Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari

– Aluksi olin kyllä aika skeptinen, kun kuulin että Viljami metsästää. Ajattelin, että kaipa minä sitä harrastusta siedän, mutta itse en ajatellut kyllä ryhtyväni, Fanny Jaakkola tunnustaa.

Fannyn isä Harri Jaakkola oli hommannut metsästyskortin muutama vuosi sitten, mutta perheessä metsästys ei ollut esillä kuin riistana keittiössä. Kulinaristiperheessä on aina valmistettu monipuolista ruokaa, myös paljon riistaa. Ja vaikka Fanny on varsin tietoinen hyvästä ravinnosta, kuten nykyaikaiset nuoret onneksi paljolti ovat, on laadukas liharuoka aina hänelle maittanut. Mikäs sen laadukkaampaa ja ”luomumpaa” kuin riistaliha, joten siinä suhteessa saalistaminen on loogista.

– Kaveritkin olivat kyllä vähän skeptisiä tämän suhteen, mutta kun olin ollut pari kertaa mukana seuraamassa tilannetta, tulin ajatuksiin, että kyllä tämä mullekin sopii, Fanny toteaa.

Metsästyksen käytännöt kuitenkin arveluttivat. Kuten se ampuminen, ja saaliin käsittely. Mutta ehkä ennen kaikkea aikaiset heräämiset, kylmyys ja kaikenlainen muu epämukavuusalueella oleskelun mukanaan tuoma ponnistelu. Olimme sopineet, että pariskunta saapuu kuvien ottoa varten jahtialueelle kahdeksan aikaan aamulla. Fanny ei kuitenkaan halunnut keskeyttää uniaan, joten hän saapui vasta puolilta päivin.

– Piti vähän nukkua viikolla kertyneitä univelkoja pois, nainen totesi.

Metsästyskortin Fanny sai tänä syksynä. Koetilaisuus pidettiin Kokkovuoren haulikkoradan tiloissa Lempäälässä, jossa Fanny on käynyt myös parit ensimmäiset treeninsä. Ensin Akat Ampumaan -tilaisuudessa elokuussa ja toisen kerran syyskuussa. Ammattiopettajan neuvot ovat olleet hyviä, kiekkoja menee rikki mukavasti. Aseiden käsittely sujuu häneltä kuin luonnostaan. Ja hyvä niin, sillä ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aikoo hakea poliisikouluun.

– Ei se helppoa ole, mutta kyllä se tuntuu mukavalta kun alkaa osumaan, Fanny toteaa.

Tänä syksynä on tarkoitus myös löytää ja hankkia sopiva oma haulikko. Ensi vuonna ehkä sitten kiväärin vuoro.

Nuorempana Fanny on harrastanut partiota ja sirkustaiteilua, joten maastossa eläminen ja hankalissakin paikoissa kiipeily häneltä kyllä sujuu. Kun vain vielä pääsisi aamuvarhaisella jahtimaille.

Metsästys voitti jääkiekon

On varmaa, että nuoren miehen metsästysinto on kohtuullisen voimakas, jos hän lopettaa hyvin sujuvan jääkiekon pelaamisen, että ehtisi paremmin metsälle. Kurulaiselle Viljami Vähä-Haukijärvelle kävi näin. Hän on pelannut muun muassa Tapparassa ja Kooveessä, mutta vakavampi kiekon vatkailu jäi viime keväänä. Ensi keväänä merkonomiksi valmistuva Viljami haluaisi löytää myös työpaikan läheltä metsästysalaa.

Jahtihommiin Viljamilta löytyy aikaa ja intoa.

– Vasta reilut kaksi vuotta sitten se kortti tuli hankittua, parhaan kaverin Onni Tiuran innostamana, Viljami kertoo.

Hänen isänsä Sami metsästää jonkin verran, mutta omissa porukoissaan. Viljami käy metsällä paljon yksin, joskus kavereiden kanssa. Ja tietenkin tätä nykyä Fannyn kanssa.

Kauriita on tullut eteen ja kaatunut jo monta. Samoin kanalintujahti on Viljamin mielestä todella viehättävää puuhaa, ja kuuluuhan hän hirviseuraankin. Yksi kaato on jo plakkarissa. Se kaatui vanhalla pyssyllä, mutta täksi syksyksi on hankittuna upouusi kivääri, joka ei ole sieltä halvimmasta päästä valikoimaa.

– Ajattelin, että tämä ostetaan vain kerran elämässä, että laitetaan heti kunnollinen, Viljami miettii suurehkoa sijoitustaan.

Haulikkokin on juuri hankittu, se löytyi seurakaverilta hiukan käytettynä. Puoliautomaattinen tuntui käteen sopivalta ja kun hinta oli mukava, niin kaupat on tehty.

Kaurisjahti on Viljamille mieluisaa puuhaa. Ja kaato kävi tyynesti yhteisessä jahdissamme. Alle puoli tuntia koiran irti päästämisestä tuli kaksi kaurista Viljamin passiin. Hän odotti rauhallisesti, että toinen on erillään, sopivan matkan päässä, ja pysäytti eläimen haulikolla siihen paikkaan.

Kävimme myös asentamassa rautoja ja syöttihaapoja majavia varten. Viljami ei väheksy myöskään rautapyyntiä, vaan pitää sitä yhtä mukavana metsästyksen muotona kuin tuliaseella tapahtuvaa jahtia.

– Tietysti haluaisin hankkia myös metsästysjousen, mutta ei kaikkea voi kerralla ostaa, miettii Viljami kun valmistaudumme majavapassiin.

Fanny passaa haulikon kanssa. Viljamilla on sekä haulikko että kivääri. Talttahammasta ei kuitenkaan saada eräksi ensi yrittämällä. Tulee todistettua, että vaikka Fanny ei ehkä pääse aamulla kovin varhain liikkeelle, on hän passissa niin kuin passissa pitää olla, pitkään ja paikallaan.

Vuoristohaave

Kaurishommista tykkäävä Viljami on saamassa vielä yhden tärkeän jahtikaverin. Karkkarimäykkypentueesta on varattuna narttu, jonka Viljami saa koulutettavakseen joulukuussa.

– Kyllä nuo kauris- ja peurahommat tuntuvat hienoimmilta tällä hetkellä, Viljami toteaa.

Innostuksen huomaa myös jutun kirjoittajan Signe-mäykky. Se tulee Viljamin kanssa erittäin hyvin juttuun jahdissa ja muualla.

Viljamin jahtihaaveissa on myös matka Euroopan vuoristoisille metsästysmaille.

– Joskus olisi hienoa päästä johonkin Saksaan tai Itävaltaan vuorille jahtaamaan.

Fannylle, joka on perheensä kanssa nähnyt jo yli puoli maailmaa erilaisilla reissuilla, riittää metsästyshaaveiksi toistaiseksi kotimetsien anti.

– Olisipa hienoa saada kauris kaadettua jo tänä syksynä, Fanny toteaa.

Pariskunnan innostuksesta voi päätellä, että ainakin tuo Fannyn haave toteutuu pian.

Luulenpa, että aloittamamme majavajahti saa myös pian jatkoa. Ehkäpä Fannyn ensimmäiseksi eräksi tuleekin talttahammas.