.
4. Välttäkää viimeiseen asti turhia ”makkaranpaistoviikonloppuja”, jolloin jahdin tavoitteellisuus unohtuu.
5. Pyrkikää nopeaan ja tehokkaaseen jahdin perusosaan ja säästäkää tarvittaessa lupia niille, joille hirvijahti on koko kauden mittainen harrastus.
