Itä-Suomi

Juttusarjassa käydään läpi metsästyksen erityispiirteitä ja monipuolista riistalajistoa eri puolilla Suomea.

Itä-Suomi ei ole Suomen mittakaavassa kaikkein riistarikkainta aluetta yksilömäärissä mitattuna, mutta se tarjoaa lajikirjollaan runsaasti mahdollisuuksia niin metsästäjille kuin muillekin luontoharrastajille. Kumpuilevat maastot, vesistöt ja vaihtelevat metsä- ja suotyypit tarjoavat elinympäristöjä monille eläinlajeille.

Hirvi on alueella erittäin merkittävä riistalaji, mutta sen rinnalle on paikoin noussut karhunpyynti tärkeäksi metsästysmuodoksi. Koirakulttuuri on olennainen osa itäsuomalaista metsästysperinnettä. Pyynti on seuruevetoista, harva asutus ja suuret metsäalueet edellyttävät koirien käyttöä pyynnissä.

Itä-Suomessa on valtion omistamia maa-alueita, joille Metsähallitus myy muun muassa kana- ja vesilintujen, jäniksen ja majavan metsästyslupia. Monet ulkopaikkakuntalaiset metsästäjät valitsevatkin ostoskoriinsa pienriistaluvan Itä-Suomeen ja viettävät syyslomansa Pohjois-Karjalan maisemissa.

Karhu | Pohjois-Karjalassa on Suomen tihein karhukanta ja suurimmat kaatomäärät: vuonna 2020 saatiin saaliiksi 163 karhua. Pohjois-Karjalan karhukanta on säilynyt lisääntyneestä metsästyksestä huolimatta runsaana. Karhukannan on arvioitu kestävän 15 prosentin kokonaiskuolleisuuden poronhoitoalueen ulkopuolisella alueella Suomessa.

Teeri ja Metso | Metsäkanalintujen saalismäärä lähti nousuun kantojen elpyessä vuoden 2017 jälkeen. Perinteinen tammikuun latvalinnustuskin on ollut mahdollista elvyttää. Valtakunnallisia ja seurakohtaisia saalismitoituksia harkitaan riistakolmiotietojen perusteella. Metson riistanhoidossa tärkeä osa-alue on sen elinympäristöistä huolehtiminen. Riistametsänhoidon opeilla metso menestyy myös nuorissa kasvatusmetsissä. Metsässä tulee olla suojaa ja ravintoa metsonpoikasille ja kookkaalle linnulle riittävää väljyyttä.

Hanhet ovat linnustuksen ”suurriistaa”. Suomi on ollut edelläkävijänä kansainvälisen kannanhoidon edistämisessä. Hanhien elinpiirit ja ennen kaikkea muuttoreitit ylittävät maakuntien ja valtakuntien rajat, mikä korostaa kansainvälisten hoitosuunnitelmien tärkeyttä. Itä-Suomessa pesii taigametsähanhia. Venäjällä pesiviä tundrametsähanhia nähdään runsaasti myöhemmin syksyllä muuttoaikaan.

Kanadanmajava | Savossa ja Karjalassa on monipuolisten vesistöjensä vuoksi hyviä elinympäristöjä majavalle. Itä-Suomessa tavattava majavalaji on vierasperäinen kanadanmajava.

Villisika on tullut Suomeen paluumuuttajana Venäjältä. Vaikka villisikaa tavatan eri puolilla maata, kertovat saalismäärät kannan painopisteestä: Kaakkois-Suomessa ammuttiin 58 prosenttia koko Suomen saaliista vuonna 2020. Afrikkalaisen sikaruton aiheuttaman uhan vuoksi kanta pyritään pitämään pienenä.

Jänis | Pohjois-Savo on aina ollut jänismaakunta. Jänis hyötyy riistanhoitotyöstä ja kestää silloin voimakastakin metsästystä. Saalismäärät ovat laskeneet edellisiin vuosikymmeniin verrattuna. Laskun syynä voi olla vähentynyt ajokoirainnostus. Vuoden 2019 saaliiksi arvioitiin Pohjois-Savossa 19 900 jänistä.

Kettu on tavanomainen riistaeläin koko Itä-Suomessa ja sen pyynnillä turkiseläimenä on pitkät perinteet. Pitkä metsästysaika mahdollistaa monipuolisen pyynnin eri menetelmin elokuusta pitkälle kevättalveen. Suhteellisen laajat vähätiestöiset alueet luovat hyvät puitteet ketun metsästämiselle ajavalla koiralla, jos alueella sattuu jäljen jättäjiä kulkemaan.

Susi | Itä-Suomessa susi on ollut vaikuttamassa metsästykseen koko historiamme ajan. Ongelmia ilmenee kotieläinten ja metsästyskoirien vahinkotapauksina. Itä-Suomessa suden ravinnossa tärkein saaliseläin on hirvi. Vaihtoehtoisia saalistuksen kohteita on sudelle vähän, koska pienten hirvieläinten määrä on alhainen.

Ilves | Ilveskanta on 2000-luvulla voimistunut ja tupsukorvaa tavataan koko poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa. Ilveksen runsastuminen on osaltaan ollut vauhdittamassa ajokoirien kasvatusta ja käyttöä petojen metsästyksessä.