Ensimmäinen ukkometso

Tammikuussa 1960 täytin 15 vuotta ja aloin puhumaan isälle oman ampuma-aseen ostamisesta ja metsästyksestä. Isä oli ensin kovasti vastaan, mutta hyväksyi lopulta. Ensimmäinen ostamani ampuma-ase oli venäläisvalmisteinen pienoiskivääri.

Oli pakkaspäivä, puut lumivaipoissaan ja luntakin maassa lähes 20 senttiä ajaessani traktorilla kotiamme kohti, kun kaksi ukkometsoa lensi edestäni maantien yli. Metsästysviettini heräsi ja saapuessani pihaan päätin, että otan pienoiskiväärin mukaan ja lähden metsojen perään. Harmikseni totesin patruunoita olevan jäljellä vain kaksi kappaletta, mutta siitä huolimatta puin valkoisen lumipuvun ja lähdin hiihtämään metsojen lentosuuntaan.

Hiihdettyäni reilun kilometrin sainkin metsot näköetäisyydelle. Ne istuivat mäntyjen latvassa kaulat pitkinä ja olivat hyvin valppaan näköisiä. Kaiketi olivat havainneet liikkumiseni.

Etäisyyttä metsoihin oli aivan liian paljon, joten irrotin sukset ja lähdin hiipimään lähemmäksi puiden suojassa. Etäisyyden ollessa vajaat 100 metriä otin tukea ison puun rungosta. Tältä matkalta olin usein ampunut pilkkaakin. Tähdätessäni elävää ukkometsoa kylmät väreet kulkivat selkärankaani pitkin.

Kun laukaus lähti, kuulin kuinka luoti lentäessään vonkui kuin olisi ottanut jostakin kimmokkeen. Kenties se hipaisi linnun vasenta siipeä, koska se korjasi hiukan siiven asentoa. Metso ei kuitenkaan lähtenyt lentoon. Tulin siihen olettamukseen, että luoti on mennyt hiukan ohitse oikealta. Käytettävissä oli enää yksi patruuna ja metso istui yhä männyn latvassa. Siirsin tähtäyspistettä hiukan vasemmalle, mutta laukauksen jälkeen metso vain istui liikkumatta männyn latvassa. Ette usko kuinka minua harmitti, kun viimeinenkään patruuna ei pudottanut lintua.

Metso alkoi ikään kuin oikoa kaulaansa ja samalla ravisteli voimakkaasti päätään. Minulla heräsi toivo, onko metsoon kuitenkin luoti osunut sen käyttäytyessä niin oudosti. Aikansa ravisteltuaan metso pudottautui männyn juurelle. Juoksin nopein askelin katsomaan. Puun läheisyydessä seisoi suurikokoinen metso, joka minut nähtyään säntäsi karkuun. Kovan kilpajuoksun jälkeen kopistelin linnun hengiltä. Metso oli minulle ensimmäinen lintusaaliini ja olin siitä erittäin otettu ja onnellinen.

Kantaessa sitä mietin, että tämä taitaa painosta päätellen olla vanha ukkometso. Kotona punnitus osoitti lukeman 4,6 kg.

Lintua puhdistaessa selvisi, että luoti oli lävistänyt linnun kaulan sen alaosasta. Metson käytös osuman jälkeen ja tapahtuma kokonaisuudessaan on minua jälkeenpäin kovasti mietityttänyt.