Mihin metsästysjousen teho perustuu?

Sorkkaeläinten metsästyksessä käytetään pääsääntöisesti osumasta laajenevaa luotia, joka aiheuttaa reilusti läpimittaansa suuremman haavakanavan. Sen luoti aiheuttaa sekä murskaamalla kudoksia että paineiskulla osumakohdan ympäristöön.

Mitä tehokkaammin luoti luovuttaa liike-energiaansa, sitä enemmän se aiheuttaa vaurioita. Metsästysasetuksessa määritetyt minimirajat luodin kineettiselle energialle ovat suorassa suhteessa tavoiteltavan riistan kokoon.

Modernin metsästysjousen nuolen lentonopeus on 80–90 m/s ja nuoli painaa 25–30 grammaa. Sen energia on vain 100–150 joulea. Metsästysnuolen kärki on yksinkertaistettuna terä, jossa on kaksi tai useampia leikkaavia pintoja.

Metsästysnuoli tähdätään vitaalialueelle kuten metsästysluotikin, mutta sitä ei ole suunniteltu luovuttamaan liike-energiaansa, vaan päinvastoin. Metsästysnuolen tärkein ominaisuus on säilyttää energiansa, jotta nuoli läpäisee riistaeläimen vitaalialueen ja leikkaa suuria verisuonia riittävältä alalta auki.

Luodin ja nuolen merkittävä ero on siis energian käyttötarkoitus. Luoti murskaa energiallaan, metsästysnuoli läpäisee ja leikkaa. Keuhkot lävistävä riistalaukaus sekä jousella että luodilla johtaa verenpaineen laskuun ja kaatoon keskimäärin kymmenessä sekunnissa.

Hypovoleeminen sokki

Norjalaiset tutkijat Jon Arnemo ja Stigbjoern Stokke toteavat artikkelissaan “Death by shock” luodin aiheuttaman hydrostaattisen sokin silloin tällöin täräyttävän riistaeläimen keskushermostoa aiheuttaen väliaikaisia tajunnanmenetyksiä tai väliaikaista liikkumattomuutta. Lopulliseksi kuolinsyyksi metsästysluodin kohdalla Stokke ja Arnemo toteavat hypovoleemisen sokin, joka johtuu verenpaineen äkillisestä ja voimakkaasta laskusta.

Nuoli ja luoti johtavat samaan lopputulokseen samojen mekanismien myötä. Molempien tavoite on aiheuttaa äkillinen verenpaineen romahdus, nopea tajuttomuus ja tuskaton kuolema.

Metsästyskärjissä on eroja

Aivan kuten luoti, myös metsästysnuolen kärki valitaan kohteen mukaan. Kiinteä metsästyskärki lävistää kohteen erinomaisesti ja säilyttää muotonsa kovissakin luuosumissa. Se sopii siis suurriistalle.

Mekaaniset kärjet on varustettu saranoiduilla terillä, jotka ovat “lentoasennossa” rungon suuntaisesti ja avautuvat osumassa. Mekaanisten kärkien leikkaava pinta on suurempi, mutta niillä ei ole kiinteän kärjen kestävyyttä. Laajasta leikkaavasta pinta-alasta johtuen myös läpäisy jää kiinteitä kärkiä heikommaksi.

Pienien riistaeläinten kohdalla kärki kuin kärki toimii, mutta riistaeläimen koon kasvaessa kestävyyden ja läpäisyn merkitys korostuu. Samoin mikäli käytettävän jousen teho on lähellä metsästyslaillisuuden 180 N alarajaa.

Kun jousen viritysvastus on alhainen ja ampujan vetopituus lyhyt, on syytä suosia kiinteitä kärkiä läpäisyn varmistamiseksi. Kiinteä metsästyskärki tuo turvaa, jos laukaus vahingossa osuu rankaan tai suurien yksilöiden kohdalla jalan luihin.

Jousen tehon kasvaminen mahdollistaa suuremmalla leikkaavalla pinta-alalla varustettujen, esimerkiksi avautuvien, kärkien käyttämisen läpäisyn silti riittäessä. Vaikka sorkkaeläin kaatuu pienemmälläkin kiinteällä metsästyskärjellä keskimäärin noin 50 metrin pakomatkalle, antaa mekaanisen kärjen suuri leikkaava pinta-ala etua. Tällaisilla kärjillä metsästetyt metsäkauriit ja rusakot ovat tyypillisesti löytyneet 30 metrin päästä ampumapaikasta.

Avautuvat metsästyskärjet myös hieman iskevät kohdetta, mikä tekee niistä erinomaisia esimerkiksi linturiistalle. Muuten ne saattaisivat vielä päästä siipeämään.

Kuten luotivalinnoissa, myös metsästyskärjissä löytyy sopivia vaihtoehtoja eri riistaeläimille ja -tilanteille.