Metsästäjä-lehti julkaisee ja käsittelee ”Rikos ja rangaistus” -palstalla ajankohtaisia, riistaan, metsästykseen, yhdistystoimintaan sekä aseisiin liittyviä oikeustapauksia. Tapaukset on koonnut asianajaja Panu Hiidenmies Applex asianajotoimistosta.

---

 

Metsästysseurojen ja niiden jäsenten väliset riidat työllistävät juristeja säännöllisesti. Usein riidat liittyvät kurinpitotoimiin. Saattaa käydä niin, että jäsen kokee yhdistyksen loukkaavan oikeuksiaan ja hän riitauttaa asian nostamalla moitekanteen käräjäoikeudessa. Jäsen vaatii päätösten kumoamista, vahingonkorvausta sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Usein asiaan haetaan lopulta ratkaisua myös valittamalla vääräksi koetusta käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

Kaikki tapaukset ovat yksittäistapauksia, joihin liittyy mitä moninaisimpia tulkintakysymyksiä ja lukuisia tosiseikkoja. Tuomioistuin joutuu ottaman kantaa monenlaisiin väitteisin ja tapahtumiin, sekä lopuksi ratkaisemaan asian yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen perusteella. Hävinnyt osapuoli maksaa usein oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa metsästäjä oli erotettu metsästysseurasta (yhdistyksestä). Erottamisesta oli käytetty nimitystä irtisanominen, mutta tällaista termiä yhdistyslaki ei tunne. Metsästäjä nosti moitekanteen erottamispäätöksen kumoamiseksi.

Oliko metsästysseuralla oikeus erottaa jäsen?

Metsästysseuran johtokunta oli yksimielisellä päätöksellään ”irtisanonut” metsästäjän jäsenyyden yhdistyksessä. Metsästäjä oli ollut metsästysmaat seuralle vuokranneen kuolinpesän osakas, mutta kuolinpesä irtisanoi metsästysvuokrasopimuksen. Metsästysvuokrasopimuksen irtisanominenhan on oikeuskäytännön perusteella erottamisperuste. Nyt kysymys olikin siitä, oliko metsästäjällä ollut vaikutusmahdollisuus vuokrasopimuksen irtisanomiseen, koska hän ei omistanut maita yksin.

Metsästäjälle tiedoksi annetussa ilmoituksessa irtisanomisperusteena oli ollut yhdistyksen sääntöjen 4 §:n vastainen toiminta ja jäsenten yhdenvertainen kohtelu. Metsästäjä oli käräjäoikeudelle tekemässään hakemuksessa pyytänyt, että käräjäoikeus kieltää tai määrää päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi. Käräjäoikeus hylkäsi täytäntöönpanon kieltoa koskevan hakemuksen. Tosiasiassa kyse oli erottamisesta.

Metsästäjän vaatimukset käräjäoikeudessa

Metsästäjä oli vaatinut, että käräjäoikeus toteaa päätöksen yhdistyslain 32 §:n nojalla pätemättömäksi tai 33 §:n nojalla mitättömäksi ja kumoaa mainitun päätöksen. Lisäksi metsästäjä vaati, että yhdistys velvoitetaan korvaamaan hänen asianosais- ja oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Metsästäjä perusteli vaatimuksiaan muun muassa seuraavasti.

Päätös, joka loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta, on yhdistyslain 33 §:n nojalla mitätön. Metsästäjä myös väitti, ettei ollut toiminut seuran sääntöjen 4 §:n vastaisesti, eikä hänelle oltu ilmoitettu erottamisen syytä. Johtokunnan erottamispäätöksessä ei määritellä, mikä metsästäjän menettelyssä tosiasiallisesti on ollut yhdistyksen sääntöjen vastaista. Erottamispäätöstä ei siten ole perusteltu yhdistyslain tarkoittamalla tavalla.

Metsästäjälle ei ennen erottamispäätöstä oltu yhdistyslain 15 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Metsästäjä ei edes ollut voinut käytännössä antaa selitystä, koska hänelle ei ole ilmoitettu erottamisen syytä.

Seurassa oli ollut mahdollista olla jäsenenä myös ilman vuokramaita. Metsästäjä oli tullut jäseneksi aikoinaan maattomana ja hänen edesmenneelle isälleen kuuluneet maat olivat olleet jakamattoman kuolinpesän kautta vuokrattuina. Metsästäjä ei siten ollut hallinnut yksin kyseessä olevia maita. Erottaminen sillä perusteella, että kuolinpesä on irtisanonut vuokrasopimuksen, loukkaa metsästäjän mukaan olennaisesti jäsenten yhdenvertaista kohtelua. Metsästäjä oli tullut jäseneksi maattomana ja seurassa on nykyiselläänkin maattomia jäseniä. Yhdistyksessä on lisäksi ollut jäseniä, jotka ovat vuokranneet seuralle vain osan maistaan.

Metsästysseuran vastaus käräjäoikeudessa

Metsästysseura vaati kannetta hylättäväksi ja asiaosais- sekä oikeudenkäyntikulut korvattaviksi. Yhdistys toi lisäksi esiin muitakin perusteita kuin mitä erottamisilmoituksessa oli mainittu.

Mistä lopulta oli kysymys?

Asiassa oli ensinnä kysymys siitä, onko yhdistyksellä ollut sääntöjensä 4 §:n tai yhdistyslain 14 §:n nojalla peruste erottaa jäsen ja toiseksi siitä, onko erottamisessa noudatettu yhdistyslain 15 §:n menettelytapavaatimuksia.

Asiassa oli riidatonta, että vuokrasopimuksen irtisanoi jakamaton kuolinpesä. Riidatonta oli myös, ettei yhdistyksen jäsenellä ole oikeutta operoida maanvuokrasopimusten parissa metsästysseuran vahingoksi.

Ensin olikin ratkaistava, onko yhdistyksellä oikeus vedota erottamisessa yhdistyslain 14 §:ssä säädettyihin perusteisiin siitä huolimatta, ettei niitä ole ilmoitettu erotetulle erottamisperusteina.

Seuraavaksi oli ratkaistava, oliko metsästäjällä oikeus olla vuokrasopimuksen irtisanomisesta huolimatta edelleen yhdistyksen jäsen ja onko erottamisella loukattu olennaisesti jäsenten yhdenvertaisuutta ja onko päätös siten yhdistyslain 33 §:n nojalla mitätön tai ainakin 32 §:n nojalla pätemätön.

Erottamisperusteiden osalta kysymys oli vielä siitäkin, onko yhdistyksellä ollut peruste erottaa jäsen hänen väitetysti seuraa vahingoittaneen ja halventaneen sekä muun häiriökäyttäytymisen ja hyvän metsästystavan vastaisen toiminnan perusteella ja onko päätös siten tällä perusteella yhdistyslain 32 §:n nojalla pätemätön.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti metsästäjän maksamaan oikeudenkäyntikulut. Tuomioistuin siis katsoi, että seuralla oli oikeus erottaa metsästäjä. Sen sijaan seuran vaatimia asianosaiskuluja koskeneen vaatimuksen oikeus hylkäsi.

Metsästäjä valittaa

Metsästäjä valitti hovioikeuteen ja vaati erottamispäätöstä kumottavaksi sekä yhteensä lähes 29 000 euron oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi.

Hovioikeus totesi kysymyksenasettelussaan muun muassa seuraavaa.

Asiassa oli riidatonta, että yhdistyksen johtokunta on päätöksellään ”irtisanonut” metsästäjän jäsenyyden yhdistyksessä. Yhdistyksen ilmoituksen mukaan perusteena ”irtisanomiselle” on ollut yhdistyksen sääntöjen 4 §:n vastainen toiminta ja jäsenten yhdenvertainen kohtelu.

Hovioikeuden mukaan oli kysymys siitä, oliko metsästäjän erottamiselle ollut olemassa yhdistyksen sääntöjen 4 §:ssä tai yhdistyslain 14 §:ssä tarkoitetut perusteet metsästäjän isän kuolinpesän irtisanottua yhdistykselle vuokratun metsästysoikeuden.

Siltä osin kuin seura on vedonnut erottamisperusteena sääntöjensä 4 §:ään tai yhdistyslain 14 §:n 2 kohtaan yhdistystä huomattavasti vahingoittaneen menettelyn osalta, kysymys on siitä, oliko metsästäjä pyrkinyt saamaan myös muut maanomistajat irtisanomaan metsästysoikeuden mailtaan, oliko hän pyrkinyt puheillaan ja toiminnallaan hajottamaan yhdistyksen ja oliko hän ”savustanut” yhdistyksen puheenjohtajia pois tehtävistään sekä solvannut ja ”mustamaalannut” johtokuntaa.

Jos metsästäjän todetaan menetelleen edellä kerrotulla tavalla, on hovioikeuden mukaan arvioitava, täyttyykö yhdistyksen sääntöjen mukainen erottamisperuste, tai onko menettelyä pidettävä yhdistystä huomattavasti vahingoittaneena.

Lisäksi kysymys oli siitä, oliko erottamismenettelyssä noudatettu yhdistyslain 15 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja määräyksiä. Mikäli erottaminen oli perusteeton tai siinä ei noudatettu laillista menettelyä, on kysymys siitä, onko erottamispäätös yhdistyslain 32 §:n nojalla pätemätön tai yhdistyslain 33 §:n nojalla mitätön.

Hovioikeuden tuomio

Hovioikeus ei muuttanut tuomiota muutoin kuin oikeudenkäyntikulujen osalta. Tuomioistuin siis totesi erottamisen olleen yhdistyslain ja metsästysseuran sääntöjen mukainen. Metsästäjälle jäi maksettaviksi kaikki omat kulut, mutta hovioikeus tuomitsi yhdistyksen kuluista maksettaviksi vain osan eli noin 10 500 euroa.