Lyijyhaulikielto – mitä teen nyt?
Lyijyhaulikiellon epävarmuus on jatkunut niin pitkään, ettei monikaan ole ottanut sitä vakavasti. Ajatus kiellosta on silti jäytänyt metsästäjiä: mitä teen vanhan haulikkoni kanssa, jos en voi ampua lyijyä? Hajoaako haulikko tai onko jopa vaarallista ampua sillä terästä?
Vesilintujen metsästyksessä lyijypatruunat ovat jo pitkään olleet kiellettyjä, mutta siitä huolimatta aiheeseen liittyy yhä vääriä käsityksiä. Koska aihe on laaja, keskitymme tässä vain teräshaulilatausten ampumiseen vanhoilla haulikoilla.
Lyijyhaulipatruunoiden valitseminen ollut suhteellisen yksinkertaista. Jos aseen kaliiperimerkintä on 12/89, on voitu ampua turvallisesti kaikkia patruunapituuksia (89 mm, 76 mm, 70 mm ja 65 mm). Kuten useimmat tietävät, voidaan ampua lyhyempiä patruunoita, mutta ei pidempiä kuin mitä aseeseen on merkitty.
Kun siirrytään teräshaulipatruunoihin, hylsyn pituuden lisäksi on otettava huomioon aseen painetestileimat.
Yksinkertaistettuna: 12/89 ja 12/76 magnum-patruunoilla on sama suurin käyttöpaine, 1050 bar. 12/70:n suurin käyttöpaine on yleensä 740 bar.
Lisäksi on olemassa joitain 12/70-aseita, jotka on testattu magnum-paineilla. Niitä kutsutaan yleensä semi-magnumeiksi. Suomalainen Valmet 412 on todennäköisesti yleisin esimerkki tällaisesta haulikosta.
Ranskanlilja
Ranskanlilja-leimasta tuli 1990-luvulla käsite, kun teräshauleille hyväksytyt haulikot tulivat markkinoille. Siitä lähtien on ollut hyvin vähän uusia aseita, joilla ei voisi ampua terästäkin.
Jotta haulikko saa teräshaulihyväksynnän, se testataan 1320 baarin paineella, mikä on hieman enemmän kuin magnumin, ja semimagnumin, 1050 bar. Lisäksi piipun supistusaste ei saa ylittää 0,5 mm, jos käytetään yli 4 mm teräshauleja. Tämä vastaa noin puolisuppeaa supistusastetta.
12/70:n ja 12/76:n teräshaulikokeet ovat lähes samanlaiset. Ainoana erona on Ns-arvo, joka liittyy nopeuden ja haulikokojen raja-arvoihin. Tavalliselle patruunansa ostavalle metsästäjälle tämä ei ole ongelma, koska ostopatruunat asettuvat raja-arvojen alapuolelle.
Hieman yleistäen kaikki magnumpaineilla testatut aseet, 12/89, 12/76 ja 12/70 semimagnumit, ovat teräshaulikelpoisia, kunhan supistusaste on maksimissaan puolisuppea. Olipa aseeseen leimattu ranskalainen lilja tai ei, sekä riippumatta valmistusvuodesta. Koestuspaine ja supistusaste ratkaisevat.
Isoisän ase
Lyijyhaulikiellon seurauksena ihmiset saattavat ryhtyä hankkiutumaan eroon mielestään hyödyttömistä aseista. Jos tämän seurauksena markkinat tulvivat vanhoja haulikoita, suurin osa niistä päätyy romuksi.
Tähän ei kuitenkaan ole tarvetta, vaikka ei olisi valmis maksamaan vismuttipatruunoiden korkeampaa hintaa. Teräshaulipatruunatarjonnasta kun löytyy myös niin sanottuja Standard-patruunoita. Niiden suurin käyttöpaine on 740 bar, eli sama kuin tavallisella 12/70-lyijyhaulipatruunalla. Standard-teräspatruunan CIP-määritelmään kuuluvat myös enintään 4 mm haulikoko ja enintään 32 gramman hauliannos.
Maissa, joissa lyijyhauleilla ladatut ratapatruunat on kielletty, kuten Ruotsissa ja Tanskassa, teräspatruunoilla ammutaan savikiekkoja kaikilla aseilla. Pieni hauliannos ja paine tekevät niistä täysin turvallisia myös tiukemmilla supistusasteilla. Koska teräs toimii hieman eri tavalla, suositellaan avarampia supistusasteita, jotta osumakuviot eivät kärsi.
Teräshaulikelpoisuuden selvittäminen
Esimerkkiaseenamme on vanha Sauer & Sohn -haulikko, joka on melko yleinen Suomessa. Se on valmistettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa Itä-Saksassa, ja valmistusmateriaalina on ”specialgewehr lauf-stahl”. Kuten useimmissa taittopiippuisissa haulikoissa, testileimojen tutkimiseksi pitää irrottaa etutukki ja piiput.
Kolminumeroisen koodin ”556”, joka saksalaisessa haulikossa tarkoittaa valmistusajankohtaa toukokuussa 1956, lisäksi haulikossa on myös elintärkeä ”Nitro”-leima. Jos Nitro-leimaa ei löydy, haulikko on testattu vain mustalla ruudilla ja teräshaulit tulee unohtaa. Nitro tarkoittaa savutonta modernia ruutia, joka tuottaa korkeamman paineen ja on ehdottomasti ensimmäinen kriteeri teräshaulien käytölle.
Lisäksi löytyy kaliiperimerkintä ”12/70”. Toisaalta ”1340 bar” -merkintä puuttuu, mikä kertoo haulikon olevan testattu 930 baarin paineella. Siksi siinä on käytettävä patruunoita, joiden suurin käyttöpaine on 740 baaria.
Esimerkkiaseeseen sopiva patruuna
Paikallisen kaupan valikoimassa on teräspatruunoita kaliipereissa 12/89, 12/76 ja 12/70. Tarjolla on esimerkiksi Winchester Drylok 35 g, Gyttorp Wetland 28 ja 32 g, Hull Steel Game 32 g ja Fiocchi Steel 35 gramman hauliannoksella.
Jo tarkastelemalla CIP-standardia voimme sulkea pois Winchesterin ja Fiocchinin, koska niiden hauliannos on 35 grammaa. Lisätutkimukset osoittavat, että ne ovat tosiasiallisesti 1050 baarin patruunoita. Siksi niitä tulisi ampua vain teräshaulikelpoisilla, joiden piippujen supistusaste on enintään puolisuppea.
Gyttorpin ja Hull:n tarjonta vaikuttaa lupaavalta. Kuten muistamme, 32 grammaa ja 4 mm haulit olivat raja, ja kun valmistajien verkkosivustoilta löytyy tieto 740 bar paineesta, ovat nämä patruunat sopivia esimerkkiaseeseemme.
Vanhan haulikon sopivuutta teräshauleille voi parantaa
Varsinkin vanhemmissa haulikoissa on usein jyrkät ylimenokartiot, mikä nostaa painetta. Siksi saattaa hyvinkin olla vaivan ja rahan arvoista antaa asesepän kalvaa ylimeno loivemmaksi. Tarvittaessa seppä myös avartaa piipun kiinteää supistusta. Tätä kannattaa harkita myös siksi, että teräshaulit tuottavat yleensä hyvin tiukkoja osumakuvioita lyijyhaulipatruunoihin verrattuna. Vanhaan piippuun voi lisäksi tulla pullistuma, jos supistus on todella tiukka. Avarammalla supistuksella teräshaulit tekevät yleensä myös tasaisemmat osumakuviot.
Kun on kyse aseista ja patruunoista, päätökset on aina tehtävä harkiten. Jokainen toimii omalla vastuullaan, joten pienimmässäkin epäilyssä kannattaa olla yhteydessä alan ammattilaiseen, kuten paikalliseen aseseppään.
