Täytin tänä vuonna viisitoista vuotta ja pääsin hakemaan rinnakkaislupaa isän kivääriin. Näin isä joutui lunastamaan lupauksensa, että rinnakkaisluvan kanssa pääsen mukaan hirvijahtiin. Porukka oli tuttu, koska aikaisempina vuosina tuli kaikki vapaapäivät koulusta oltua mukana jahdissa.

Jahtiaamu

Aamulla pakkasimme aseet, eväät ja kaksi jämtlanninpystykorvaa mukaan ja lähdimme hämärässä kohti hirvikämppää. Jännitti yllättävän vähän, vaikka tiesin olevani ensimmäistä kertaa tositoimissa. 

Kämpälle oli kokoontunut pitkälle toistakymmentä metsästäjää. Yleisen kuulumisten vaihdon jälkeen päästiin jakamaan porukka lihanjakoryhmiin ja käytiin ampumiseen liittyvät turvallisuusasiat läpi. Tämän jälkeen lähdimme koiramiehinä viemään koiria metsään, kun muut jäivät vielä kämpälle pitämään tulia ja pohtimaan, milloin kodan huonosti vetävä savupiippu laitettaisiin kuntoon. Voin kertoa, ettei se ainakaan tätä juttua kirjoittaessa vedä yhtään paremmin. 

Ensimmäinen tilanne

Nuorempi koira sai haukun melko nopeasti ja passien vetämisen jälkeen lähdin hiipimään haukulle. Ensimmäinen tositilanne jännitti jonkin verran ja omat sydämenlyönnit kuuluivat koko matkan. 

Pääsin tiheässä taimikossa viidentoista metrin päähän haukusta, enkä nähnyt muuta kuin puolet isosta naaraasta ja kahden vasan liikettä pusikossa. Lopulta emä huomasi minut ja otti karkon. 

Hirvet sattuivat isän passiin ja hän ampui toisen vasoista. Sinä iltana syötiin keitettyä hirven kieltä ja sydäntä, eikä oma “melkein ampumatilanne” harmittanut kuin hiukan.

Seuraava päivä

Aamulla veimme toisen hirvimiehen kanssa metsään nuoremman koiran, joka hakulenkin jälkeen pysähtyi haukkumaan aivan pellon viereen. Kun passit olivat ympärillä ja haukku rauhoittunut paikalleen, lähdin hiipimään haukulle. Hirvi kuitenkin kuuli minut noin viidenkymmenen metrin päästä, enkä päässyt näkemään mitään. 

Hirvi ei ottanut kunnon karkkoa, vaan lähti hitaasti liikkumaan siirtyvässä haukussa, joten lähdimme minut kyydittäneen hirvimiehen kanssa kävelemään hirven perässä ja työntämään sitä passiin. Paria kilometriä myöhemmin hirvi oli kiertänyt useamman passin ja pysähtynyt taas haukkuun. Päätimme pitää ruokatauon ja odottaa haukun rauhoittumista ennen uutta yritystä.

Uusi yritys

Kun passit olivat taas ympärillä, lähdin lähestymään haukkua. Jännityksen tiivistyessä sydämenlyönnit rupesivat taas kuulumaan. Mielessä oli kaksi aikaisempaa epäonnistunutta haukulle menoa. 

Hiivin kuivaa ojanpohjaa pitkin, jossa oli hyvä lähestyä näkösuojassa. Äkkiä hirvet lähtivät liikkeelle ja näin varjot pajukossa, kun ne liikkuivat kohti edessäni olevaa ojan päätä. Tiesin jälkien perusteella, että haukussa oli emä ja vasa. Nostin kiväärin ja näin, kuinka emä jolkotti ojan päästä. Siirsin tähtäimen takaisin ojan toiseen laitaan ja näin että vasa tuli perässä. Tähtäsin lavan taakse ja puristin. Laukauksen jälkeen laitoin varmistimen päälle ja ilmoitin radiopuhelimeen mitä oli ammuttu. 

Nousin ojasta ja näin emän juoksevan pois. Tiesin että vasaa oli osunut hyvin ja arvasin sen olevan lähellä. Lähdin kohti paikkaa, johon olin ampunut. Löysin vasan ojaan kuolleena vain parinkymmenen metrin päässä ampumapaikalta. Ilmoitin puhelimeen vasan olevan nurin. 

Laukaus oli hyvä läpäisten keuhkot ja aiheuttaen hirvelle mahdollisimman vähän kipua. Täytyy sanoa, että hyvältä tuntui, kun hirvimiehet yksi kerrallaan kävivät kättelemässä ja onnittelemassa.