Erikoinen tilanne hirvimetsällä

Muutama kymmenen vuotta takaperin olin ­hirvenpyynnissä pohjoisen hirvimailla. ­Marraskuun alkupäivät olivat käsillä. Suot olivat kauttaaltaan jäässä ja oli aivan mahdottoman karkea keli.

Meillä oli jäljellä vasan ja aikuisen luvat, kun lähdin hiippailemaan aavaa suota haukulle. Yksi männyn käkkärä oli minun ja haukun välissä, muuta näkösuojaa ei ollut.

Pääsin männyn luokse ja tiirailin korkealta suomättäältä haukun suuntaan suon reunaan, jossa seisoi sarvellinen hirvi poikittain. Tiesin heti, ettei sillä ole vasaa ja tein ampumapäätöksen. Pudotin kintaan mättäälle ja mittailin matkaa hirvelle. Tulin siihen tulokseen, että 240 metriä ja laskin sitten hirvestä itseeni päin. Tulin samaan tulokseen. Tämän mittaustavan olin oppinut armeijassa tarkka-ampujakoulutuksessa. Tiesin, paljonko sotilaskiväärin hirviluoti laskee kahdelle sadalle metrille ja otin jyvän lapaharjan kohdalle ja laukaisin.

Olin näkevinäni, että hirvi olisi kaatunut. Juostessani aavaa suota kuului aivan kauhea ratina ja rotina, kun oli karkea keli. Juostessa latasin kiväärin. Kun olin niillä main, pysähdyin: Koira haukkui sarvipäätä kuudenkymmenen metrin päässä ja hirvi vain töllisteli. Totesin, että haavoissa on ja rapsautin sitä lavalle.

Silloin näin, että sieltähän näkyy sarvet mättäästä ja se ensimmäinen, jota ammuin, oli nurin. Molemmilla oli samankokoiset sarvet, kuusi piikkiä molemmilla puolella. Olivat niin kuin veljeksiä.

Yksi aikuisen lupa ja kaksi sarvipäätä nurin. Ei siinä auttanut kuin molemmilta suolet pois ja lähteä talolle etsimään toisia hirvimiehiä. Siitä soitin sitten vallesmannille ja kerroin, että näin kävi. Pyysivät tuomaan toisen lihat poliisilaitokselle. Oli työlästä vetää pulkalla lihoja metsäojan pohjaa myöten tienvarteen. Tympäisikin niin kovasti.

Samalla kun vein lihat, olin kuulusteltavana ja kerroin juuri niin kuin tapahtui. Erikoista oli, ettei se toinen sarvipää lähtenyt livohkaan. Jäi siihen seisomaan, vaikka olin ampunut ja tullut isolla rytinällä juosten viereen.

Olen tullut siihen tulokseen, että se jota ensin ammuin oli johtaja ja toinen ajatteli, että enpä minäkään tästä lähde, kun kaverikin löi maata.

Nimismies ei suuremmin tykännyt metsästäjistä ja kaikki arvelivat, että sakot siitä tulee. Ilman sakkoja siitä selvisin ja mielestäni siinä oikeus tapahtui.