Mieliruokaani tarvitaan hirven kylkiluita. Ensin luut puhdistetaan verestä. Sitten ne pyöritellään ruokaöljyssä ja maustetaan suolan, mustapippurin ja murskatun katajanmarjan seoksella. Ribsit kypsyvät uunipellillä parisen tuntia sen mukaan, minkä ikäisestä hirvestä on kyse.

Tätä maistuvaa herkkua saa Pohjois-Savossa sijaitsevasta anoppilasta. Tekee mieli syödä useampikin. Etenkin kun talonväen silmä välttää.

Tunne houkuttaa

Sinnittelen kovasti, jotta en tuhraa elämääni toisten kadehtimiseen. Mutta sen tunnustan, että appivanhempia kyllä käy hieman kateeksi riistan ja luonnonkalan takia.

Hirven lisäksi heillä katetaan pöytään metsäkanalintujen, jäniksen ja rusakon, joskus myös metsäkauriin tai jopa villisian lihaa. Jääkaapissa on hyvin harvoin kaupasta ostettua lihaa, kalaa vielä harvemmin. Lähes kaikki tulee ympäröivistä metsistä ja vesistä muutaman kilometrin säteellä.

Järkisyiksi riistalihan puolesta voi nostaa eettisyyden, luonnonmukaisuuden, kasvatuslihaa pienemmän hiilijalanjäljen tai vähärasvaisuuden.

Sanotaan, että päätökset tehdään tunteella ja perustellaan järjellä. Riistalihan arvottamisessa omat ajatukset kulkevat ehkä samaa rataa. Tunnepuoli tulee siis ensin: riistassa vaan on jotakin, joka ajatuksena houkuttaa.

Some osuu etelään

Käyttäisimme riistaa nykyistä enemmän myös omassa neljän hengen ruokakunnassamme. Taloustutkimuksen vuonna 2023 tekemän tutkimuksen mukaan ajatuksemme käyvät yksiin suomalaisten enemmistön kanssa: 63 prosenttia haluaisi syödä enemmän riistalihaa.

Oma tilanteemme on kuitenkin sellainen, että meillä perheen vanhemmilla metsästäjätutkinnot ja metsästysharrastus ovat jääneet muun elämän jalkoihin. Siksi riistalihaa ei pakastimeen kerry omasta takaa.

Jollakin tavalla tilanteen voinee ratkaista. Netin avulla ainakin, eikös?

Facebookista löytyy ”Myydään riistalihaa” -yhteisö. Seinällä on eniten myynti-ilmoituksia: valokuvia lihasta ja kuvien päällä tekstiä siitä, mitä on tarjolla, mihin hintaan ja millä paikkakunnalla.

Siellä täällä seassa näkyy myös ostajakandidaattien kyselyjä, olisiko lihaa tarjolla. Ainakin osa ostotiedusteluista on saanut ilahduttavasti vastauksia.

Ryhmään on viiden vuoden aikana liittynyt kunnioitettava määrä suomalaisia, yli 20 000. Viime viikolla uusia jäseniä tuli mukaan parikymmentä, ja joulukuussa seinälle jätettiin yli 70 ilmoitusta. Riistalihamarkkinat kiinnostavat muitakin.

Omaan tilanteeseen ryhmästä ei kyllä taida olla apuja. Suurin osa tarjonnasta sijoittuu nimittäin selvästi kotiseutuamme Pohjois-Karjalaa etelämmäksi. Viimeisimmät hirvenlihaa markkinoineet ilmoitukset Joensuun ja Liperin hakusanoilla löytyvät vuodelta 2023.

Ei taida tämän seudun hirvitiheyksillä jäädä jakovaraa muille kuin hirviporukan omille jäsenille. Eikä oma riistanhimo ole niin vahva, että lähtisin hakemaan lihoja satojen kilometrien takaa.

Tiskiltäkin sitä saa

Olisiko sitten vanha konsti parempi kuin someseinällinen uusia? Voisiko riistaa saada perinteisesti ihan kaupan lihatiskiltä?

Bingo! Ylämyllyn kyläkaupan altaasta löytyy valkohäntäpeuraa. Ei löytyisi kyllä muuten, mutta kauppias itse harrastaa metsästystä.

Nyt hän oli hankkinut sata kiloa peuraa, jota on liha-altaassa kuluttajien ostettavissa useammassa muodossa. Omaan kainaloon tarttuu reilun kilon kulmapaisti – kilohintaa tasan kolmekymppiä.

Toinen osuma tulee kilometrin päässä. Karelian Lihajalosteen tehtaanmyymälän pakastealtaista löytyy sekä virolaista että suomalaista hirveä, hirvisäilykkeitä ja muutamia jalosteitakin. Kotiin viemisiksi lähtee paketti hirviryynäriä ja pussi hirvenluita koiran kaluttavaksi.

Yrittäjä kertoo, että yhtiö sai viime syksynä myyntiin viitisen hirveä Suomesta ja viitisenkymmentä Virosta. Lokakuusta lähtien tiskissä oli tarjolla tuorelihaa. Nyt tammikuussa jauhelihat ja paistit ovat jo pakasteena.

Jos oma maantieteellinen sijaintimme ei ollut eduksi somemaailmassa, niin paikallisten lihatiskien tarjonta on sitä vastoin iloinen yllätys.

Joulupukiltakin voi toivoa

Muutakin lihaa olemme ostaneet. Poronliha suoramyyntitilalta ei ole ollut mitenkään huono vaihtoehto. Viimeksi joulukuussa pakettiauto ajoi Kittilästä Joensuun raviradan parkkipaikalle. Kimppatilaukseen osallistuneet – meidän perheemme muiden mukana – kaappasivat omat laatikkonsa vakuumipakattua poroa.

Homma on toiminut suoramyyntinä myös kalastajien kanssa. Tänään omaan pakastinarkkuun meni jauhettua haukea ja kuhafileitä, edellisillä kerroilla myös siikaa. Pieniä kukkoahvenia ja madetta olisi ollut tarjolla niitäkin. Ahvenfileitä joutunee odottamaan keväälle asti.

Monella meistä on onneksi metsästäjiä ympärillämme. Tärkein keino riistalihan löytämiseen näyttää olevan, että aukaisee suunsa ja kertoo toiveistaan muuallakin kuin oman perheen sisällä.

Ymmärtäväistä apua voi löytyä yllättävänkin läheltä. Näin kävi hiljattain meillekin. Saimme nimittäin joulutervehdyksenä satsin hirveä lähipiiristä.