Kävimme tammikuussa Kristan kanssa kaksi metsästysreissua. Molemmilla kerroilla hiihdimme noin kuusi kilometriä Rovaniemen lumisissa maisemissa. Ensimmäisellä reissulla oli lauha keli ja iltapäivästä satoi räntää. Siitä huolimatta lumi oli vähäistä ja tiivistä, joten suksi luisti hyvin. Tammikuun lopussa, toisella reissulla keli oli kaunis ja pakkasta noin seitsemän astetta. Lumisateisten viikkojen jälkeen umpihangessa oli pumpulilunta polviin asti, joka teki hiihtämisestä haastavampaa. Tänä vuonna lunta on kuitenkin vähäisesti verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Olimme hiihtämässä erään hakkuualueen läpi, kun näimme noin 160 metrin etäisyydellä koivussa istuvia ukkoteeriä. Parin minuutin päästä teeret lähtivät, ja suuntasimme seuraamaan niitä. Jäljitimme puussa istuneet teeret noin 200–300 metrin päähän keskelle kuivunutta järveä, johon ne syksyllä kokoontuvat soitimelle. Toisella reissulla löysimme muun muassa maajälkiä ja metson jätöksen. Vaikka retket olivat tapahtuma-rikkaita, jäimme ilman saalista. 

Välineiden tärkeys lajissa

Hyvät välineet ovat oleellinen osa metsästystä, mutta kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Lainaaminen tutuilta, varsinkin kokeilumielessä, kannattaa. En ole aikaisemmin tarvinnut lumipukua, joten ennen oman ostamista lainasin sellaisen tutuilta. Minulla oli päällä vanha armeijan lumipuvun takki ja erillisestä setistä olevat housut. Lumipuku sopi hyvin suojaväriksi oman lämpimän haalarin päälle. 

Lumessa liikkumiseen on monenlaisia vaihtoehtoja. Sain pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi liukulumikengät, joista olen tykännyt niin umpihangessa kuin poluilla kulkiessa. Liukulumikenkien kaverina oli lainatut teleskooppisauvat, joiden pituutta oli helppo säätää lumen syvyyden ja oman pituuden mukaan. 

Aseenani oli .308 kaliiperin kivääri 4,5 kertaa suurentavalla kiikaritähtäimellä. Samaa asetta kuljetan hirvimetsällä sekä lintumetsällä suomenpystykorvan kanssa. Kivääri on kohdistettu noin 75 metriin, joka usein riittää hirvimetsällä tai hiipiessä linnun luo. Huomasin kuitenkin latvalinnustuksessa etäisyyk-sien olevan paljon pidempiä, joten kohdistus pidemmälle etäisyydelle olisi tarpeen. Myös kiikarissa saisi olla enemmän suurennosta. 

Tulevaisuus latvalinnun metsästyksen parissa

Kaiken kaikkiaan pidin reissuista Kristan kanssa ja opin paljon uutta. Latvalinnustus on rauhallinen, mutta samalla aktiivinen metsästysmuoto, johon myös koirattomat metsästäjät pystyvät osallistumaan matalalla kynnyksellä. Kauniissa talvisessa kelissä hiihtäminen omaan tahtiin on oivallista hyötyliikuntaa ja palkitsevaa, vaikkei saalista saisikaan. Talvella eläinten elämää voi seurata helposti jälkien ja jätösten avulla.

Kuultuani tarinoita Kristalta ja muilta tutuilta, koen latvalinnustuksen olevan myös haastava metsästysmuoto, joka vaatii harjoitusta, osaamista ja kärsivällisyyttä. Odotan innolla seuraavaa latvalinnustuskautta ja uusia mahdollisuuksia onnistua. 

Tulevaisuuden reissuihin varaudun kohdistamalla kiväärin pidemmälle matkalle ja hankkimalla vihdoin kiikaritähtäimen, jossa on enemmän suurennosta. Kokemuksen karttuessa ja välineiden hienosäädön avulla minustakin toivottavasti kehkeytyy mestari latvalinnustuksessa.