8 vinkkiä – Peuran ja kauriin jousimetsästys

1. Jousi on lyhyen matkan ase

Jousella keskimääräinen riistalaukausmatka on noin 20 metriä, ja syystä. Nuoli lentää parhaimmillaan 90 metriä sekunnissa, mutta sen lähtöääni kulkeutuu riistaeläimen korviin äänennopeudella, joka on noin 320 m/s. Jousen räpsäys aiheuttaa riistaeläimessä pakoreaktion ja säikähtäessään kauris tai peura saattaa ehtiä liikahtamaan ennen nuolen osumista, mikäli ampumamatka on liian pitkä. Paras keino vahinkojen välttämiseksi on pitää ampumamatka lyhyenä.

2. Tähtää alemmas kuin kiväärillä

Koska nuolen lähtö- ja lentoääni silloin tällöin varoittavat riistaeläintä, saattavat erityisesti peura ja kauris pyrkiä väistämään äänen lähdettä. Normaaleilla ampumamatkoilla tämä johtaa niin sanottuun “string jump” – ilmiöön, jossa riistaeläin lähtee varautumaan väistöliikkeeseen ladaten jalkojaan pomppuun. Niiausliike vie riistaeläimen rintakehän alemmas ja saattaa muuttaa ampujan nuolen aiottua osumapistettä ylemmäs. Tähtää siis alemmas kuin kiväärillä: pystysuunnassa etujalan päälle alimpaan kolmannekseen. Mikäli kauris tai peura ehtii niiausliikkeeseen, nuoli osuu edelleen keuhko-sydän-alueelle. Mikäli ei, nuoli osuu sopivasti hieman sydämen yläpuolelle.

3. Ampumista ohjaa rutiini

Jousella ampuminen on mielenkiintoista, mutta haastavaa ja harjoitusta vaativaa toimintaa. Voimakas fyysinen vastus yhdistettynä kiväärimäiseen ampuma-asentoon ja puristavaan, rauhalliseen laukaukseen luo uniikin yhdistelmän ja vaatii totuttelua sekä lihaksistolta että ampujan pääkopalta.

Ampumisen rutiini on syytä luoda vahvaksi ennen riistalaukauksia, sillä parhaimmillaan riistatilanteen rakentaminen ja sopivan ampumaetäisyyden saavuttaminen riistaeläintä säikyttämättä vaatii paljon töitä. Tositilanteen äärellä jännitys haastaa tehokkaasti hankitun ampumataidon.

4. Valitse virityshetki tarkoin

Ennen riistalaukausta jousi on vedettävä vireeseen, ja suurieleisenä liikkeenä se on viimeisiä ratkaisevia tekijöitä ennen lopullista onnistumista. Modernia taljajousta voi pidellä vireessä harjoittelun määrästä riippuen puolesta minuutista pariin minuuttiin, joka ampujasta usein tuntuu pitkältä, mutta on varuillaan olevalle saaliseläimelle mitätön aika.

Pohdi etukäteen sopiva hetki virittää jousesi, ja pyri ajoittamaan se hetkeen jolloin riistaeläimen pää on katveessa, ehkäpä heinän seassa tai kääntyneenä poispäin. Mikäli näet kauriin tai peuran silmän, sillä on mahdollisuus havaita liikkeesi.

5. Vaatetuksella on merkitystä

Maastokuvio rikkoo metsästäjän siluetin ja vähentää hahmon ihmismäiseksi tunnistamista eläimen perspektiivistä. Mutta ulkoasua jopa tärkeämpi asia on vaatetuksen asianmukaisuus ja äänettömyys. Jousta viritettäessä takki ja hihat hankaavat helposti kainalon kohdalta toisiinsa, erilaiset hihansuiden tarranauhat ritisevät tai taskuissa olevat esineet vaihtavat paikkaansa. Huomioi tämä valitessasi itsellesi sopivaa vaatetusta.

Kuivilla keleillä pehmeän fleecen tai villan voittanutta ei ole, ja kaukaa viisas metsästäjä tarkistaa ja sulkee tai poistaa mahdolliset rintanapit, hihoissa sojottavat vetoketjun vetimet ja lyhentää tai piilottaa hupun kiristimet.

6. Kolme aistia vahtii, mutta nenä on tärkein

Peura ja kauris havainnoivat aktiivisesti näkö-, kuulo- ja hajuaistilla. Vanhan sanonnan mukaan saaliseläin sietää useimmiten yksittäisen lievän aistiärsykkeen pakenematta, mutta ei kahta samaan aikaan. Esimerkkinä yksittäinen näköhavainto tai yksittäinen kuulohavainto tuskin lennättää peuralaumaa liikkeelle, mutta yhdistelmänä täsmäävät näkö- ja kuulohavainto herättävät levottomuutta ja käynnistävät lähtölaskennan.

Haju sen sijaan toimii yksittäisenä ärsykkeenä pomminvarmasti. Peura tai kauris ei tarvitse näkö- tai kuulohavaintoa tunnistaakseen ihmisen tuoksun, ja tarpeeksi voimakkaan hajun kohdatessaan pakenevat epäröimättä.

Tarkkaile siis ensisijaisesti tuulen suuntaa ja suunnittele passipaikkasi ja sille eteneminen sen mukaisesti. Talkkipullo on kullan arvoinen työkalu heikommankin tuulenvireen havaitsemisessa.

7. Löydä kulkureitit tai varaudu hiipimään

Mikäli et ole erityisen taitava houkuttelija, on sinun hankkiuduttava riistaeläimen lähettyville, joko niiden ruokailualueelle tai kulkureittien varrelle. Käytä aikaa kulkureittien etsimiseen ja tarkkailuun ja suosi vahvimpia polkuja ja niiden risteyksiä. Sopiva etäisyys kulkureiteistä on sinulle sopiva riistalaukausmatka.

Mikäli alue on sinulle tuntematon eikä tietoa kulkureiteistä ole, niin sanottu spot & stalk – jahti on sopiva vaihtoehto. Lähde liikkeelle tuulen alapuolelta, käytä ahkerasti kiikareita ja koeta hiipiä näkösuojien avulla lähelle.

8. Näkösuojassa, puupassissa vai maajalassa?

Jousella metsästettäessä eläimen aistien saavuttamattomiin pääseminen antaa rutkasti pelivaraa ampumatilanteen lähestyessä. Perinteisiä keinoja tähän ovat piilokojujen käyttö ja 4-5 metrin korkeuteen puuhun nostettavat puupassit. Jos mahdollista, käytä näitä työkaluja apunasi. Pääset helpommin ampumatilanteeseen ja jousen virittäminenkin on helpompaa riistaeläimen ollessa lähietäisyydellä.

Joskus maapassi on ainoa vaihtoehto. Muista silloin hyödyntää luonnon suomia näköesteitä kuten pensaita, suurempia kiviä, pitkää heinikkoa, ojia ja muita vastaavia päästäksesi sopivaan tilanteeseen. Avoin, suuren pellon reuna on harvoin jousimetsästäjän paras passipaikka.