Lintukoirien metsästyskäytöllä on vankat perinteet suomalaisessa metsästyksessä. Metsästyspäivä hyvän koiran kanssa on aina onnistunut, vaikka saalista ei olisi saatukaan. Näinhän se menee. Hyvillä koirilla linnut usein kyllä löytyvät ja jos pudotuksia tavoitellaan, pataankin päätyy laitettavaa.

Rodut vaihtelevat kotimaisista perinteisistä pystykorvista seisovien ja karkottavien koirien alati kasvavaan ja laajaan kirjoon. Rodusta ja metsästystyylistä riippumatta myös ohjaaja saa liikettä. Jahtipäivän aikana koiranohjaajan aistit ovat auki ja tunnelmat vaihtelevat jännityksestä, hyvänolon voitokkaisiin hetkiin sekä ehkä pettymyksiinkin.

Kanalinnustajan maastot vaihtelevat avotunturista umpimetsiin ja rämeiden laitoihin. Kaikissa maastoissa metsästäjän liikunta on pitkäkestoista ja rauhallista. Luonnon vaikutus tehostaa hyvinvointia lisäävää ulkoilua ja koiran onnistuneen työskentelyn seuraaminen tuo vielä lisää hyvänolon tunnetta. Metsästyskoiran kanssa kyllä edetään, mutta koiran työskentelytapa määrittää vauhdin.

Lintukoira liikuttaa ympäri vuoden

Linnustuksessa käytettävät rodut ovat poikkeuksetta aktiivisia, energisiä ja liikunnallisia. Linnustuskausi on myös kohtuullisen pitkä, joten varsinainen metsästyskäyttö tuo koiralle ja ohjaajalle merkittävän määrän maastokilometrejä jahtikaudella. Kiinnipitoaikana lintukoira saa usein omistajansa säännöllisille pyörä – tai juoksulenkeille. Ainoastaan kesähelteet pistävät jalkaisin tapahtuvan liikkeen lähes olemattomiin. Uintia voi sentään harrastaa silloinkin. Valistuneet koiranharrastajat tietävät hyvin helteen ja ylikuumenemisen vaarat, jotka ovat koiralle todelliset.

Linnustusta koirillaan harrastavat metsästäjät ovat lähes poikkeuksetta myös liikunnallisia. Monet linnustajat liikkuvat juuri sen vuoksi, että jaksavat taittaa taivalta syksyllä jahdissa.

Voi aiheuttaa myös stressiä

Pääsääntöisesti maastosta haetaan hyvänolon tunnelmaa ja rauhallista mieltä. Koiran kanssa metsällä olo voi kuitenkin aiheuttaa myös ajoittaista stressiä. Vaikka metsäkanalintuja pyydetään tyypillisesti alueilla, joissa liikenteen koiralle aiheuttama uhka on vähäisempi, ei sitä kaikilla alueilla voida sulkea pois. Liikenteen sekaan juokseva lintukoira voi hetkessä ajaa ohjaajansa koviin stressilukemiin. Myös sorkkaeläimiä ajava lintukoira voi aiheuttaa ohjaajalleen päänvaivaa ja stressihormonien voimakastakin erittymistä. Poronhoitoalueella kiva linnunmetsästyspäivä voi kääntyä hetkessä katastrofiksi, mikäli koira ei ollutkaan porovapaa.

Suurpetojen ja erityisesti koiralle todellisen uhan aiheuttavan suden esiintyminen metsästysalueella, voi aiheuttaa omistajalleen epämiellyttävää tunnetta mahdollisen hyökkäyksen pyöriessä mielessä.

Erityisesti selkeää toimintamallia vaativien seisovien ja karkottavien koirien ohjaajat voivat myös nostaa verenpainettaan koiran ollessa koulutusvaiheessa. Jos tottelevaisuuden harjoittelu on jätetty jahtireissulle, voi päivästä muodostua painajaismainen nuoren ja kokemattoman koiran ryntäillessä riistan perään.

Käytöskulttuurin muutos käsillä

Lintukoirien koulutukseen ja toimintaan panostetaan tällä hetkellä todella paljon. Kokemattomammat koiranohjaajat saavat apua kasvattajilta tai koulutuspalveluita tarjoavilta toiminnanharjoittajilta. Osaavaa koulutustarjontaa riittää ja sitä myös otetaan vastaan.

Onkin nähtävissä, että huono käytös ja toimimattomat lintukoirat jäävät hiljalleen pysyvästi historiaan. Toimivia koiria arvostetaan ja käytöstä seurataan tarkemmin kuin aiemmin.

Turvallisuus kuntoon metsällä

Kaikessa metsästyksessä turvallisuus on ykkösasia, mutta kuinka turvallisuutta voisi varmistaa koirien avulla tapahtuvassa kanalinnustuksessa? Etenkin karkottavilla ja seisovilla koirilla linnustettaessa tärkeimmät seikat ovat koiran toimintatavan vaatima tottelevaisuus riistatilanteissa sekä ampujien turvallinen aseenkäsittely. Näiden kahden kokonaisuuden ollessa kunnossa ollaan jo pitkällä.

Ampujan osalta korostuu aseen käsittely koko jahtipäivän aikana ja silloin kun maastossa liikutaan koiran hakiessa riistaa. Etenkin seisovilla koirilla metsästettäessä voi ase olla lataamatonkin, koska sen ehtii lataamaan koiran saadessa seisonnan. Ladattua asetta on liikuteltava varmistettuna ja piiput taivasta tai maata kohden, kunnes ampumatilanne syntyy.

Olipa kyseessä sitten seuruemetsästys tai ampuja on liikkeellä koiran kanssa kaksistaan, on huomioitava lisäksi koiran turvallisuus sekä mahdolliset muut maastossa liikkuvat ihmiset.

Haukkuvat lintukoirat ovat lähes poikkeuksetta ampumasektorin ulkopuolella. Vain aivan alimmalla oksalla istuva poikalintu tai risukkoinen ampumatilanne kimmokevaaroineen saattaa aiheuttaa pystykorvaiselle riskin ampumatilanteessa. Puuhun luotiaseella ammuttaessa tulee tiedostaa luodin lentorata ja sen aiheuttamat riskit.

Paikannus on osa turvallisuutta

Paikannuslaitteiden käyttäminen jakaa edelleen mielipiteitä, mutta jäädäkseen ne ovat tulleet. Monet uskovat paikantimien vaikuttavan metsästykseen ja niinhän ne tekevätkin. Silloin kun metsästys perustuu paikantimeen lintukoiran työskentelyn jäädessä toissijaiseksi, on varmuudella jo ylitetty raja.

Paikannuslaitteiden hyödyntäminen varsinkin koulutusvaiheessa voi olla palkitsevaa ja tuovathan ne paljon tietoa koiran toiminnasta. Haun laajuus, koiran eteneminen, vauhti ja päivän kokonaismatka jäisivät kaikki arvailujen varaan. Tärkeimpänä seikkana lienee kuitenkin turvallisuusnäkökohta ja rakkaan jahtikaverin löytyminen etenkin vahinkotilanteissa. Toki ilman paikannuslaitettakin voi maastoon lähteä, tai sitä voi pitää repussa pahimman varalla.

Varsinkin vieraissa maastoissa liikkuva linnustaja paikantaa itsensä parhaiten puhelimesta löytyvän tai erillisen GPS- paikantimen avulla. Näin vältetään ikävä eksyminen kielletylle rauhoitusalueelle tai väärälle lupa-alueelle.

Varusteillakin on väliä

Linnustajan kantolaite on ilman muuta reppu. Aseen kantamiseen on useita tyylejä. Jotkut tykkäävät kantaa asetta käsissä, toiset hihnan varassa olalla. Erämaahan tai pidemmälle reissulle suuntaava eränkävijä saattaa valita suosituksi tulleen aserepun, jolloin kädet jäävät kokonaan vapaiksi ja ase säilyy repun suojassa.

Reppuun mahtuu saalis ja voihan lintuja roikuttaa jäähtymässä myös repun ulkopuolella linturihmoissa. Repun sisällön määrittää paitsi metsästäjän kokemus myös reissun pituus, sääolosuhteet ja maastot.

Vähintäänkin on päivärepusta löydyttävä tulentekovälineet, eväät, ensiapuvälineet ja patruunoita. Paikannuslaite, kartta ja kompassi ovat pakollisia. Kokemus on osoittanut, että hyödyllisiä ovat myös teippi, naru, kuivat sukat, vaihtovaatteet, monitoimityökalu ja kuulosuojaimet. Mikäli jahti on pidempi, ovat yöpymissuoja, makuupussi, makuualusta, eräkokkausvarusteet, valaisin ja lisävaatteet välttämättömiä. Metsästäjältä löytyy tietysti aina myös puukko.

Metsästyskoirille voi sattua maastossa kaikenlaista ja pikaensiavun antamiseen myös koiralle on varauduttava. Ei ole aivan tavatonta, että vauhdikkaasti maastossa liikkuva koira saa haavauman tai koiratappelussa revenneen korvalehden. Vähintäänkin haavanpuhdistus ja sidetarpeet kuuluvat repun sivutaskun vakiovarusteisiin.

Saalis kruunaa hetken

Lintukoiraharrastajan jahtipäivän kruunaa pudotus. Sitä hetkeä on voitu odottaa pitkäänkin. Kunnes pystykorva löytää ja haukkuu sopivasti. Tai kunnes kanakoiralla on riittävä määrä kunnollisia tilanteita takana. Kaikki yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä hetkiä omistajille ja tietysti myös koirille. Kaikille jotka asian tuntevat, lienee selvää, että tuolloin onnistuneen tilanteen jälkeen hyvinvointi on metsällä huipussaan.